11v lapsi naurahti isoisänsä hautajaisissa, antaisitteko rangaistuksen?

Oletko tosissasi? Mene vanhemmuuskurssille, et osa kasvattaa.

No en tietenkään.

En todellakaan antaisi. Hienoa että hauskat muistot huvittivat vieläkin ja niin sen tulee ollakin. Poikasi oli aito, palkitse!

EN

Me ollaan kyllä naureskeltu melkein kaikissa hautajaisissa, kun on kerrottu hauskoja muistoja vainajista tai muuten juteltu mukavia. Ensin on itketty ja sitten on tullut naurun aika kun se suru ja jännitys on väistynyt.

Nauroi hautajaisissa isoisänsä kuolemalle?! :-o

Selvää psykopaatti-ainesta... :(

Kyllä hautajaisissa saa olla hauskaa, kun se liittyy vainajan muisteluun. Tuossahan lapsella oli onnellinen muisto vainajasta. Olen ollut hautajaisissa missä oli useampi naurahdus hetki, kun oli niin hyviä muisteluja vainajasta joiden yhteyteen sellainen reaktio sopi. Ja kyseessä oli kuitenkin iäkkäämpi henkilö ja vieraiden keski-ikäkin kohtuu korkea.

Taas?

Normaali reaktio. Osoittaa mielestäni empatiaa, että osasi nauraa vielä rakkaalle muistolle. <3 Sinulla on ihana poika.

tämä tosin taitaa olla provo, mutta jos ei, niin täytyy todeta, että on normaalia nauraa mukaville ja hauskoille muistoille myös hautajaisissa.

Joo, sua pitäis kiskoa turpaan tunnevikainen ääliö. Todellakin mene vanhemmuuskurssille tai anna edes lapsi hyvään kotiin.

Enemmän noissa muistotilaisuuksissa taidetaan nauraa kuin itkeä? Itkut on itketty kirkossa ja muistotilaisuus onkin sitten jo rennompaa.

Mun suvussa onneksi hautajaisissa saa nauraa. Saa itkeä ja saa nauraa, joskus jopa yhtä aikaa.

Minä aloin ihan näin aikuisena nauraa äitini hautajaisissa kun se ääretön suru vaan jotenkin purkaantui. Onneksi ihmiset ymmärsivät.

Ei nauru ja hauskojen tilanteiden muistelu ole pahaksi hautajaissa. Yhdessä muistotilaisuudessa tarjottiin oluttakin. Ilmeisesti se oli vainajan toive, että otettaisi rennosti.

Aina on mielensäpahoittajia. Hautajaisethan on heille oikein aarreaitta, niin paljon asioita joista pahoittaa mielensä lähtien jo siittä että mitä tahansa tarjotaan, se on vääränlaista pullaa.

Olen nauranut lapsena hautajaisissa eikä ollut edes mitään hauskaa ympärillä. Se oli vain niin pelottava ja outo tilanne. Kaikki tavallisesti äänekkäät ja rennot sukulaiset mustissaan, hiljaisina ja itkuisina, tarkkoja hautajaisten käytöskoodeja noudattaen. Jännitti, että mokaan ja loukkaan muita menemällä jonnekin väärässä järjestyksessä tai istumalla tai seisomalla väärään aikaan. Omat vanhemmat olivat olleet jo etukäteen tosi ankaria sen suhteen, että siellä ollaan sitten hiljaa ja ihmisiksi.

Yksi katse samalla lailla ponnistelevan sisaruksen silmiin, ja molemmat puhkesimme hysteeriseen hihitykseen. Yritettiin pidätellä sitä aivan epätoivoissamme ja kauhuissamme, mutta sille ei vain voinut mitään, hytkyimme hysteriassa siellä kirkon penkeissä. Se oli ihan hirveä tilanne. Saatiin sitten selkäänkin jälkikäteen siitä hyvästä.

Kyllä. Antaisin lapsen hyvään perheeseen.

Aika outo olet, jos luulet että isoisän menehtyminen on lapselle jotenkin hauska juttu. Lapsella varmaan suru yhtä iso kun muillakin, ja minusta hyvä asia että muistelee kuvassa olevaa tapahtumaa lämmöllä. Tuskin hautajaiset itsessään oli mitenkään kiva juttu.

Ja toivonkin että tämä on provo, koska noin tyhmällä ei pitäisi olla lapsia.

vaari oli suvun fiksuin jätkä. osasi lopettaa sotatraumojen jälkeen kuitenkin viinanvedon..tai näin legendat kertoo. Aivan loistava tyyppi. varotti sitten vielä viinasta.

Isäni piti veljensä hautajaisissa puheen mikä meissä omaisissa aiheutti vuoroin naurua ja liikutusta.

Kaikki tunteenilmaukset, niin naurut kuin itkut ovat normaaleja.

Sinä aloittaja ole hyvilläsi, että lapsesi osaa näyttää tunteitaan.

Aivan kauhea on ajatuksenakin se, että jostain mieltä ilahduttavasta muistosta surutyötä tehdessä saisi jonkun rangaistuksen.

Osanottoni suruunne.