Lue keskustelun säännöt.
Kuinka elämä voikaan mennä pieleen, kun valitsee väärän miehen!
15.11.2013 |
Eli voi mennä ihan kaikki! Itse kävin lukion ja oli rahkeita vaikka mihin, mutta menin sitten angsteissani vanhempiani kohtaan ottamaan sellasen komeen miehen, joka olikin ihan idari kaikinpuolin. Tein hänen kanssaan vielä useita lapsia ja tässä sitä sitten ollaan.
En saa tavata ystäviä, olen saanut turpaani monesti. Yksi lapsista on otettu huostaan. Olen joutunut jättämään kaksi jatko-opiskeluyritystä kesken (yo ja ammattikorkeakoulu) koska mies on ollut liian mustis.
Mulle käy varmaan kuin Anneli Auerin miehelle, jos koitan erota. Merkkejä on ilmassa.
Kommentit (12)
Minä tapasin mieheni 19 vuotiaana. Ammatin sain hankittua ja työpaikankin. Palkkapussi kiinnosti miestä, siis minun pussini. Yhden lapsen teimme heti valmistuttuani.
Jossain vaiheessa tajusin elättäväni meidät kaikki, vaikka mies kävi töissä ei hänellä rahaa ollut. Illat huiteli missä sattuu ja kohteli minua kuin kynnysmattoa. Selvisi, että hänellä on suhdekkin. Silloin tämä narsistinen mies muuttui vain pahemmaksi. Syötti minulle sellaista puppua, että en edes ymmärrä miten tuon kaiken uskoin.
Jostain sain voimia ja hain eroa. Asunnosta hän ei suostunut poistumaan. Viikko erouutisen jälkeen hän raiskasi minut ja tulin raskaaksi. Mies lupasi muuttua ja nyt on uusi vauvakin tulossa. Lupasi kuun taivaalta ja tähti sadetta. Vuoden hän jaksoi ja palasi kahta kauheampana takaisin.
Yksi syksyinen aamu vein lasta kouluun ja toista tarhaan autolla, kun viisi poliisia piiritti minut. Kahden poliisin kanssa vein lapset ja sen jälkeen minut oli pidätetty. Mieheni oli tehnyt nimissäni vaikka mitä ja sotkenut minut asioihin joista en edes tiennyt. Sain tietää aivan kauheita asioita miehestäni, että oksensin kuulustelussa. Tajusin, etten tunne miestä jonka kanssa olen ollut jo kymmenen vuotta naimisissa.
Menetin isoimman asiakkaani, kun en päässyt töihin. Yrittäjänä se tiesi tuhoa. Tosin mieheni oli minun yritykseni jo tuhonnut, mutta sen sain tietää vasta parin kuukauden päästä. Tehnyt laskuja firmalle ja ostellut tavaraa. Kaikki meni, luottotietoja myöten ja minulle jäi järkyttävät velat.
Mies itse kehotti nostamaan oikeusjutun ja hän myönsi kaiken. Hän oli lyyhistänyt minut ja vienyt itsetuntonikin. Hän sanoi rakastavansa meitä ja huolehtivansa meistä. Sain tuomion kirjanpidon väärentämisestä, veronkierrosta. Minut myös tuomittiin liiketoimintakieltoon. Kunnon velat ja merkintä rikosrekisteriin. Tuomarin mielestä minun piti tietää mieheni puuhista, koska olemme naimisissa, asumme saman katonalla ja mies käytti yhteistä tiliä rikollisessa toiminnassa.
Itkin yhden yön ja päätin, että minun on lähdettävä. Jos en itseni vuoksi, mutta lasten. Tiesin, että tuo mies tuhoo vielä lapsetkin. Esitin miehelle, että kaikki on kunnossa. Vaikka suunnittelin koko ajan pois pääsyä. Ystäväni ja sukulaiset auttoivat. He tietävät mikä mieheni on ja tukivat päätöstäni.
Kummipoikani perheineen asuu ulkomailla ja ilmoitin lähteväni heitä katsomaan. Koska rahaa ei minulla ollut, kerroin etten tarvitse kuin lentoihin rahat. Loman ajan tietenkin olemme ystäväperheen kotona. En enää palannut hänen luokseen. Valehtelin mihin oikeasti lähdin. Hän saattoi kyllä meidät lentokentälle, mutta eihän nähnyt mihin koneeseen nousin. Silloin kun meidän piti palata kotiin, laitoin viestin miehelle, ettemme enää tule kotiin.
Elämäni paras päätös ikinä. Olen onnellinen. Velat ja luottotiedottomuus ovat pieni miinus siihen verrattuna, että pääsin exästä eroon.
Lähde ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu takana, mutta väkivaltaisen nistin kanssa. Siinä meni yliopistopaikka, työpaikka, luottotiedot, lopulta asunto. Äijä varasti rahat tililtä ja väitti maksaneensa vuokrat, osti netistä tavaraa minun tiedoillani, myi eteenpäin. Kämppä meni alta ja lasten kanssa asuin ystäväni luona kuukauden, kunnes sain asunnon. Nyt äijä on irtautunut huumeista, opiskelee ja on töissä. Ennen eli minun siivelläni ja uhkaili ties millä. Minä poden masennusta kaikesta kokemastani paskasta ja mies on niin onnellinen löytäessään uuden elämänpolun. Näillä mennään.
