Miten vastata narsistin tekemään haastehakemukseen käräjäoikeudelle?

Kannattaa olla yhteydessä vaikka Tiina Keskimäkeen hän on hyvä ja asiantunteva maalliikko, mutta takana paljon verisiä oikeustaistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin asianajajan, joka neuvoisi miten vastine tehdään.

No niinhän ap aikoo tehdäkin, etkö tajua, että asianajajia kutsutaan avustajiksi? Voihan aiheesta silti varmaan keskustella.

Anteeksi luulin että kyse oli oikeausavustajasta, eikä asianajajasta, joka on kalliimpi ja paljon parempi vaihtoehto vakavissa asioissa.

Ap mä otan osaa. Samasta kokemus: narsisti-ex pyöritti mielin määrin oikeutta 6 vuotta. Istuntoja pahimmillaan 5 vuodessa ja olosuhdetutkimukset ja neuvottelut siihen päälle. Se oli koko päivä työtä ja vei terveyteni. Tuomareita kohtaan en tunne arvostusta vaan sääliä, niin noloja ja ammattitaidottomia ihmisraunioita ne ovat. Kaikki exän jutut ja täysin pellet todistajat meni läpi. Todistajat väittivät olevansa perheystäviä, perhelääkäreitä yms läheisiä vaikka eivät olleet meitä tavanneetkaan. Kaikki meni silti läpi. Yksi mummotuomari liikuttui exä näytelmästä niin, että alkoi itkeä. Toinen suuttui minulle ja lähes huusi kuinka voin tehdä sellaisia asioita, ei saanut pidäteltyä kiukkuaan kuin hädin tuskin. Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa.

En tiedä mitä noille pitäisi todistaa koska oman kokemuksen mukaan mistään ei ollut hyötyä. Ei edes hoitavasta lastenpsykologista tai olosuhdetutkimuksesta.

Voimia, yksi ratkaisu on muuttaa kauas pois narsistin läheltä?

Todisteet, siis toistan : TODISTEET. Turvakotihistoriasta on oltava todiste  eli turvakodista annettu lausuma asiasta eikä vain sinun oma sepustuksesi.

Jos ilmoituksen teksti on ristiriidassa itsensäkin kanssa, kiinnitä niihin kohtiin huomiota.  Hanki sinäkin henkilötodistajia paikalle, jotka uskaltavat ja osaavat sanoa totuuden.

Vaadi todistajien kuulemista, myös lapsen itsensä kun tässä on ilmeisesti lapsen asiasta kyse.  Ota yhteyttä lastensuojeluviranomaiseen ja pyydä tarkistamaan asiat, ja pyydä siitä kirjallinen lausuma. Hänen pitäisi ottaa huomioon myös koulu- ja muut asiat.

Voit vedota siihen, että toinen osapuoli on taloudellisesti huonommassa asemassa, todisteeksi elatussopimus, joka hänellä oletettavasti 0 € ja verotiedot, jotka ovat julkista tietoa ja saat ne itsekin hankituksi.

Kuvittele kirjoittavasi tieteellistä esseetä, jossa jokainen kohta käsitellään erikseen. Merkitse haastehakemukseen numeroilla jokainen kohta, ja omassa vastineessasi vastaat niihin lyhyesti ja merkitset myös asiaan todisteen ( esim. liite 1, turvakodin lausuma, henkilötodistaja sos.tt. NN).

Yritä tehdä lausumastasi tiivis ja selkeä, jotta ei tule vaikutelmaa keskenään taistelevista sanataiteilijoista.

Moni parisuhteeseensa pettynyt käyttää lasta vipuna oman asiansa ajamiseen, kuitenkin lapsella on omat oikeutensa ja lähtökohtaisesti oikeus molempiin vanhempiin näiden persoonallisuudesta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Todisteet, siis toistan : TODISTEET. Turvakotihistoriasta on oltava todiste  eli turvakodista annettu lausuma asiasta eikä vain sinun oma sepustuksesi.

Jos ilmoituksen teksti on ristiriidassa itsensäkin kanssa, kiinnitä niihin kohtiin huomiota.  Hanki sinäkin henkilötodistajia paikalle, jotka uskaltavat ja osaavat sanoa totuuden.

