Miksi introverteille jaetaan kaikkialla elämänohjeita - mutta ekstroverteille ei?

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma taitaa työpaikoilla kyllä olla että isompi osa pomoista on ekstroverttejä.  He valikoituvat pomon hommiin osittain juuri supliikkipuolensa takia, ovat aina ja joka paikassa äänessä, heidät huomataan ja muistetaan. Heidän ehdoillaan sitten rakennetaan työyhteisöä ja  työpaikan kulttuuria. Tulee kaiken maailman kokouksia ja virkkaritoimintaa työpäivän jatkoksi liukuhihnalta koska se on pomon mielestä hyödyllistä ja tiimiä rakentavaa (ja pomolle kivaa). Rauhalliset erilliset työtilat ovat heidän mielestään ihan vihoviimeistä hapatusta, siinähän ei  pääse ideoimaan ja verkostoitumaan. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä että monessa työssä pitää tehdä pikkutarkkaa ja keskittymistä vaativaa hommaa, päivittäinen ryhmässä ideointi ei juuri kuulu työnkuvaan.

Olen tällaisten pomojen kanssa tehnyt työuraa vuosikymmeniä. He ovat ihan kunnon ihmisiä ja tarkoittavat useimmiten hyvää mutta koska ovat niitä innokkaimpia touhottajia, eivät pysty asettumaan hiljaisempien nahkoihin. He myös haluavat tehdä vaikutuksen ylempään johtoon pomoilemalla  ja ideoimalla jatkuvasti kaikenlaista uutta sälää, ja aiheuttavat suuret määrät stressiä työntekijöille. Usein kuultu fraasi onkin että kumpa saisi vain rauhassa tehdä varsinaista työtään niin töihin olisi ihan mukava tulla.

Millainen sitten olisi introvertti pomona? Ihminen, joka ei halua olla esillä? Miten introvertti johtaisi yksikköään, pitäisi kehityskeskusteluja ekstroverteille alaisilleen jne. Mahtaisi olla kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska extroverttous on muotia ja in ja sitä sitä korostetaan jopa työnhaussa paikkoihin, joilla sillä ei ole merkitystä.Monet introvertti piirteet sopii paremmin moniin työpaikkoihin, mutta ihmiset juoksee muotivillityksen perässä.

Parasta olisi tasapaino, jokainen saa olla laisensa, eikä yritetä muuttaa, ja ymmärretään se Arvo, mitä jokaisella on annettavaa.

Ainakin iltapäivälehtien ja Ylen artikkeleiden perusteella introverttiys on muodissa. Hehkutetaan yksin oloa ja miten se voimauttaa sekä lataa akkuja. Hehkutetaan hilhaisuutta, luontoa, metsää mietiskelyä. Samoin nämä hengitys, meditointi, läsnäolo ja mindfulnes harjoittelu, jota tuputetaan nykyään kaikkialla esim koulun aamunavauksessa, työpaikkojen tyhy-päivinä, liikunnan ryhmätuntien aluksi jne.

Itse olen kanssa leipääntynyt näihin pakollisiin hengitys ja meditointi harjoituksiin. En ymmärrä miksi joka aamu pitää tulla työpaikalle puoli tuntia ennen työvuoron alkua ja sitten ryhmässä pitää selällään lattialla kuunnella taustalta nauhaa joka käskee sulkea silmät, kuvitella itsensä muualle, rentoutua ja hengittää syvään. Ei kiitos enää, minulle alkaa riittää ja tulee jo korvista ulos niin että että voisin raivota ja huutaa jos se olisi töissä sallittua.piuhat katkesi jo omalla kohdalla aikoja sitten, mutta kun on työpaikalla niin on vain pakko niellä kiukku ja pitää vihan mölyt mahassa

Voi äly... kai tosta saa edes palkan?

Ei harmi kyllä saada mitään palkkaa. Mutta näin kuulema "tulee kiky-tunnit täytettyä".

Kärpäsenä katossa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma taitaa työpaikoilla kyllä olla että isompi osa pomoista on ekstroverttejä.  He valikoituvat pomon hommiin osittain juuri supliikkipuolensa takia, ovat aina ja joka paikassa äänessä, heidät huomataan ja muistetaan. Heidän ehdoillaan sitten rakennetaan työyhteisöä ja  työpaikan kulttuuria. Tulee kaiken maailman kokouksia ja virkkaritoimintaa työpäivän jatkoksi liukuhihnalta koska se on pomon mielestä hyödyllistä ja tiimiä rakentavaa (ja pomolle kivaa). Rauhalliset erilliset työtilat ovat heidän mielestään ihan vihoviimeistä hapatusta, siinähän ei  pääse ideoimaan ja verkostoitumaan. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä että monessa työssä pitää tehdä pikkutarkkaa ja keskittymistä vaativaa hommaa, päivittäinen ryhmässä ideointi ei juuri kuulu työnkuvaan.

