Sinulle vaimoseni...

Minusta kaikilla on oikeus valittaa. Se on suorastaan kansalaisoikeus, ap hyvä. Sinäkin valitat varmasti välillä pitkiä työpäiviä, vittumaista pomoa, rikki meneviä koneita, nalkuttavaa vaimoa jne. Mitäpä muuta aloituksesikaan on jollei valitusta...

Joten MIKSI VAIMOSI EI SAISI PURKAA TURHAUTUMIAAN TÄÄLLÄ? Siinä missä sinä valitat sitten jossain muualla. Vaimosi valittaa anonyymisti. Lisäksi sinun kannattaa ymmärtää, että tällainen anonyymi nettikirjoittelu KÄRJISTÄÄ MIELIPITEITÄ, joten välttämättä vaimosi ei todellisuudessa ole niin tyytymätön kuin täällä kirjoittaa. Jos joku valittaa puolisonsa pitkiä työpäiviä, siihen saattaa mennä mukaan valitukseen, vaikka oikeasti hyvin tietääkin rahan tulevan tarpeeseen.

Sinuna ap juttelisin nyt rehellisesti ja mahdollisimman rauhallisesti vaimosi kanssa. Kerro, että pahastuit vaimon kirjoituksista.

Kysy myös avoimin mielinitä, toivooko hän sinun olevan enemmän kotona, mikä merkitsisi tulotason tipahtamista.

Voi nimittäin yllättäen olla niinkin, että Zalandoshoppailut ovat hänelle toissijainen asia, eli jotain, josta hän ILOMIELIN LUOPUISI, jos sinä olisit enemmän läsnä. Elämänkumppanin poissaolo on kurja juttu varsinkin, kun itse on kotona vailla aikuiskontakteja päivät pitkät. Vähemmästäkin pää pehmenee ja parisuhde kylmenee, jos puolisoa ei näy kuin satunnaisesti hetken ennen nukkuamaanmenoa.

Kysy siis, saatat yllättyä siitä, miten tärkeää vaimollesi olisi sinun läsnäolosi.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 12:57"]

Joo en ole kenenkään vaimo.Tämä on unta.Olen yh-äiti!!!!!!!!!!!!Maksan itse omat laskuni.

[/quote]

Elarit kyllä varmasti juoksee ja lapsilisät korotuksineen, joten ihan turha tulla sinunkaan valittamaan. Toista se on perheenäideillä, kaikki minkä kuluttaa on ansaittava itse tai käytettävä oman miehensä rahoja.

ei elarit juokse.Tämä meidän pikku pankkiiri on sen verran ovela tapaus että ne jää maksamatta jotta uusi vaimo pääsee juhlimaan ja ostetaan kalliita la perla merkkisiä alusvaatteita.Hyvää joulua Pepelle.Toivoo Touko

Käsinkö sä ap nostelet niitä tukkeja kyytiin? On varmaan raskasta. Mä luulin että siinä käytetään jotain konetta. Ja kaikille töissä oleville muutenkin tiedoksi, että kun lapset on kotona päivät kotitöitä on aivan tolkuttoman paljon enemmän kuin jos lapset on hoidossa.

Ottakaamme huomioon että av:llakin vallitsee toisinaan kilpailuasema marttyyriudessa. Ehkäpä vaimosi antaa elämästään kurjemman kuvan pärjätäkseen muille av:n marttyyrikruunutittelistä kisatessa? Ehkä sinäkin teet niin? Joka tapauksessa surullista että jonkun pariskunnan kahdenväliset keskustelut ovat siirtyneet nettiin kun ei niitä nokakkain osata tai ehditä tai ole kiinnostusta käydä.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 12:51"]

Sinulle juurikin, joka selainhistorian mukaan nillität täällä, kuinka sulla on rankkaa muksujen kanssa kotona ja minä vaan aina töissä, enkä tee kotitöitä.

