Blogi, jota luettuani olen aivan sanaton:

Voimia toivotan tuolle naiselle. Muuta en voi.

mutta miten ihminen vatvoo kamalaa kokemustaan joka kirjoituksessaan usean kuukauden ajan? Kai hän pystyy joinain hetkinä muutakin ajattelemaan?

Kyse on terapeuttisesta kirjoittamisesta. Varoisin tosi tarkkaan kritisoimasta kenenkään traumakokemuksia.

tai että miten sen saa tehdä?



lainaus: "Tuon naisen elämä on kyllä jämähtänyt tasan siihen raiskaukseen"

jotkut ovat vain niin narsistisia, että mitä millä vain huomiota saa sillä sitä otetaan. Näihin itsekeskeisiin idiootteihin kuuluu mm. n. 99% anorektikoista, jotka jättävät syömättä, vetävät 10 litraa vettä ja laksatiiveja sairaalassa ja viiltävät ranteensa lopulta auki (mutta ei liian syvältä) saadakseen huomiota. Ja kaikkihan on kerrottava netissä. Jos se ei ole populääriä se ei ole tapahtunut. =DDD

vaikka varmasti selviytyisitkin traumoistasi paljon tyylikkäämmin kuin 100 % muista ihmisistä.

jotkut ovat vain niin narsistisia, että mitä millä vain huomiota saa sillä sitä otetaan. Näihin itsekeskeisiin idiootteihin kuuluu mm. n. 99% anorektikoista, jotka jättävät syömättä, vetävät 10 litraa vettä ja laksatiiveja sairaalassa ja viiltävät ranteensa lopulta auki (mutta ei liian syvältä) saadakseen huomiota. Ja kaikkihan on kerrottava netissä. Jos se ei ole populääriä se ei ole tapahtunut. =DDD

mietippä ite miten nopeasti pääsisit yli siitä kun kaksi miestä raiskaa sut kaikkiin reikiin ja viiltelee saksilla ollessasi vieraassa maassa vaihto-opiskelijana. Vaikutat yhtä terveeltä kuin ne raiskaajat.

teille epäilijöille tapahdu mitään vastaavaa.



T: psyk.sh, joka on kaiken surun ja tuskan nähnyt .



Ps: Ennen kaikkea toivon, ettei näin käy tytölleni, sekin tuska on on potilaan puolesta koettu.

jotkut ovat vain niin narsistisia, että mitä millä vain huomiota saa sillä sitä otetaan. Näihin itsekeskeisiin idiootteihin kuuluu mm. n. 99% anorektikoista, jotka jättävät syömättä, vetävät 10 litraa vettä ja laksatiiveja sairaalassa ja viiltävät ranteensa lopulta auki (mutta ei liian syvältä) saadakseen huomiota. Ja kaikkihan on kerrottava netissä. Jos se ei ole populääriä se ei ole tapahtunut. =DDD

Elämä on vaan muuttunut tällaiseksi nykyaikana, Nyt on eri välineet. Ennen oli tallin taus ja kirjepaperia ja kynä, sitten tuli puhelin ja sitten kännykkä ja sitten netti, facebookit ja meset. Ihmiset osaa työstää asioitaanihan eri tavalla. Tuliskohan 80-luvun sukupolvesta avarakatseisempia ja sosiaalisempia kuin näistä aiemmista. Tuo että narsisti ja anorektikko samassa persoonassa ei oikein yleistä ole Narsistihan on aina oikeassa, .tv, 50-luvun ihminen.

en taatusti alkaisi koskaan nettiin vuodattamaan. Miten se parantaa? Uhriuttaa vain lisää, ikinä tiedä minkälaiset sairaat pervot niitäkin blogeja lukee.



Ja tuon, että anorektikot ovat narsisisia perustan siihen, että kaikki, KAIKKI pyörii (kirjaimellisesti) oman navan ympärillä. Käykääpä kurkkaamassa pro-anasivustoja ja tulkaa sitten väittämään etteivät anorektikot olisi itseensä uppoutuneita ja itsekeskeisiä.



mietippä ite miten nopeasti pääsisit yli siitä kun kaksi miestä raiskaa sut kaikkiin reikiin ja viiltelee saksilla ollessasi vieraassa maassa vaihto-opiskelijana. Vaikutat yhtä terveeltä kuin ne raiskaajat.

[/quote]

Mutta jotenkin tuntui että on tällä ihmisellä muitakin ongelmia kuin se

raiskatuksi tulemisesta johtuva henkinen ahdistus.



Usein ihmiset joilla on ongelmia eivät koskaan näe vikkaa itseässään, vaikka lähtökohtaisesti ongelmat johtuu omasta heikosta elämänhallinnasta, aina syyt on vain muissa .. tämä kommentti noile jotka aina valittaa joka asiasta.



No toivotaan että tämä henkilö saa apua..

Mielestäni on ihan normaalia käydä hirveää asiaa läpi yhä uudestaan ja uudestaan. Minä puhuin vuosia äitini kuolemasta ja voisin puhua vieläkin vaikka menetyksestä on on jo kolmattakymmentä vuotta aikaa.



Raiskaus on jo ajatuksena niin hirveä, että itse en tiedä voiko sitä unohtaa koskaan.

olisinkohan onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen äiti. Toipuminen olisi ainakin kestänyt vuositolkulla. Itsekin näen paljon unia ja raiskausunet palauttaisi aina kaiken mieleen.



Voimia blogin kirjoittajalle ja potku takapuoleen kaikille kritisoijille.

senkin takia asia on kaiken aikaa mielessä

Mutta blogin ulkoasukin kertoo, että "jumissa" asian kanssa. :/ Minulle on sattunut sitä sun tätä, mutta enpä ole nähnyt tarpeelliseksi jakaa sitä kenen tahansa satunnaisen blogivierailijan kanssa...

Mutta blogin ulkoasukin kertoo, että "jumissa" asian kanssa. :/ Minulle on sattunut sitä sun tätä, mutta enpä ole nähnyt tarpeelliseksi jakaa sitä kenen tahansa satunnaisen blogivierailijan kanssa...

on vähän eri asia kuin joutua väkivaltaisen joukkoraiskauksen kohteeksi.

Toivottavasti nämä kyseistä tyttöä mollaavat ämmät eivät ole itse äitejä, eivätkä koskaan tulekaan äideiksi. Luulisi, että edes jonkin verran löytyisi empatiaa.

..on hyvin lähellä tuon tytön kokemuksia. Ja kaupan päälle miljoona muutakin asiaa, joiden takia en tule koskaan olemaan terve.

Järkyttävää tunteettomuutta ja väheksyntää... Ilmeisesti sinä olet kokemuksiesi kautta täysin kivettynyt... Luulet että ole kokenut kaikkein pahimman ja äheksyt muiden kokemaa. Lisäksi luulet että kaikki selviävät traumoistaa yhtä iisisti kuin sinä...

Raivostuttavaa ettei ihmisillä ole kykyä ymmärtää että meitä on maailmassa miljoonia erilaisia ihmisiä ja kaikille kaikki ei ole samalla tavalla... Pikkuisen voisi laajentaa näkemystä siitä oman navan ympäriltä...