Lue keskustelun säännöt.
Kadun eroani...:(
16.11.2013 |
Erosimme paljolti minun aloitteestani pari vuotta sitten. Oli mieskin samoilla linjoilla, mutta olisi silti vielä halunnut yrittää.
Minulla on sen jälkeen ollut yksi miessuhde, mutta jotenkin musta tuntuu, että tuo ero oli virhe...:(
Onkohan mitään mahiksia palata yhteen? Meidän erokin oli lopulta aika vaikea oikeusprosesseineen...Mutta nyt mies on esim. lasten kanssa petrannut ihan älyttömästi, ja joutunut tekemään esim. kotitöitä kotona. Jotenkin tuntuu, että olisi "oppinutkin" erosta jotain (yksi suuri syy eroon oli se, ettei mies osallistunut kotitöihin juuri ollenkaan, ja lastenhoitokin oli paljolti minun vastuullani).
Ilmeisesti miehellä ei ole ollut uutta suhdetta, ainakaan mitään vakavampaa. Mutta huolisiko enää takaisin naista, jolla on suhde ollut toiseen mieheen eroon jälkeen?
Kellään kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (4)
Onnistuu:-) Ainakin meillä. Lapsille kannattaa kertoa vasta kun tuuliviirivaihe mennyt varmasti ohi. Meillä tosin suhteita eron jälkeen ei ollut kumminkaan puolin. Muista kuitenkin, ettei toisen luonne mihinkään muutu... Eli hoitaako lapset ja kodin nyyt koska vain on yksin pakko, vai onko oikeasti kasvanut ymmärtämään, ettei naisen tehtävä ole olla kotiorja? Me erottiin eri syystä, ja yhteenpaluu on ollut puhumista pieleen menneistä asioista, päivittäin. Myös terapiassa käymme (eron aikaan ei käyty lainkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehhe, erositte, kun toinen ei tehnyt "oikeaa" määrää kotitöitä? Onnea sun ex miehelle, että pääsi eroon sinusta.
Kiva kuulla, että jollain onnistunut! Mietin vain tuota, kun selkeästi mies on ollut pahoillaan siitä, että mulla on ollut suhde eron jälkeen...vaikka ollaanhan me oltu molemmat vapaita ihmisiä. Ja itse asiassa uskon, että on hänelläkin jotain ollut. Tai voi olla enemmänkin, muttei ole vaan esitellyt naisystävää lapsille...mistä sen tietää. En vain uskalla ottaa ekaa askelta ja ottaa asiaa puheeksi. Eilenkin kun vaihdettiin lasten tavaroita, tuli sellanen olo, et haluan jäädä sinne hänen luokseen (vanha talomme vielä)...Mutta voihan olla, ettei oikeasti ole muuttunut. Itse olen tiettyjä asioita oppinut todella hänessä arvostamaan näiden kahden vuoden aikana. Mies ei ehtinyt terapiaan aviossa ollessamme, eron tullessa yllättäen ehti, mutta silloin oli jo liian myöhäistä...Nyt haluaisin kyllä ilman muuta terapiaan, ja uskon, että mieskin, jos tästä jotakin voisi vielä tulla...
Pitäisikö jutella miehen kanssa? Jos päädytte yhteen, niin huolehtikaa siitä, että lapset eivät enää ikinä joudu samaan tilanteeseen, eli eron jalkoihin!! Lapsenne eivät enää ikinä saa mistään pysyvästä kiinni jos te aikuiset soudatte ja huopaatte, ette osaa päättää mitään tai jos päätätte, olette heti muuttamassa mieltänne, muttatte mieltänne jopa useaan kertaan isoissa asioissa jne. Nyt olette sitten miehenne kanssa AIKUISIA, vastaatte 100%:sesti päätöksistänne ja perheen hyvinvoinnista, ette hötkyile turhista, ette juokse vieraissa. Juttelisin siis todella pitkään ja tarkasti miehen kanssa. Jos mies ei halua yhteen enää, niin se on siinä, anna hänen elää omaa elämäänsä ja älä vainoa häntä.