Makselin tuossa justiin taas kerran 484€:llä rouvan ties mitä H&M,Zalando yms. laskuja sinun autosi 284€:n osamaksun ohella.  Ymmärätkö, että rahat noihinkin laskuihin pitää jonkun omalla työllään tienata ihan joka ikinen kuukausi?  Kyllä on mukava mättää tukkia kyytiin keskellä pimeintä korpea yö myöhällä, kun tietää, että vaimo arvostaa valittamalla pitkin intternettiä kovaa kohtaloaan. Nämä sun helevetin kotityöt on aikuisten oikeasti pelkkä vitsi oikeisiin töihin verrattuna.  Minä olisin mielelläni enemmän kotona ja teksisin vaikka kaikki kotityöt säästyneellä ajalla jos sinä pikkurouva olisit valmis tinkimään edes muutaman satasen kuussa omista menoistasi.  Viime kuussa kävit ystäviesi kanssa kreikassa. Mistä luulet niidenkin rahojen tulleen?  Osallistut mielelläsi rahojen tuhlailuun, ymmärrettävää. Mutta se että sä natiset täällä siitä, kun sitä rahaa sitten niska limassa ja kädet paskassa teen, on mun mielestä käsittämätöntä. 

T:Vituttaa.

[/quote] Vaihda minuun. Teen kokopäivätyötä ja kaikki kotityöt ja maksan kaikki kulut enkä nillitä ikinä. Exä nillitti ja siksi onkin exä.

Antakaa mun kaikki kestää! Tää kuulostaa jotenkin tutulta, nimittäin siinä suhteessa, että myös meillä mies tarkkailee mun netin käyttöä. Se jos joku on hienoa!

Anna ukko vaimosi välillä nillittää intternetissä, niin se jaksaa ehkä paremmin pyykätä päivästä toiseen sinun paskaisia sukkiasi ja palvella sinua, raskaan työn raatajaa.

On kokemusta sekä kotivuosista että ansiotyöstä. Ja tällaisessa tilanteessa suosittelen lämpimästi jonkinlaista vuorojen vaihtoa, jolloin mies pääsee tutustumaan kotiarkeen. Mitä se on, kun päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, kuuntelet lasten kiukkuja aamusta iltaan (toki myös niitä kivoja juttuja, mutta tuotahan se monesti on), pyyhit pöytää, katat pöytää, keität ruokaa, siivoat syöttötuolia, peset käsiä, kakkapyllyjä, ahdat lapsia haalareihin, jne jne jne. Tämä lista on päättymätön ja toistuu uudestaan ja uudestaan, ja päättyy vasta kun pääsee uneen illalla. Alkaakseen uudelleen aamulla. KOTIÄIDILTÄ PUUTTUU TYÖN TAUOT JA VAIHTELU. Juuri se tekee hommasta niin uuvuttavaa. Ja muuten, PUUTTUU MYÖS TYÖKAVERIT. On henkisesti tosi raskasta, kun pitää olla koko ajan 24/7 hälytysvalmiudessa ja pyörittää samaa rumbaa ja ennen kaikkea jaksaa olla siinä sivussa hyvä äiti ja vaimo ilman, että pääset kahvitauolle rupattelemaan työkamujen kanssa. SE on RANKKAA.

Eli anna nillittää netissä, kai se on parempi niin, kuin urputtaa jatkuvasti sinulle päin naamaa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 12:59"]

Minä itse asiassa vaihdoin 2 kk sitten kotona olemisen (2 lasta + kotityöt) ihan palkkatyöhön ja voi helevetti, että on helpompaa. Et taida tietää kotitöiden rankkuudesta yhtikäs mitään.

[/quote]

Samaa mieltä! Jos vaan tekee ne toistuvat kotityöt 11x joka ikinen päivä vuodesta toiseen ja joka välissä puuttuu lasten tekemisiin, opettamiseen ja neuvomiseen kuuntelemalla sitä käninää tai kininää niin itsekin olin tosi kateellinen työssäkävijöille!