Vaadi todistajien kuulemista, myös lapsen itsensä kun tässä on ilmeisesti lapsen asiasta kyse.  Ota yhteyttä lastensuojeluviranomaiseen ja pyydä tarkistamaan asiat, ja pyydä siitä kirjallinen lausuma. Hänen pitäisi ottaa huomioon myös koulu- ja muut asiat.

Voit vedota siihen, että toinen osapuoli on taloudellisesti huonommassa asemassa, todisteeksi elatussopimus, joka hänellä oletettavasti 0 € ja verotiedot, jotka ovat julkista tietoa ja saat ne itsekin hankituksi.

Kuvittele kirjoittavasi tieteellistä esseetä, jossa jokainen kohta käsitellään erikseen. Merkitse haastehakemukseen numeroilla jokainen kohta, ja omassa vastineessasi vastaat niihin lyhyesti ja merkitset myös asiaan todisteen ( esim. liite 1, turvakodin lausuma, henkilötodistaja sos.tt. NN).

Yritä tehdä lausumastasi tiivis ja selkeä, jotta ei tule vaikutelmaa keskenään taistelevista sanataiteilijoista.

Näin olen tehnytkin. Mitään en ole esittänyt ilman perusteita. Järjestelmällisyydestäni on kuitenkin saatu nimenomaan lisäpontta vieraannutusväitteille ja mielenterveysongelmille: järjestelmällistä, pitkäaikaista isän nujertamista. Oikeudessa onkin toistaiseksi käynyt juuri kuten tuossa ylempänä joku ansiokkaasti kuvasi. Myös perheneuvolassa mies on saanut tädit liikuttumaan, mutta lapsen hätä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Moni parisuhteeseensa pettynyt käyttää lasta vipuna oman asiansa ajamiseen, kuitenkin lapsella on omat oikeutensa ja lähtökohtaisesti oikeus molempiin vanhempiin näiden persoonallisuudesta riippumatta. 

Tämä ajatus lähtee siitä, että molemmilla vanhemmilla on kyky asettaa toisen ihmisen tarpeet omiensa edelle. Kaikilla tällaista ominaisuutta ei ole. Itsekkäästi ja häikäilemättömästi toisia omien tarkoitusperiensä ajamiseen käyttävä vanhempi vain hajottaa ja hallitsee. Sillä on pitkäaikaiset vaikutukset myös lapsen elämään. Pahimmillaan koko elämän mittaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ap mä otan osaa. Samasta kokemus: narsisti-ex pyöritti mielin määrin oikeutta 6 vuotta. Istuntoja pahimmillaan 5 vuodessa ja olosuhdetutkimukset ja neuvottelut siihen päälle. Se oli koko päivä työtä ja vei terveyteni. Tuomareita kohtaan en tunne arvostusta vaan sääliä, niin noloja ja ammattitaidottomia ihmisraunioita ne ovat. Kaikki exän jutut ja täysin pellet todistajat meni läpi. Todistajat väittivät olevansa perheystäviä, perhelääkäreitä yms läheisiä vaikka eivät olleet meitä tavanneetkaan. Kaikki meni silti läpi. Yksi mummotuomari liikuttui exä näytelmästä niin, että alkoi itkeä. Toinen suuttui minulle ja lähes huusi kuinka voin tehdä sellaisia asioita, ei saanut pidäteltyä kiukkuaan kuin hädin tuskin. Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa.

En tiedä mitä noille pitäisi todistaa koska oman kokemuksen mukaan mistään ei ollut hyötyä. Ei edes hoitavasta lastenpsykologista tai olosuhdetutkimuksesta.

Voimia, yksi ratkaisu on muuttaa kauas pois narsistin läheltä?

"Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa."

Meillä tapahtui niinkin, että tuomari myönsi perjantai-iltapäivisin vain haluavansa viikonlopun viettoon, eikä ole ehtinyt katsoa papereita. "Nopeesti nyt!" 

