Miksi suomessa vihataan niin silmittömästi koiria?

En vihaa koiria mutta mua ei vaan kiinnosta kenenkään koirat. Ja en vaan pysty tajuaamaan näitä ihmisiä jotka roudaavat jostain Tallinnasta ja ties mistä "huonosti kohdeltuja" koiria. Siis voiko typerämpää hommaa enää olla? Ja en jaksa kuunnella kenekään juttuja koiranäyttelyistä ja ties mistä treeneistä niiden rakkien kanssa, huh

olisi hienoa nähdä saksanpaimenkoira kurkku katkaistuna

Samaa olen ihmetellyt. Esimerkiksi Ruotsissa löysempi laki koiria kohtaan ja silti siellä suhtaudutaan koiriin ja omistajiin ystävällisesti.

Onko lakipykälät myötä koirista ja omustajista tehty rikollisia?

Mikä suomalaisia vaivaa??

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän ne koirat, vaan niiden omistajat...vihertyöntekijänä käytössä oli kullekin alueelle oma koirankakka-indeksi, josta pystyi heti päättelemään, kuinka levoton lähiö oli. Rauhallisssa lähiöissä koirankakkoja ei juuri edes ollut, ja ne vähätkin jotka löytyivät, olivat pienten koirien kakkoja. Kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi ja miettii vähän muitakin, hän noukkii ne koirankakat ja hankkii herkemmin pieni- tai keskikokoisen koiran. Heillä myös raksuttaa sen verran, että he tajuavat, että se joka ne nurmikot ajaa ja istutukset kitkee, on ihan oikea ihminen jolle se koirankakka aiheuttaa aivan aidon haitan työntekoon ja terveyteen. Heille yhteiskunta ei ole mikään kasvoton koneisto, jota vastaan uhitella ja kapinoida, vaan he tajuavat vähän enemmän.

 

Toisilla alueilla oli nurimikot täynnä isojen koirien neliönkokoisia läjiä. Siitä tiesi heti että tällä alueella kannattaa muutenkin katsoa eteensä. Kun ihminen tuntee olonsa turvattomaksi, tai hänellä on muuten tarve provosoida ja hakea huomiota ympäristöltään, hän ottaa ison koiran, mielellään sellaisen jolla on vähän vinksahtaneen rodun maine, eikä Hänen Armonsa Superkoiranomistaja tosiaan kyykistele mitään kakkoja keräämässä. Se varmaan oikeasti hivelee sitä haurasta itsetuntoa, että alipalkattu kesätyöntekijä joutuu työntämään kätensä siihen koiranpaskaan jossain vaiheessa. Jos oma elämä on paskaa, ei se aitokaan paska ilmeisesti niin haittaa.

 

En enää ole noissa töissä, mutta olen todennut, että koirankakka-indeksi pitää edelleen paikkansa, ja on paljon varmempi mittari kuin mitkään sosiologiset tutkimukset.

Tuota koirankakkaindeksiä voisi käyttää hyväksi muuallakin. Kun jollakin kadun pätkällä tai puistossa kakka indeksi on liian korkea niin sinne laitetaan kieltokyltit koirille. Näin supistetaan kusipää koiranomistajien aluetta jossa he voivat terrorisoida koirien jätöksillä muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas Suomessa paapotaan koiria ihan järjettömästi. Ikään kuin olisivat pikkulapsia. Saavat liehua vapaana laittomasti, tai vähintään seilata pitkin kevyen liikenteen väylää joustoremmissä, ettei vaan omistajan tartte kävellä liikaa... Ja se paskojen korjaaminen on todella satunnaista, täällä meilläkin päin on joka jumalan kevyen liikenteen väylä täynnä koiranpaskaa. Erityisesti talvella on ällöä, kun penkassa on metrin välein kusta tai jäätynyttä kakkaa, joka sitten keväällä sulaa ja pölisee ihmisten keuhkoihin.

 

Minusta koiranpito kaupungeissa voitaisiin kieltää kokonaan, poikkeusluvalla sitten palveluskoirat.

 

On sairasta tuo, että ihmisillä pitää olla mukamas rajaton oikeus rääkätä lemmikkejä ahtaissa oloissa ja huonolla liikunnalla, että kenenkään ei vaan tartte rajata lemmikkivalikoimaansa sen itse valitsemansa asuinpaikan vuoksi. Miksi on näin? Missä on eläinten oikeudet? Ai juu, mutta eihän koiranomistajat sen Nappensa oloja pysähdy ajattelemaan, kun on kyse omasta mukavuudesta ja halusta paapoa jotakin pehmoista ja karvaista (lapsen korvike monella).

 

 

Eläimille oikeus käydä kusella ja paskalla. Työssä käyvän koira joutuu olemaan n. 10 tuntia kusematta ja paskomatta. Siksi koirille pitää määrätä pakollinen päivähoito jotta koira pääsee kuselle ja paskalle 4 tunnin välein.

En niitä vihaisi mikäli suomalaiset opettelisivat kouluttamaan eläimiään ja toisaalta pitämään vaaralliset ja ailahtelevaiset eläimensä erossa riskitilanteista.

Olen jokseenkin isokokoinen mies ja ihan kävelylenkillä ollessa karkeasti ottaen noin joka kuudes koira olisi jostain syystä käymässä päälle kahdenkymmenen metrin säteen sisällä ollessa vaikken elukkaa huomioisi lainkaan - lähellä piti-tilanteita on ollut liiankin usein. Ulkomailla taas en ole moiseen ilmiöön törmännyt.