Kun vihdoin pääsin oikeisiin töihin niin suorastaan hämmästyin kuinka hyvin viihdyin! Ymmärrä mies hyvä, että kun lapset on kotona on se loputonta touhua etenkin jos valmistetaan ruokaa ja leivotaan. Se touhu tuntuu jotenkin vielä turhauttavalta, koska olet aina siis aina saman neljän seinän sisällä!

Jutteletko ap vaimosi kanssa?

Kotona ollessa lasten kanssa ei ole vessataukoja, ei ruokataukoja. Jos sairastat, et saa sairaslomaa, vaan oksennat samaan ämpäriin lastesi kanssa tai makaat sohvalla raatona ja yrität estää taaperoa heittämästä omaisuuttanne vessanpönttöön joka viides sekunti. Ruokaa on oltava, sekään ei kaupasta löydä yksin kotiin, se on laitettava aineksista itse koska muutenhan vaimo on "laiska". Lapset tappelevat, sotkevat, rikkovat, itkevät jne. koko päivän, ulos on lähdettävä vaikka itseä vituttaisi tai väsyttäisi kuinka, koska seinät kaatuvat päälle ja lapset sekoavat sisällä kun energiaa riittää. Jos poikkeat nukkumis/ruokarutiineista, saat kärsiä siitä loppupäivän.

Ja sitten kun illalla istahdat koneelle, tajuttuasi puistossa että molempien lasten haalarit ovat jo liian pieniä, ja ostat netistä kasan ulkoiluvaatteita koko talveksi + kevääksikin, miehesi kirjoittaa aloituksen AV:lle siitä miten ämmä kehtaa tuhlata.

Minun kirjeeni miehelleni.

Hyvä aviomieheni

Olen ollut äitiysvapaalla/hoitovapaalla viimeiset 4 vuotta. Tänä aikana olemme saaneet kaksi ihanaa lasta.

Et tee kotitöitä oikeastaan koskaan, koska kuten olet sanonut, ne työt ovat vähintä, mitä minä voin tehdä, koska en käy nyt töissä. Ja sinä käyt töissä, mikä on raskasta. Maksat suurimman osan laskuista, koska minun 600€/kk ei niihin riitä. Toki ostan itse kaiken, mitä lapset tarvitsevat.

Ensimmäisen lapsen saatuamme en käynyt oikeastaan ikinä missään kolmeen vuoteen. Nyt kun meillä on kaksi lasta haluan käydä joskus ystävieni kanssa ulkona. En usein, mutta kuitenkin muutamia kertoja vuoden aikana. Voisitko olla laittamatta minulle mm. klo 2 kotiintuloaikoja? Ja kun en saavukaan kotiin klo 2, vaan vasta 4.30-5 aikaan, niin voisitko olla haukkumatta minua aivan lyttyyn ja olla syyllistämättä minua siitä, että olen ollut pitämässä hauskaa? Esim. huorittelu tuollaisen asian takia tuntuu aivan järjenvastaiselta. Minäkään en saanut kritsoida sitä, kun viime äitienpäivän aattona lähdit juhlimaan ystävääsi, tulit kotiin yöllä, ja aamulla toki krapulassa makasit n. 11 asti aamupäivällä. Tämän teit tietäen, että minulle se yksi päivä vuodessa olisi tärkeä hoitaa hyvin. Ja vaikka en olekaan äitisi, niin mistä ihmeestä lapsemme oppisivat juhlimaan äitienpäivää, jos kukaan ei heille opeta? Jos tämä asia kokonaisuudessaan ei korjaannu, niin jommasta kummasta tulee ennemmin tai myöhemmin katkeroitunut. Se että olen kahden pienen lapsen äiti, ei tarkoita etten saisi nähdä ystäviäni ja pitää hauskaa. Kiristys sillä, että otat ja lähdet ulkomaille x-ajaksi ei ainakaan auta yhtään.