Kiitos todella paljon tästä. AInoa, mitä on, on vertaistuki silloin, kun kuvittelee tulevansa hulluksi itse ja että voimat loppuvat. Apuakaan ei voi hakea, koska siitäkin seuraisi ase vastapuolelle. "Mitäs minä sanoin. Se on mielisairas." Kukaan ei ole tutustunut sairaiden ihmissuhteiden dynamiikkaan. Tarkoitus onkin ajaa toinen ihan loppuun, jolloin uhrista tuleekin hullu ja vallankäyttäjästä hänen uhrinsa. Kaikki kääntyy päälaelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mä otan osaa. Samasta kokemus: narsisti-ex pyöritti mielin määrin oikeutta 6 vuotta. Istuntoja pahimmillaan 5 vuodessa ja olosuhdetutkimukset ja neuvottelut siihen päälle. Se oli koko päivä työtä ja vei terveyteni. Tuomareita kohtaan en tunne arvostusta vaan sääliä, niin noloja ja ammattitaidottomia ihmisraunioita ne ovat. Kaikki exän jutut ja täysin pellet todistajat meni läpi. Todistajat väittivät olevansa perheystäviä, perhelääkäreitä yms läheisiä vaikka eivät olleet meitä tavanneetkaan. Kaikki meni silti läpi. Yksi mummotuomari liikuttui exä näytelmästä niin, että alkoi itkeä. Toinen suuttui minulle ja lähes huusi kuinka voin tehdä sellaisia asioita, ei saanut pidäteltyä kiukkuaan kuin hädin tuskin. Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa.

En tiedä mitä noille pitäisi todistaa koska oman kokemuksen mukaan mistään ei ollut hyötyä. Ei edes hoitavasta lastenpsykologista tai olosuhdetutkimuksesta.

Voimia, yksi ratkaisu on muuttaa kauas pois narsistin läheltä?

"Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa."

Meillä tapahtui niinkin, että tuomari myönsi perjantai-iltapäivisin vain haluavansa viikonlopun viettoon, eikä ole ehtinyt katsoa papereita. "Nopeesti nyt!" 

Kiitos todella paljon tästä. AInoa, mitä on, on vertaistuki silloin, kun kuvittelee tulevansa hulluksi itse ja että voimat loppuvat. Apuakaan ei voi hakea, koska siitäkin seuraisi ase vastapuolelle. "Mitäs minä sanoin. Se on mielisairas." Kukaan ei ole tutustunut sairaiden ihmissuhteiden dynamiikkaan. Tarkoitus onkin ajaa toinen ihan loppuun, jolloin uhrista tuleekin hullu ja vallankäyttäjästä hänen uhrinsa. Kaikki kääntyy päälaelleen. 

Sepä se, kaikki mitä teet kääntyy päälaelleen, joten mahdoton sanoa mikä kannattaa. Kos sinulta pääsee itku olet hysteerinen ja jos todistelet järjestelmällisesti olet kylmä ämmä, joka nujertaa herkkää isää. Et voi voittaa. Nyt vasta vuosien jälkeen pystyin edes kirjoittamaan noista hulluista tuomareista. Yleensä ihmiset arvostavat heitä niin kovasti, etteivät usko millaista farssia huoltajuus-ja tapaamisoikeudenkäynnit ovat. Yksi mummelituomari alkoi tosiaan muistella omaa ihanaa isäänsä ja itki ja oli hyvin syyllistävä minua kohtaan. Ei mitään ammattitaitoa kun omat tunteet menevät sekaisin käsiteltävän asian kanssa. Terveiset kaikille, jotka tunnistaa.

Kohta ketju lähtee, koska tällaisia asioita ei saa kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mä otan osaa. Samasta kokemus: narsisti-ex pyöritti mielin määrin oikeutta 6 vuotta. Istuntoja pahimmillaan 5 vuodessa ja olosuhdetutkimukset ja neuvottelut siihen päälle. Se oli koko päivä työtä ja vei terveyteni. Tuomareita kohtaan en tunne arvostusta vaan sääliä, niin noloja ja ammattitaidottomia ihmisraunioita ne ovat. Kaikki exän jutut ja täysin pellet todistajat meni läpi. Todistajat väittivät olevansa perheystäviä, perhelääkäreitä yms läheisiä vaikka eivät olleet meitä tavanneetkaan. Kaikki meni silti läpi. Yksi mummotuomari liikuttui exä näytelmästä niin, että alkoi itkeä. Toinen suuttui minulle ja lähes huusi kuinka voin tehdä sellaisia asioita, ei saanut pidäteltyä kiukkuaan kuin hädin tuskin. Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa.