Elämä ei ole vielä ohi. Tarvitset turvasuunnitelman. On olemassa ihmisiä, jotka tekevät sellaisia työkseen. Soita vaikka tänne. Muitakin on.
https://ensijaturvakotienliitto-fi.directo.fi/liitto/haetko-apua/
Ei ole hyvä idea lähteä suunnittelemattomasti, kannattaa hoitaa asia niin, että voitte tehdä sen turvallisesti. Se on mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 22:33"]
Osanottoni. Mulla on vähän samankaltaista historiaa, mutta pääsin lopulta eroon niin psykosta kuin vanhemmistanikin, jotka olivat moisen kohtalon tyttärellensä pedanneet. Mikä estää sinua lähtemästä?
[/quote]
Hyvä syyttää vanhempia omasta idioottimaisuudestaan :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 22:33"]
Osanottoni. Mulla on vähän samankaltaista historiaa, mutta pääsin lopulta eroon niin psykosta kuin vanhemmistanikin, jotka olivat moisen kohtalon tyttärellensä pedanneet. Mikä estää sinua lähtemästä?
[/quote]
Hyvä syyttää vanhempia omasta idioottimaisuudestaan :DD
[/quote]
No, lapsuudenkodissa oppii tehokkaasti oman arvonsa. sieltä myös tulee käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin, mikä turvallista. Jos on lapsuudenkodissa tottunut että nomiolosuhteet on vaikka väkivalta ja alko, on erittäin vaikea oppia ymmärtämään että hyvä elämä on jotakin muuta. Joskus mahdotonta. JOtta siitä mitenkään voisi päästä, pitää vanhempiaan kohtaa pystyä tuntemaan vihaa. Itse valitsin miehen jolla oli kaikki samat ongelmat kuin isälläni- tuttua ja turvallista. Ihan samaa rataa alkoi mennä myös liittoni kuin vanhemmilla, mutta sitten tajusin ja meinin terapiaan. Nyt tiedän elämästä paljon enemmän, olen antanut vanhemmilleni anteeksi, mutta kyllä heidän kasvatuksensa huomattavasti edesauttoi huonoja valintojani. Ei taida olla tällainen maasto sulle kovinkaan tuttua.
Osanottoni. Mulla on vähän samankaltaista historiaa, mutta pääsin lopulta eroon niin psykosta kuin vanhemmistanikin, jotka olivat moisen kohtalon tyttärellensä pedanneet. Mikä estää sinua lähtemästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet itse vastuussa omasta elämästäsi. Aina on mahdollista lähteä. Ei ole mitään tekosyytä miksi sun pitäisi jatkaa tuollaista elämää.
Sama homma. Tapasin miehen, muutin kotoa suoraan hänen kanssaan yhteen. Siitä aika pian tehtiin lapsi ja vähän ajan päästä huomasin olevani jumissa alkoholiongelmaisen lusmun kanssa. Tavatessamme mies kävi töissä, opiskeli jne, mutta sitten ne opinnot jotenkin jäi ja työntekokaan ei enää maistunut. Viina sen sijaan maittaa ja mietin tässä miten helkutissa pääsisin eroon. Lapsikin on niin pieni.
Omaa tyhmyyttä toki, olisi pitänyt harkita aika hemmetin kauan ihan kaikkea. Tilanteet vain jotenkin meni niin, olin niin rakastunut silloin ja juuri muuttamassa muutenkin kotoa pois niin siinähän sitten samalla muutettiin yhteen. Ilman tuota yhteenmuuttoa oltaisiin varmasti erottu aika pian ja se olisi ollut ihan oikea ratkaisu. Kamala sanoa näin kun sittenhän ei olisi lastakaan, mutta täytyy sanoa, etten yhdellekään lapselle toivoisi tuollaista isää. :(
Munkin oli tarkoitus opiskella yliopistossa, matkustella paljon jne... En koskaan ajatellut tekeväni lapsia nuorena. Nyt suunnittelen hankkivani "oikean" ammatin että pääsen töihin ja voin elättää lapseni, joskus myöhemmin sitten voin mennä yliopistoon. Kannan yksin henkisen vastuun meidän perheestä, miestä ei paljon huolet paina kun yhteiskunta elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V*ttu lähtekää hyvät ihmiset! Voi olla et ne teidän lapsetkin katkoo kasvaessaan välit teihin ku ootte laittanu kokee tollasen perhehelvetin.
Mä tiedän että se tuntuu vaikeelta lähteä. Mut siihen pystytte mikäli haluatte.
Lähde! Ja tarvittaessa olet yhteydessä poliisiin ja haet miehelle lähestymiskieltoa. Maailma ei tarvitse enempää marttyyreita.
Täällä varsinainen idari isolla I:llä. Samat jutut kuin 4:lla, mutta potkaisin äijää persuksille. Ihan hyvä joo, mutta kun toistamiseen valitsin väärin!. Mutta ylläri; tää n:o 2 oppi tavoille, kun pistin kovan kovaa vastaan. Lapsia en sentään tälle nykyiselle väsännyt. Luotto meni aikoinaan, eikä palaa koskaan.