Miten löytää oma ala?

Opettajaksi jouduin tuollaisella taustalla. En ole mitenkään tyytyväinen, mutta meneehän tämä nyt tietenkin.

Ei kaikille ole mitään "omaa alaa". Sitten pitää vaan valita jotain.

Itsellä ei ollut mitään kiinnostusta mihinkään erityisesti, ja koulumenestyksellisesti olin tasaisen hyvä kaikessa, en erityislahjakas missään, mutta en huonokaan missään. Lähdin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia ihan vaan siksi, että siihen aikaan tuntui että alalla on töitä ja hyvät palkat. Ja olen ollut ihan tyytyväinen, työtä on riittänyt, se ei ole mitenkään raskasta, ja palkkakin on keskivertoa parempi. Ei minua vieläkään tietokoneet mitenkään itsessään kiinnosta, mutta eipä sitä tarvitsekaan.

Minulla on vähän sama tilanne: olen kiinnostunut niin monesta. 

Olen opiskellut parissa eri toisenkin asteen laitoksessa lukion lisäksi. Paperit on sieltä parista paikasta ja nyt myös pian ammattikorkeakoulusta! 

Uskon, ettei kannata heti luovuttaa opinnoissa, vaikkei se tunnu aina juuri siltä omalta. Usko pois, en ole ollut aina itsekään varma onko tämä sitä mitä tahdon tehdä, mutta kun tutkinto on pian taskussa huomaankin miten laaja valikoima työmahdollisuuksia ja jatko-opintopaikkoja aukeaa eteen! Voin hakea monenlaisiin hommiin, vaikkei se olisi ihan tasan tarkkaan koulutuksen mukaistakaan. Se paperinpala vaan avaa ovia.

Olen voinut opintojen ohessa ihan rauhassa kokeilla eri juttuja, ei saa luovuttaa vaikkei heti intoa löydykään. Ja nyt viimein, lähes 3-kymppisenä uskon löytäneeni sen Oman Jutun! Ja mikä parasta nykyiset tutkintoni edesauttavat suuresti jatkokouluttautumista ja suuntautumista juuri niihin töihin, joita oikeasti haluan tehdä! 

Tsemppiä! kannattaa jaksaa kokeilla jotain alaa enemmänkin kuin pari kuukautta. 

Tuttu pulma. Mulla on nyt toinen tutkinto menossa, kun eka ei sitten kiinnostanutkaan niin paljon eikä tuntunut työllistävältäkään. Sanoisin, että ainoa itseäni auttanut menetelmä on ollut yritys ja erehdys. Ja sen hyväksyminen, että olen sen tyyppinen ihminen, ettei mitään yhtä oikeaa ammattia ole olemassa. Monet jutut kiinnostaa ja aina pitää luopua jostain. Lisäksi uskon, että oikea työpaikka on ihan yhtä tärkeä kuin oikea ala: tämän tiedän kokemuksella työpaikalla, jossa oli todella huono ilmapiiri.

Mistään testeistä tai psykologeista ei ole ollut mulle ikinä mitään apua, ne on niin pelkistäviä ja vähän "tyhmiä": kaikkien alojen asiantuntijoita ei ole kuultu ja siksi testeihin jää helposti paikkaansa pitämättömiä stereotypioita.

Jos pidät teoriasta, mene opiskelemaan jotain yleissivistävää, tyypillisesti yliopistoon. Opiskele kieliä, kirjoita paljon, ole vapaasti kiinnostunut kaikesta. Opiskele matematiikkaa ja tilastotiedettä, jos ne maistuvat, filosofiaa, jos kiinnostaa, yhteiskuntatieteitä. Nauti elämästä, harrasta jos haluat. Ehkä meidänkaltaisten tyyppien vain pitäisi tajuta, että elämä on tässä ja nyt ja kaikesta oppii uutta. Laaja yleissivistys ei ehkä ole arvossaan tänä päivänä, mutta oikeasti siitä on ihan älyttömästi apua melkein kaikessa työssä; jopa enemmän kuin täsmätutkinnosta. Ja kymmenen vuoden päästä se voidaan hyvinkin jo tajuta taas.

Pakko vielä mainita, että olen kokeillut myös tuota "jonkin alan" valitsemista, mutta meni ihan pieleen, kun huomasin heti etten pysty edes hammasta purren opiskelemaan aihetta, saati sitten työskentelemään mahdollisesti loppuikääni sen parissa. Mikähän olisi sopivan neutraali, mitäänsanomaton ala, joka ei alkaisi potuttamaan heti ensimmäisen opiskelukuukauden aikana? :D (Aika hankala kysymys, tiedän.)