En tiedä mitä noille pitäisi todistaa koska oman kokemuksen mukaan mistään ei ollut hyötyä. Ei edes hoitavasta lastenpsykologista tai olosuhdetutkimuksesta.

Voimia, yksi ratkaisu on muuttaa kauas pois narsistin läheltä?

"Yksi pappa nukahti aina lounaan jälkeen tuoluinsa. Kiva esittää todistelua kun tuomari kuorsaa."

Meillä tapahtui niinkin, että tuomari myönsi perjantai-iltapäivisin vain haluavansa viikonlopun viettoon, eikä ole ehtinyt katsoa papereita. "Nopeesti nyt!" 

Kiitos todella paljon tästä. AInoa, mitä on, on vertaistuki silloin, kun kuvittelee tulevansa hulluksi itse ja että voimat loppuvat. Apuakaan ei voi hakea, koska siitäkin seuraisi ase vastapuolelle. "Mitäs minä sanoin. Se on mielisairas." Kukaan ei ole tutustunut sairaiden ihmissuhteiden dynamiikkaan. Tarkoitus onkin ajaa toinen ihan loppuun, jolloin uhrista tuleekin hullu ja vallankäyttäjästä hänen uhrinsa. Kaikki kääntyy päälaelleen. 

Sepä se, kaikki mitä teet kääntyy päälaelleen, joten mahdoton sanoa mikä kannattaa. Kos sinulta pääsee itku olet hysteerinen ja jos todistelet järjestelmällisesti olet kylmä ämmä, joka nujertaa herkkää isää. Et voi voittaa. Nyt vasta vuosien jälkeen pystyin edes kirjoittamaan noista hulluista tuomareista. Yleensä ihmiset arvostavat heitä niin kovasti, etteivät usko millaista farssia huoltajuus-ja tapaamisoikeudenkäynnit ovat. Yksi mummelituomari alkoi tosiaan muistella omaa ihanaa isäänsä ja itki ja oli hyvin syyllistävä minua kohtaan. Ei mitään ammattitaitoa kun omat tunteet menevät sekaisin käsiteltävän asian kanssa. Terveiset kaikille, jotka tunnistaa.

Juuri näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” oikeudessa on ylenkatsottu vastineeni ja luotettu hänen henkilötodisteluunsa ”

Onko tällä ollut jo jotain seuraamuksia? Mitä? Kysyn siksi, että se vaikuttaisi ainakin omaan vastaamiseni tasoon. Jos on ollut seuraamuksia, panostaisin nyt vastaamiseen enemmän, kuin jos seuraamuksia (=ongelmia, vaikuksia) ei ole aiheutunut.

Sen huomasin itsekin, että oikeus USKOO kaiken, mitä osapuolet siellä sille kertovat. Itse olin onneksi kuitenkin voittavalla puolella. Kyseessä edunvalvontaoikeudenkäynti omasta vanhemmastani.

Kiitos vastauksista kaikille!

Ei ollut minkäänlaisia seuraamuksia hänelle. 

Kaikkiaan näiden vuosien aikana olen keskustellut noin 30 lakimiehen/asianajajan/avustajan kanssa. Yhteenveto on lähinnä se, että käräjäoikeus on "lotto" erästä heistä lainatakseni. Huolto- ja tapaamisoikeusasioissa vapaus tulkita tilannetta oman kokemusperusteisuutensa mukaan vaikuttaa tuomarin toimintaan aivan liikaa joko tiedostaen tai alitajuisesti. Lisäksi Suomessa vieraannuttamisen käsitettä ei ole sisäistetty käytännössä lainkaan: sen voi toisen vanhemman lisäksi aiheuttaa vanhempi itse käyttäytyen lasta kohtaan ja muutenkin (esim. edesvastuuton, syrjäytynyt elämäntapa päihteidenkäyttöineen) ahdistavasti, pelottavasti ja/tai väkivaltaisesti. Ollaan menty lapsille vaaralliseen suuntaan siinä, kun vieraannuttamisväitteitä ei tutkita kunnolla, vaan mikäli ne esitetään laveasti ja "sydäntä särkevästi" menevät ne läpi myös silloin, kun taustalla on lähisuhdeväkivaltaa ja vainoa.