Lapsiamme hoidat upeasti, parempaa isää he eivät voisi saada. Mutta oletko unohtanut vaimosi? Jos joskus haluaisit ilahduttaa tai yllättää jotenkin, ihan vaikka kauniilla sanoilla, niin se voisi tehdä hyvää meille. Lapsetkin nauttisivat siitä, kun huomaa vanhempiensa välittävän toisistaan. Annat minun nukkua aamuisin usein, siitä olen kiitollinen.

Terveisin vaimosi

Voi hellurei mitä naisia! Ei ihme että miehet lähtevät uusien naisten mukaan. ei kukaan sellaista jaksa että ei yhtään kunnioiteta sitä että toinen tekee töitä perheen talouden eteen vaan maristaan ja vaaditaan sitä kunnioitusta itselle.

Mä olen ollut lähes 10 vuotta kotiäitinä. Kotiäitinä en ole käyttänyt hyväkseni mm. päiväkotipalveluja vaan todellakin hoitanut lapset itse siihen asti kun ovat menneet kouluun. Mies on koko tämän ajan tehnyt töitä eikä paljon osallistunut kodinhoitoon tai lasten viemisiin mutta so what. Mua naurattaa kyllä tuo "kotitöiden ja lasten hoitamisen raskaus". Ei se ole raskasta. Tottakai vaativaa toisinaan muttei yhtään sen raskaampaa kuin muukaan työssäkäynti. Jos kotiäitinä olo ei luonaa niin töihin sitten. Sillä se helpottuu jos on niiiin raskasta! 

Ap kertoi lastaavansa tukkeja "yömyöhällä", eli kenties hän tekee vaikkapa 12-tuntista työpäivää. Onko kotona tosiaan niin paljon tekemistä, ettei vaimo ole tämän 12 tunnin aikana ehtinyt tehdä päivän kotitöitä? Vai onko reilu peli se, että tiskit, pyykit ja siivoukset hoidetaankin vasta miehen työpäivän jälkeen yhdessä ihan vaan siksi, että molempien pitää tehdä kotitöitä saman verran?

No joo. Varsinainen pikkuvaimo olet, 33. En usko että oma mieheni jaksaisi sinunlaistasi tylsää kotonalorkkijaa ja elätettävää, luultavasti se lähtisi uusien naisien matkaan. Sun miehelle se varmasti on hyvä ratkaisu. Mä taas en ymmärrä yhtään niitä, jotka ovat 10 vuotta kotiäitinä. Kallista yhteiskunnalle! Multa et saa haluamaasi marttyyrinkruunua.

Lasten on hyvä olla kotona ihan pieninä, mutta en ole varma enää, onko leikki-ikäiselle koti paljon parempi kuin tarhakaan. Ikuisuusvääntökysymys josta on turha jauhaa.

Kotityö voi olla raskasta, riippuu lapsista, heidän luonteestaan ja määrästä, äidin omista valmiuksista, puolison osallistumisesta, perheen taloustilanteesta jne. Mikä kukaan on sanomaan, mitä toisten pitäisi jaksaa? Osalle sopii nauttia kotona yhteiskunnan hyväntahtoisuutta, osalle se ei sovi ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 18:49"]

Ap kertoi lastaavansa tukkeja "yömyöhällä", eli kenties hän tekee vaikkapa 12-tuntista työpäivää. Onko kotona tosiaan niin paljon tekemistä, ettei vaimo ole tämän 12 tunnin aikana ehtinyt tehdä päivän kotitöitä? Vai onko reilu peli se, että tiskit, pyykit ja siivoukset hoidetaankin vasta miehen työpäivän jälkeen yhdessä ihan vaan siksi, että molempien pitää tehdä kotitöitä saman verran?

[/quote]

Tuollaisilla työajoilla luulisi tulevan pidempiä vapaitakin säännöllisesti. Kaikkia kotitöitä ei aina saa lasten kanssa tehtyä. Riippuu niin kaikesta miten se päivä menee. Ja on se vaimo siellä kotona todennäköisesti juossut pää kolmantena jalkana joka tapauksessa sen 12 tuntia, vaikka ei välttämättä missään näy. Semmosta se nyt vaan usein on kun on lapsia.