Olen tällaisten pomojen kanssa tehnyt työuraa vuosikymmeniä. He ovat ihan kunnon ihmisiä ja tarkoittavat useimmiten hyvää mutta koska ovat niitä innokkaimpia touhottajia, eivät pysty asettumaan hiljaisempien nahkoihin. He myös haluavat tehdä vaikutuksen ylempään johtoon pomoilemalla  ja ideoimalla jatkuvasti kaikenlaista uutta sälää, ja aiheuttavat suuret määrät stressiä työntekijöille. Usein kuultu fraasi onkin että kumpa saisi vain rauhassa tehdä varsinaista työtään niin töihin olisi ihan mukava tulla.

Millainen sitten olisi introvertti pomona? Ihminen, joka ei halua olla esillä? Miten introvertti johtaisi yksikköään, pitäisi kehityskeskusteluja ekstroverteille alaisilleen jne. Mahtaisi olla kuormittavaa.

Kyllä niitä introvertimpiäkin pomoja on tavattu. Johtavat yleensä enemmän "altapäin" eli antavat työntekijöilleen työkalut joita tarvitsevat ja antavat heidän tehdä rauhassa ilman jatkuvaa ohjausta.  He itse työskentelevät  enemmän kuin yhtenä tiimin jäsenenä.  Tämä ei aina toimi niille työntekijöille jotka ovat tottuneet että pomo sanelee mitä ja miten hommat tehdään. Joskus on myös ollut vaikeaa puuttua työntekijän huonoon käytökseen tai toistuviin virheisiin koska introverttipomolle voi olla hankalaa asettua avoimeen konfliktiin ja käyttää auktoriteettiä vastahankaisiin tyyppeihin. Ja tiimipäiviäkin on järjestetty mutta aika kesyllä ja asiapitoisella formaatilla.  Jotkut työntekijät jäivät kaipaamaan pientä hulluttelua vastapainoksi. Itselleni aika tuollaisen pomon kanssa oli pieni pala taivasta.

Oon introvertti painotteisella alalla, hyvät pomot ovat itsekin introja tai ainakin oppivat ymmärtämään, muuten saavat pestin muualle.

Kyllä! Ja pahinta on se pakotettu verkostoituminen. Kun pitää seistä lasi kourassa ja tutustua milloin minkäkinlaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Se on niiiiin kiusallista! Ehkä pahiten stressaavaa koko hommassa.

En tykkää mistään illanvietoista, kick offeista taikka pikkujouluista. Kaikista virkistävintä on päästä töistä ajoissa kotiin ja palautua omalla ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma taitaa työpaikoilla kyllä olla että isompi osa pomoista on ekstroverttejä.  He valikoituvat pomon hommiin osittain juuri supliikkipuolensa takia, ovat aina ja joka paikassa äänessä, heidät huomataan ja muistetaan. Heidän ehdoillaan sitten rakennetaan työyhteisöä ja  työpaikan kulttuuria. Tulee kaiken maailman kokouksia ja virkkaritoimintaa työpäivän jatkoksi liukuhihnalta koska se on pomon mielestä hyödyllistä ja tiimiä rakentavaa (ja pomolle kivaa). Rauhalliset erilliset työtilat ovat heidän mielestään ihan vihoviimeistä hapatusta, siinähän ei  pääse ideoimaan ja verkostoitumaan. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä että monessa työssä pitää tehdä pikkutarkkaa ja keskittymistä vaativaa hommaa, päivittäinen ryhmässä ideointi ei juuri kuulu työnkuvaan.

Olen tällaisten pomojen kanssa tehnyt työuraa vuosikymmeniä. He ovat ihan kunnon ihmisiä ja tarkoittavat useimmiten hyvää mutta koska ovat niitä innokkaimpia touhottajia, eivät pysty asettumaan hiljaisempien nahkoihin. He myös haluavat tehdä vaikutuksen ylempään johtoon pomoilemalla  ja ideoimalla jatkuvasti kaikenlaista uutta sälää, ja aiheuttavat suuret määrät stressiä työntekijöille. Usein kuultu fraasi onkin että kumpa saisi vain rauhassa tehdä varsinaista työtään niin töihin olisi ihan mukava tulla.

Voi kun olisi tällaista :)

Itselläkin työura jäi lyhyeksi, koska en vain kestänyt sitä ylisosiaalisuutta ja ymmärtämättömyyttä inttroverttiä kohtaan. Jotkut epäilivät jopa krapulaiseksi, koska en puhunut suuna päänä kaikesta koko ajan. Miksiköhän Suomessa on niin paljon vapaaehtoista eristäytymistä ja erakoitumista yhteiskunnasta......