Lasta ei ole kuultu. Isä on koko lapsen elämän sanonut, että "viranomaiset päättävät nämä asiat". Uusin ehdotus ei huomioi koulua, ei lapsen asuinpaikkaa ja matkustamistarvetta ja sen raskautta eikä lapsen omia mielipiteitä. Olisi pitänyt saada reaktio videoitua. Miten kukaan vanhempi voi myötävaikuttaa oman lapsensa tuskaan näin.

Todisteet kaikkia virheellisiä väittämiä kohtaan ovat olemassa, mutta yksityiskohtaisessa vastineessa tulisi mielestäni vain "seli seli"-vaikutelma. Muistan lisäksi ikuisesti, kuinka ensimmäinen, huolellisin vastineeni sai tuomarin sanomaan: "Molemmathan näissä ovat mustamaalanneet toinen toistaan ja jätän ne omaan arvoonsa (esim. turvakotihistoria)". Olin järkyttynyt. Luulin silloin, että oikeudessa pyritään totuuten ja että jokainen totta kai puhuu siellä totta ja avustajatkin erityisesti ainakin lapsiasioissa pyrkivät löytämään sen totuuden myös vanhemman tarinoista. Enemmän väärässä en olisi voinut olla.

Tarkoitin seuraamuksia sinulle tai teidän elämäänne! Eli siis epäedullisia päätöksiä teidän suuntaanne.

Mutta anna olla. Jos teet aloituksen, mutta et viitsi siihen vastailla, niin en jaksa päivystää ja odottaa, että tästä jotain keskustelua syntyisi.

Olen vilpittömästi pahoillani. Tarkoitus ei ollut ylenkatsoa vastaustasi ja/tai vastata ohi kysymyksen. Minulle seuraamukset olivat epäedulliset siksi, että huolellinen työskentely on maksanut kaikkiaan yli 15 000 euroa (miinus oikeusturvavakuutuksen osakorvaus) mutta lapsi ei ole saanut oikeutta eikä turvaa. Hän on kanssakäymisissä isän kanssa hänen kulloinkin vaatimallaan tavalla, jotta "Jotain vielä pahemaa ei tapahtuisi. Isä uhkailee ja raivoo aina."

Täälläkin on kokemusta kuinka rahaa menee tyhjään. Toinen saa ilmaiseksi sepitellä haasteitaan ja meillä on mennyt lakimieskuluihin yli 4 000 euroa ja lisäksi omaa aikaa varmaan parin kuukauden työpäiviä vastaava määrä.

Vierailija kirjoitti:

Kohta ketju lähtee, koska tällaisia asioita ei saa kertoa.

Oikeudessa saa kuitenkin esittää toisesta vanhemmasta perättömiä väitteitä ilman minkäänlaista rajoitetta tai todistusvelvoitetta.

Sama pätee lastensuojeluun. Perättömät ilmoitukset ovat nekin vallankäytön ase. Minkäänlaista velvoitetta puhua totta ei ole. Kun kerran on saanut palvelutarpeen arvion pyörähtämään käyntiin ja kuuntelijan/estradin itselleen esiintyä uhrina, käyttävät nämä ihmiset sitä toistamiseenkin. Aidolle uhrille, lapsen lähivanhemmalle ja lapselle kaikki tämä on valtavan kuormittavaa.

Mutta keskusteluketjuja valvotaan. En tosin ymmärtänyt, mitä tässä oli sellaista, jota ei saisi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” oikeudessa on ylenkatsottu vastineeni ja luotettu hänen henkilötodisteluunsa ”

Onko tällä ollut jo jotain seuraamuksia? Mitä? Kysyn siksi, että se vaikuttaisi ainakin omaan vastaamiseni tasoon. Jos on ollut seuraamuksia, panostaisin nyt vastaamiseen enemmän, kuin jos seuraamuksia (=ongelmia, vaikuksia) ei ole aiheutunut.

Sen huomasin itsekin, että oikeus USKOO kaiken, mitä osapuolet siellä sille kertovat. Itse olin onneksi kuitenkin voittavalla puolella. Kyseessä edunvalvontaoikeudenkäynti omasta vanhemmastani.