Minusta olennaista ei ole vertailla sitä, kummalla on raskaampi työ. Raskaus on aina kovin subjektiivinen kokemus, eri ihmiset kokevat raskaaksi erilaisia asioita.

Olennaista on, että ap kokee saaneensa vaimoltaan iskun vasten kasvojaan, kun on huomannut vaimonsa nettikirjoittelusta, että vaimo ei arvostakaan hänen työpanostaan, kuten apn mielestä pitäisi.

Mutta ap hyvä, et sinäkään arvosta vaimosi työtä. Se näkyy aivan selvästi kirjoituksestasi.

Ette kumpikaan tunnu ymmärtävän toistenne työtä ja keskinäinen kunnioituksen puute on iso ongelma.

Ja kuten ensimmäisessä kommentissani sanoin, ette ole selvillä siitä, mitä toinen toivoo parisuhteelta ja elämältään. Veikkaan yhä, että vaimosi shoppailut ovat hänelle yritys täyttää tyhjää ja yksinäistä, monotonisena toistuvaa arkea. Ja sinun runsaampi läsnäolosi olisi hänelle paljon antoisampaa.... Ole ap rehellinen: et sinä tee pitkää päivää pelkästään uhrutuvasti perheesi vuoksi, vaan myös itsekkäistä syistä. Mieti rehellisesti ja tarkkaan, mitä ne syyt ovat. Ja sitä, olisiko se OIKEASTI sittenkään vaimollesi ja perheellesi ja sinulle itsellesikään niin huono juttu hiukan vähentää työntekoa.

kuten vanha sanonta kuuluu: hautausmaa on täynnä vainajia, jotka ovat luulleet olevansa korvaamattomia työssää. Oikeasti olet - ja me kaikki olemme  - korvaamattomia vain läheisillemme ja ennen kaikkea lapsillemme.

Puhu vaimosi kanssa. Rauhassa ja perusteellisesti. Siitä, miten koette arkenne, mikä on hyvää ja mikä raskasta. Mitä toivotte parisuhteeltanne ja elämältänne. Miten voisitte keventää toistenne taakkaa.

22

22 pahoittelee typoja, tabletilla kirjoittaminen on vähän ns. Syvältä...

Minun kirjeeni sinulle rakas mieheni:)

Kiitos näistä kuluneista vuosista ja siitä ettet ole koskaan sanonut pahaa sanaa minulle vaikken olekaan täydellinen! 18 vuotta sitten toin perheeseen 3 valmista lasta, sinä vanhemmat joita tuit taloudelllisesti pienestä palkastasi. Seurusteluaikamme vietimme kaksin unelmien talon raksalla, et koskaan hermostunut vaan näytit miten työvaiheet tehtiin ja autoit kun tuli vaikeuksia. Minä tein rinnallasi pitkää päivää normaalin työn jälkeen ja viikonloppuisin. Onneksi vanhempasi hoitivat lapsia.

Olit ainoa isä joka haki teinin aamuyhdeltä diskosta ja samalla vei kotiin 4-5 muutakin lasta kilometrien päähän pakkasessa kun näiden vanhemmat eivät välittäneet! Aamulla jaksoit taas lähteä töihin samaa matkaa minun kanssani. Uusperhe-elämä ei sinulle varmaan ollut helppoa - lapsettomana et ollut käynyt kaikkia kehitysvaiheita läpi ja "putosit" koululaisten ja teinien elämään tyhjän päälle. Koskaan et ole valittanut sitä että lapset kapinoivat, vaan aina tuit ja jaksoit selittää heille asiat kärsivällisesti. Entisen elämän järjestyksenkin laitoit lapsille uusiksi: äiti joka oli ollut välttämätön paha olikin yhtäkkiä perheen ykkönen jota piti arvostaa! Surit vain sitä että meillä ei ollut varaa antaa heille vauraampaa elämää matkoineen ja harrastuksineen ja vempaimineen mitä kavereilla oli. Mutta meillä oli koti jossa rakastettiin, tehtiin asioita yhdessä ja ystävät olivat aina tervetulleita.

