Annatteko/myyttekö pois lahjoiksi saatuja asioita?

Kyllä meillä on tavaroiden suunta ovesta ulos... mitä sitä tavaraan kiintymään.

Sain teininä kaverilta joululahjaksi potan, jossa pari kuivattua luumua ja kasa vessapaperia...ihan hauska juttu silloin, mutta pitääkö mun ostaa olohuoneeseen vitriini sitä varten?

Olisi ihan kiva tietää missä nuo lahjansäilöjät niitä matkamuistolahjoja ja muita säilöö.... kyllähän niitä ihmisiässä kertyy kontillinen ja mitä perikunta niillä tekee?? Onhan ne helpompi toimittaa pari kerrallaan eteenpäin, kuin perikunnan toimittaa koko kasa kerralla kaatopaikalle?

-nimimerkillä yhden talon juuri tyhjentänyt-

Nykyisen yltäkylläisyyden, tavaratulvan ja kuluttamisen aikana ei yksinkertaisesti tavaralla tai sen haalimisella ole enää samanlaista merkitystä kuin ennen. Monet ihmiset arvostavat nimenomaan sitä, että tavarakaaos ei paisu hallitsemattomaksi. Enää ei tarvitse kouristuksenomaisesti takertua kaikkeen, koska "tavara ei tosiaan tästä maailmasta lopu kesken". Loputtoman kuluttamisen sijaan pitäisi ennemmin suunnata oma energia siihen, ettei tämä pallo huku ihmisen tuottamaan materiaan ja roskaan.

Lapsuudenkodissasi??? Mun käy sääliksi sun vanhempias. Olet hamstraaja, mutta varastoit hamstraamasi tavarat jonkun toisen (vanhempiesi) kotiin! Häpeäisit!

Mä olen pistänyt joitain kirjoja eteenpäin, siis sellaisia joita en ole lukenut kertaakaan, mutten heti vaan jonkun muuton yhteydessä tehdyn siivouksen jälkeen. Lapsuuden leluista suurin osa on mennyt sukulaisten nuoremmille lapsille paria muistopehmolelua lukuunottamatta. Olen aikuisiällä muuttanut monta kertaa ja joka muutossa olen ylimääräisiä tavaroita karsinut pois (kirppis, kierrätys, käyttökelvottomat roskiin).

Ei täältä sitten joskus mitään mukaan saa kuitenkaan ja eläessäkin on kiva että ympärillä on sekä tilaa että mieleisiä ja tarpeellisia esineitä.

Jees. Me ollaan jo kolme vuotta tyhjennetty perikunnan kesämökkiä, jonne siis on säilötty matkamuistoja ja lahjoja kahden sukupolven ajan. Vieläkään ei ole varastot tyhjät, ja sieltä on pistetty kiertoon siis uskomattomat määrät tilpehööriä. Meillä on mennyt paljon aikaa noiden tavaroiden kierrättämiseen (roskiin en halua periaatteesta niitä laittaa, ehjiä ja hyväkuntoisia kun ovat) ja siinä sivussa mua on alkanut inhottaa kaikki ylimääräinen tavara. Olen suorastaan tavaraähkyssä. Toivon nykyään lahjaksi, jos joku nyt välttämättä jotain haluaa ostaa, pelkästään sellaista minkä voi käytää heti tai joka tulee tarpeeseen.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 08:58"]

Kyllä meillä on tavaroiden suunta ovesta ulos... mitä sitä tavaraan kiintymään.

Sain teininä kaverilta joululahjaksi potan, jossa pari kuivattua luumua ja kasa vessapaperia...ihan hauska juttu silloin, mutta pitääkö mun ostaa olohuoneeseen vitriini sitä varten?

Olisi ihan kiva tietää missä nuo lahjansäilöjät niitä matkamuistolahjoja ja muita säilöö.... kyllähän niitä ihmisiässä kertyy kontillinen ja mitä perikunta niillä tekee?? Onhan ne helpompi toimittaa pari kerrallaan eteenpäin, kuin perikunnan toimittaa koko kasa kerralla kaatopaikalle?

-nimimerkillä yhden talon juuri tyhjentänyt-

[/quote]

Minun äitini opetti minulle aikoinaan näin: jos annat jollekin ihmiselle jotain, se on sen ihmisen sen jälkeen ja lahjan saaja saa tehdä sille mitä ikinä haluaa.

Tietysti laitan kiertoon. Olen ope ja turhaa krääsää saan 2 krt vuodessa, enkä niitä todellakaan rupea säilyttämään. Yleensä kierto alkaa heti, kun saan roinat kannettua opehuoneeseen. En tiedä mitä keneltäkin olen saanut, ei antajaa muista, enkä edes koe tietoa tarpeelliseksi. Se ei vaikuta mihinkään.

Olen niin usein sanonut vanhemmille, että ei lahjoja, mutta kun se ei joillekin mene perille, niin sitten teen näin. Kotiin en rupea kantamaan kuitenkaan.

Todellakin myyn tai annan eteenpäin lahjat, jotka ovat epäsopivia, tarpeettomia, rumia tai sellainen on jo ennestään meillä (mutta parempi).

Meillä ei esimerkiksi olisi yhtä lastenhuonetta enää ollenkaan käytettävissä, jos olisin pitänyt kaikki appiukon joululahjoiksi ostamat jättinallet. Kyse siis niistä kuutiometrin kokoisista hirvityksistä, joita hänen mielestään on niin kauhean hauskaa ja vitsikästäkin ostaa aina lapsille lahjaksi. Tuntuu olevan tärkeä osa operaatiota jo se myyjän kiusaaminen, kun pakottaa paketoimaan niitä, vaikka mitkään paperit eivät mene ympäri jne.