Kiitos vastauksista kaikille!

Ei ollut minkäänlaisia seuraamuksia hänelle. 

Kaikkiaan näiden vuosien aikana olen keskustellut noin 30 lakimiehen/asianajajan/avustajan kanssa. Yhteenveto on lähinnä se, että käräjäoikeus on "lotto" erästä heistä lainatakseni. Huolto- ja tapaamisoikeusasioissa vapaus tulkita tilannetta oman kokemusperusteisuutensa mukaan vaikuttaa tuomarin toimintaan aivan liikaa joko tiedostaen tai alitajuisesti. Lisäksi Suomessa vieraannuttamisen käsitettä ei ole sisäistetty käytännössä lainkaan: sen voi toisen vanhemman lisäksi aiheuttaa vanhempi itse käyttäytyen lasta kohtaan ja muutenkin (esim. edesvastuuton, syrjäytynyt elämäntapa päihteidenkäyttöineen) ahdistavasti, pelottavasti ja/tai väkivaltaisesti. Ollaan menty lapsille vaaralliseen suuntaan siinä, kun vieraannuttamisväitteitä ei tutkita kunnolla, vaan mikäli ne esitetään laveasti ja "sydäntä särkevästi" menevät ne läpi myös silloin, kun taustalla on lähisuhdeväkivaltaa ja vainoa.

Lasta ei ole kuultu. Isä on koko lapsen elämän sanonut, että "viranomaiset päättävät nämä asiat". Uusin ehdotus ei huomioi koulua, ei lapsen asuinpaikkaa ja matkustamistarvetta ja sen raskautta eikä lapsen omia mielipiteitä. Olisi pitänyt saada reaktio videoitua. Miten kukaan vanhempi voi myötävaikuttaa oman lapsensa tuskaan näin.

Todisteet kaikkia virheellisiä väittämiä kohtaan ovat olemassa, mutta yksityiskohtaisessa vastineessa tulisi mielestäni vain "seli seli"-vaikutelma. Muistan lisäksi ikuisesti, kuinka ensimmäinen, huolellisin vastineeni sai tuomarin sanomaan: "Molemmathan näissä ovat mustamaalanneet toinen toistaan ja jätän ne omaan arvoonsa (esim. turvakotihistoria)". Olin järkyttynyt. Luulin silloin, että oikeudessa pyritään totuuten ja että jokainen totta kai puhuu siellä totta ja avustajatkin erityisesti ainakin lapsiasioissa pyrkivät löytämään sen totuuden myös vanhemman tarinoista. Enemmän väärässä en olisi voinut olla.

Tarkoitin seuraamuksia sinulle tai teidän elämäänne! Eli siis epäedullisia päätöksiä teidän suuntaanne.

Mutta anna olla. Jos teet aloituksen, mutta et viitsi siihen vastailla, niin en jaksa päivystää ja odottaa, että tästä jotain keskustelua syntyisi.

Olen vilpittömästi pahoillani. Tarkoitus ei ollut ylenkatsoa vastaustasi ja/tai vastata ohi kysymyksen. Minulle seuraamukset olivat epäedulliset siksi, että huolellinen työskentely on maksanut kaikkiaan yli 15 000 euroa (miinus oikeusturvavakuutuksen osakorvaus) mutta lapsi ei ole saanut oikeutta eikä turvaa. Hän on kanssakäymisissä isän kanssa hänen kulloinkin vaatimallaan tavalla, jotta "Jotain vielä pahemaa ei tapahtuisi. Isä uhkailee ja raivoo aina."

Täälläkin on kokemusta kuinka rahaa menee tyhjään. Toinen saa ilmaiseksi sepitellä haasteitaan ja meillä on mennyt lakimieskuluihin yli 4 000 euroa ja lisäksi omaa aikaa varmaan parin kuukauden työpäiviä vastaava määrä.