Kun elämä tasaantui haaveilimme yhteisestä lapsesta. Neljä  vuotta ja 2 keskenmenoa ennen kuopusta - aina jaksoit hiljaa tukea minua surussa vaikka sinuun sattui varmasti yhtä paljon. Olit jopa valmis luopumaan lapsesta ettei minun tarvitsisi käydä enempää keskenmenoja läpi! Onneksi onnistuimme ja sinäkin sait kokea ihanan vauva-ajan ja lapsuuden ensimmäiset vuodet oman lapsesi kautta.

Meillä ei ole koskaan tarvinnut puhua rahoista tai kotitöistä. Se tekee joka ehtii, sinustakin joka et kotonasi ollut tottunut edes perusruokiin on vuosien mittaan kehittynyt oikea huippukokki:) Kotitoimistolla ollessasi hoidat tietenkin kaupat ja ruuanlaitot siinä missä lasten koulukuljetuksetkin... Huomaat jo ennen minua kun alan olemaan väsynyt, teet kahta enemmän asioita puolestani  - haet leffan ja "komennat" minut hetkeksi paikoilleni lepäämään. Olet niin tarkkasilmäinen ja huolehtivainen!!

Toivon vain että olen pystynyt antamaan sinulle myös jotain näiden vuosien aikana. En varmaankaan kerro tarpeeksi miten paljon arvosta ja rakastan jokaista yhteistä hetkeä, mutta yritän tekojeni kautta osoittaa huolenpitoni ja tukeni kaikessa!

Kirjoituksesta tulee äkkiä romaani joten - kiitos:)

Lopeta vaimosi vakoilu. Etkö tiedä, että salakuuntelija ei koskaan kuule itsestään mitään hyvää?

Jos vaimosi saa tänne Aihe vapaalle purettua stressinsä ja harminsa sen sijaan, että purkaisi sen sinuun tai lapsiinne, niin sehän on yksinomaan hyvä asia. Joskus pitää vaan saada antaa tulla. Vaimosi ei tarkoittanut kirjoituksiaan sinun nähtäviksesi, joten turhaan sinä niistä loukkaannut.

Keskustelkaa keskenänne. Ja pieni vinkki: toisen työn aliarvioiminen ei koskaan ole kovin hedelmällinen aloitus keskustelulle.

Vali vali... Älkää hankkiko niitä kakaroita, jos ottaa päähän kotiaskareet yms.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 18:51"]No joo. Varsinainen pikkuvaimo olet, 33. En usko että oma mieheni jaksaisi sinunlaistasi tylsää kotonalorkkijaa ja elätettävää, luultavasti se lähtisi uusien naisien matkaan. Sun miehelle se varmasti on hyvä ratkaisu. Mä taas en ymmärrä yhtään niitä, jotka ovat 10 vuotta kotiäitinä. Kallista yhteiskunnalle! Multa et saa haluamaasi marttyyrinkruunua.

Lasten on hyvä olla kotona ihan pieninä, mutta en ole varma enää, onko leikki-ikäiselle koti paljon parempi kuin tarhakaan. Ikuisuusvääntökysymys josta on turha jauhaa.

Kotityö voi olla raskasta, riippuu lapsista, heidän luonteestaan ja määrästä, äidin omista valmiuksista, puolison osallistumisesta, perheen taloustilanteesta jne. Mikä kukaan on sanomaan, mitä toisten pitäisi jaksaa? Osalle sopii nauttia kotona yhteiskunnan hyväntahtoisuutta, osalle se ei sovi ollenkaan.

[/quote]

Kallista yhteiskunnalle? Miten niin?

Tiedätkö mitä päivähoito maksaa kunnalle?

Jos olet 10 vuotta kotona, et saa kuin lapsilisää jota saat sinäkin. Tuskin edes työttömyyskorvausta ellei ole tarkoitus mennä töihin.