Äh, 6 oli siis ap:n viesti. Olen yrittänyt kyllä tosiaan opiskella vaikka olen huomannut ettei koulutus tarjoakaan minulle haluamaani, ja molemmissa kouluissa sinnittelin siis ensimmäisen vuoden, vaikka huomasin heti syksyllä että nyt ei tärpännyt. Jotenkin olen onnistunut valitsemaan sellaisia kouluja, joissa opiskelu ei ole edes vähän ärsyttänyt/tuntunut pakkopullalta, vaan joita olen alkanut melkeinpä inhoamaan. Silloin on tuntunut siltä, että en kyllä pysty vielä kolmea vuotta killumaan koulussa joka ei tarjoa minulle kerrassaan mitään. Tiedän kyllä, että jokin koulu pitäisi käydä loppuun.

Mutta mahtavia viestejä on tullut, loistavaa! :)

ap

Ja vielä ap jatkaa.. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa siis mitään valitusvirsiä, vaan pohdiskella kuinka löytää se oma ala tai sitten vaihtoehtoisesti ala, jolla jaksaa työskennellä ilman totaalista leipiintymistä :)

Aika paljon jo avaa jos kerrot haluatko työskennelä ihmisten parissa vai itsenäisesti? Haluatko tehdä "palvelutyötä" vai mielummin jotian ns. kylmää työtä?

Oletko tieteellinen ja analyyttinen vai enemmän käytännön tekijä?

Oletko kiinnostunut ihmisestä, luonnosta, yhteiskunnasta, politiikasta, mediasta..? 

Minulla on toinen tutkintoni kaupallinen ja toinen yhteiskunnallinen. Se on hyvä kombinaatio. Voi työskennellä sekä ihmisten parissa, että taustalla hallinnollisemmissa töissä. Mahdollisuudet suunnitteluun ja tutkimustyöhön, sekä asiakastyötasoiseen suoritukseen. Hirveän laajat mahikset. Suosittelen!

Mielestäni tuossa tilanteessa kannattaa valita hyvintyöllistävä ja hyvin palkattu ala, sillä harva työpaikka kuitenkaan on joka päivä mitenkään hirveän inspiroiva ja innostava.

Mulla ei ole mitään omaa alaa. Olenkin todennut, että tietynlaisia töitä haluaa tehdä tietyssä elämänvaiheessa. Siksi mulla on useampi ammatti ja joku kesken jäänyt lukukin.

Toki usean ammatin opiskelu vaatii että on tehtävä töitä samalla, tai oltava oppisopimuksella tms., ei kukaan jaksa köyhäillä iät ajat aina kun tulee kouluttautuminen mieleen... Lisäksi se tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksikin, muutama vuosi olisi hyvä ainakin olla alalla, johon on koulutuksen yhteiskunnalta saanut... Kumpa oppisopimuspaikkoja olisi enemmän!

Oletko kokeillut oman alan etsimistä näiltä nettisivuilta: itse ainakin löysin sieltä ammattialan, jota en ollut edes tullut ajatelleeksi aikaisemmin

www.ammattinetti.fi

www.koulutusnetti.fi

Kiitos taas vastauksista! Yksi hiertävä asia on tosiaan tuo, että opintotuella toimeentuleminen on äärimmäisen haastavaa. (Siksikin olisi pitänyt opiskella nuorempana, kun oli jo tottunut makaroni-/tonnikalaelämään:)) Haluaisin kuitenkin pystyä keskittymään kunnolla kouluun, enkä työntekoon, ja opinnot pitäisi saada mahdollisimman nopeasti suoritettua.

On tosiaankin harmillista että oppisopimuspaikkoja on niin vähän, se olisi minulle varmasti todella hyvä ratkaisu! Joskus otin yhteyttä oppisopimuskeskukseen, vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: hommaa työpaikka ensin alalta joka kiinnostaa, sitten voidaan puhua oppisopimuksesta.

ap

Voihan sitä käydä töissä opiskelujen ohella, mikäli nyt sattuu töitä saamaan, mutta jos opiskelu ei sovi yhteen nykyisten töiden kanssa niin sitten se on vain valittava, että jatkaako samoissa hommissa kuin nyt vai kituuttaako muutaman vuoden- kumpi on loppuelämän kannalta parempi vaihtoehto. Tietty se opiskeltu alaa pitää valita järkevästi eikä haihatellen, että se kituuttaminen ei jää päälle. Välttämättä ei kaikilla olekaan mitään unelma-alaa, omakin unelma-ala olisi varmaan lähinnä kirjoittaminen, mutta sitä voi tehdä vapaa-ajalla ja jos on tarpeeksi hyvä niin sitten siitä tulee se oma ala- mutta useimmilla se jää harrastukseksi ja siksi on hyvä opiskella järkevä ammatti.