Tutkimuksen mukaan (ei ole nyt linkkiä laittaa) merkittävä osa pitkittyneistä huolto- ja tapaamisriidoista pitää sisällään ilmaisella oikeusavulla oikeudessa taistelevan ja aktiivisen osapuolen. Näissä tapauksissa olisi sytä tarkistaa huolellisesti motivaatiotausta. Lisäksi, vaikka raha ei kerrokaan vanhemmuuden tasosta, olisi syytä tarkastella sitä, kuka ja miten lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (ml taloudelliset seikat) osallistuu. Mikäli aktiivisesti taisteleva ei ole koskaan maksanut yhtäkään elatusmaksua eikä osoitettavasti ole osallistunut mihinkään muihinkaan kuluihin samaan aikaan kun toinen huolehtii kaikesta (ml oikeusavuttomuus) ja kuormittuu sekä taloudellisesti että henkisesti samaan aikaan lapsen kaikista tarpeista huolehtien tulisi todella huolellisesti ja strukturoidusti käydä läpi faktat ja mistä tosiasiassa onkaan kyse. 

Rikosilmoituksen tekeminen valheellisesti on rikollista, mutta lapsiasioissa saa tehdä mitä vain tuhotakseen toisen vanhemman niin, että lapsella ei välttämättä lopulta ole edes sitä väkivallatonta, turvallista vanhempaa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” oikeudessa on ylenkatsottu vastineeni ja luotettu hänen henkilötodisteluunsa ”

Onko tällä ollut jo jotain seuraamuksia? Mitä? Kysyn siksi, että se vaikuttaisi ainakin omaan vastaamiseni tasoon. Jos on ollut seuraamuksia, panostaisin nyt vastaamiseen enemmän, kuin jos seuraamuksia (=ongelmia, vaikuksia) ei ole aiheutunut.

Sen huomasin itsekin, että oikeus USKOO kaiken, mitä osapuolet siellä sille kertovat. Itse olin onneksi kuitenkin voittavalla puolella. Kyseessä edunvalvontaoikeudenkäynti omasta vanhemmastani.

Kiitos vastauksista kaikille!

Ei ollut minkäänlaisia seuraamuksia hänelle. 

Kaikkiaan näiden vuosien aikana olen keskustellut noin 30 lakimiehen/asianajajan/avustajan kanssa. Yhteenveto on lähinnä se, että käräjäoikeus on "lotto" erästä heistä lainatakseni. Huolto- ja tapaamisoikeusasioissa vapaus tulkita tilannetta oman kokemusperusteisuutensa mukaan vaikuttaa tuomarin toimintaan aivan liikaa joko tiedostaen tai alitajuisesti. Lisäksi Suomessa vieraannuttamisen käsitettä ei ole sisäistetty käytännössä lainkaan: sen voi toisen vanhemman lisäksi aiheuttaa vanhempi itse käyttäytyen lasta kohtaan ja muutenkin (esim. edesvastuuton, syrjäytynyt elämäntapa päihteidenkäyttöineen) ahdistavasti, pelottavasti ja/tai väkivaltaisesti. Ollaan menty lapsille vaaralliseen suuntaan siinä, kun vieraannuttamisväitteitä ei tutkita kunnolla, vaan mikäli ne esitetään laveasti ja "sydäntä särkevästi" menevät ne läpi myös silloin, kun taustalla on lähisuhdeväkivaltaa ja vainoa.

Lasta ei ole kuultu. Isä on koko lapsen elämän sanonut, että "viranomaiset päättävät nämä asiat". Uusin ehdotus ei huomioi koulua, ei lapsen asuinpaikkaa ja matkustamistarvetta ja sen raskautta eikä lapsen omia mielipiteitä. Olisi pitänyt saada reaktio videoitua. Miten kukaan vanhempi voi myötävaikuttaa oman lapsensa tuskaan näin.

Todisteet kaikkia virheellisiä väittämiä kohtaan ovat olemassa, mutta yksityiskohtaisessa vastineessa tulisi mielestäni vain "seli seli"-vaikutelma. Muistan lisäksi ikuisesti, kuinka ensimmäinen, huolellisin vastineeni sai tuomarin sanomaan: "Molemmathan näissä ovat mustamaalanneet toinen toistaan ja jätän ne omaan arvoonsa (esim. turvakotihistoria)". Olin järkyttynyt. Luulin silloin, että oikeudessa pyritään totuuten ja että jokainen totta kai puhuu siellä totta ja avustajatkin erityisesti ainakin lapsiasioissa pyrkivät löytämään sen totuuden myös vanhemman tarinoista. Enemmän väärässä en olisi voinut olla.

Tarkoitin seuraamuksia sinulle tai teidän elämäänne! Eli siis epäedullisia päätöksiä teidän suuntaanne.

Mutta anna olla. Jos teet aloituksen, mutta et viitsi siihen vastailla, niin en jaksa päivystää ja odottaa, että tästä jotain keskustelua syntyisi.

Olen vilpittömästi pahoillani. Tarkoitus ei ollut ylenkatsoa vastaustasi ja/tai vastata ohi kysymyksen. Minulle seuraamukset olivat epäedulliset siksi, että huolellinen työskentely on maksanut kaikkiaan yli 15 000 euroa (miinus oikeusturvavakuutuksen osakorvaus) mutta lapsi ei ole saanut oikeutta eikä turvaa. Hän on kanssakäymisissä isän kanssa hänen kulloinkin vaatimallaan tavalla, jotta "Jotain vielä pahemaa ei tapahtuisi. Isä uhkailee ja raivoo aina."

Mikä on hänen kulloinkin vaatimansa tapa? Millä lailla oikeus on päätöksellään mukana siinä?

Millaisia vaatimuksia lapsen isällä on, joihin et ole suostunut?

Onko tämä toimintasi kostautunut lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todisteet, siis toistan : TODISTEET. Turvakotihistoriasta on oltava todiste  eli turvakodista annettu lausuma asiasta eikä vain sinun oma sepustuksesi.

Jos ilmoituksen teksti on ristiriidassa itsensäkin kanssa, kiinnitä niihin kohtiin huomiota.  Hanki sinäkin henkilötodistajia paikalle, jotka uskaltavat ja osaavat sanoa totuuden.

Vaadi todistajien kuulemista, myös lapsen itsensä kun tässä on ilmeisesti lapsen asiasta kyse.  Ota yhteyttä lastensuojeluviranomaiseen ja pyydä tarkistamaan asiat, ja pyydä siitä kirjallinen lausuma. Hänen pitäisi ottaa huomioon myös koulu- ja muut asiat.

Voit vedota siihen, että toinen osapuoli on taloudellisesti huonommassa asemassa, todisteeksi elatussopimus, joka hänellä oletettavasti 0 € ja verotiedot, jotka ovat julkista tietoa ja saat ne itsekin hankituksi.

Kuvittele kirjoittavasi tieteellistä esseetä, jossa jokainen kohta käsitellään erikseen. Merkitse haastehakemukseen numeroilla jokainen kohta, ja omassa vastineessasi vastaat niihin lyhyesti ja merkitset myös asiaan todisteen ( esim. liite 1, turvakodin lausuma, henkilötodistaja sos.tt. NN).

Yritä tehdä lausumastasi tiivis ja selkeä, jotta ei tule vaikutelmaa keskenään taistelevista sanataiteilijoista.

Näin olen tehnytkin. Mitään en ole esittänyt ilman perusteita. Järjestelmällisyydestäni on kuitenkin saatu nimenomaan lisäpontta vieraannutusväitteille ja mielenterveysongelmille: järjestelmällistä, pitkäaikaista isän nujertamista. Oikeudessa onkin toistaiseksi käynyt juuri kuten tuossa ylempänä joku ansiokkaasti kuvasi. Myös perheneuvolassa mies on saanut tädit liikuttumaan, mutta lapsen hätä ei. 

Milloin lapsen hätä alkoi? Entä jos oma suhtautumisesi lisää lapsen hätää? Jos sinulla ei ole esittää konkreettisia todisteita lapsen hädästä, niin syntyy vaikutelma, että sinä et vain halua lapsen tapaavan isäänsä, joka on sinusta p a s k a.

Ja lapsen hädällä tarkoitan objektiivisia havaintoja, ei lapsen omia puheita. Lapsi voi olla kunnollisestakin vanhemmasta aika pahaa mieltä. Esim. itse inhosin lapsena äitiäni. Kyllä hän toimikin väärin, mm. huusi minulle vihaisesti ja satutti, mutta ei se olisi ikinä estänyt minua lemasta hänen hoidossaan.