Lienee sanomattakin selvää, että ne nallet on pitänyt laittaa kiertoon heti kotiin päästyämme. Tosi hankalia, eivät meinaa mahtua edes roskikseen. Jos olisimme säästäneet kaikki, meillä olisi 9 kuution tilavuudelta jo näitä jättinalleja.. (Lapsilla on kuitenkin muitakin pehmoleluja  ihan tarpeeksi).

Niin ikävältä kuin tämä kuulostaakin, niin kaikkea ei pysty säilyttämään.

Jos kaikki saamansa lahjat haluaisi säilyttää, niin sitä varten pitäisi olla iso lämmin varastotila. Meillä riittää varastotilat juuri ja juuri käyttöesineiden ja vaatteiden säilyttämiseen. Valitettavasti varastotilat eivät riitä esim. lasten pieneksi jääneille vaatteille (uusiakin kun pitää hankkia jatkuvalla syötölllä) tai leluille joilla ei enää leikitä. Meillä iso osa saamistamme lahjoista on nimenomaan lasten leluja tai vaatteita.

Lahjojen säilyttämisvaatimus on lahjan antajalta huonoa käytöstä. Äitini harrastaa tätä mielellään. Joskus 'antaa lahjaksi' omia vanhoja tavaroitaan, joita saattaa joskus vuosien päästä vaatia takaisin (ja loukkaantuu jos niitä ei enää ole).

Pahin lahjansäilyttämisvaatimus häneltä liittyy vauva-aikaan. Kun odotin esikoistani osteli hän innoissaan vauvanvaatteita (mikä on toki ymmärrettävää). Hän osti vaatteita tyttövauvalle (esim. röyhelömekkoja) ja vaatteita poikavauvalle. Meille syntyi poika, eikä röyhelömekoille ollut käyttöä. Säilytin niitä kuitenkin niin kauan että lapsiluku tuli täyteen. Sitten kun lapsiluku oli täynnä, alkoi äitini kyselemään niistä röyhelömekoista (kaikki lapseni ovat poikia). Kerroin, että olen niitä säilyttänyt, mutta niille ei meidän perheessä tule käyttöä joten en niitä aio enää säilyttää.  Tästäkös äitini hermostui, ja sanoi että niitä ei saa heittää pois. Tarjouduin antamaan äidilleni, mutta eihän hän niitä kaappehinsa halunnut (kun ei ole ylimääräistä säilytystilaa). Hänen mielestään minun olisi pitänyt säilyttää ne muistona ö.ö

Omien lasteni joitakin vauvavaatteita olen säilyttänyt muistona, mutta en ymmärrä mikä muisto joku käyttämätön vaate voisi olla.

Ei meillä kaikilla ole lapsuudenkotiin museoitu jokaiselle lapselle omaa huonetta, jonka voisi täyttää vanhoilla lahjoilla.

Asuntoneliö maksaa monta tuhatta euroa. Jos minä ja miehemme ostaisimme asunnon sillä ajatuksella, että sinne olisi tilaa varastoida kaikki vuosikymmenien mittaan lahjaksi saatu, se pelkästään maksaisi helposti 40000 € lisää. Eivät kaikki esineet ihan niin rakkaita ole, että tuollaisia rahoja olisi tai varsinkaan olisi ollut joskus päälle parikymppisenä opiskelijana.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 00:48"]

Vaikka ajatus olisi hyvä niin jos lahja jää käyttämättä epäsopivuuden takia niin se on luonnonvarojen tuhlausta. Ennemmin kiertoon sellaiselle jolle kyseisellä asialla on oikeasti käyttöä.

Miksi luovun sopimattomista lahjoisyta? Etupäässä edellämainitusta syystä, mutta myös siksi että säilytystila on rajallinen. Ennen hillosin velvollisuudentunnosta käyttämättömiäkin lahjoja pitkään kaapissa, mutta totesin ettei siinä ole mitään järkeä kun tila loppui ja kaapisa niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä/iloa.

[/quote]

Näin kävi minullekin. Lopulta ylimääräiset tavarat oli pakko viedä kirpparille kun tavarapaljouden keskellä eläminen kävi työlääksi.

Ylimääräisistä luopuminen oli todella vapauttavaa. Luopumisen jälkeen tuli oikein kevyt ja hyvä olo :)

On tylyä vaatia ihmisiä säilyttämään sellaista tavaraa mille heillä ei ole käyttöä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 09:27"]

Lapsuudenkodissasi??? Mun käy sääliksi sun vanhempias. Olet hamstraaja, mutta varastoit hamstraamasi tavarat jonkun toisen (vanhempiesi) kotiin! Häpeäisit!

Mä olen pistänyt joitain kirjoja eteenpäin, siis sellaisia joita en ole lukenut kertaakaan, mutten heti vaan jonkun muuton yhteydessä tehdyn siivouksen jälkeen. Lapsuuden leluista suurin osa on mennyt sukulaisten nuoremmille lapsille paria muistopehmolelua lukuunottamatta. Olen aikuisiällä muuttanut monta kertaa ja joka muutossa olen ylimääräisiä tavaroita karsinut pois (kirppis, kierrätys, käyttökelvottomat roskiin).

Ei täältä sitten joskus mitään mukaan saa kuitenkaan ja eläessäkin on kiva että ympärillä on sekä tilaa että mieleisiä ja tarpeellisia esineitä.

[/quote]

Olisipa ankeaa jos lapset päättäisivät käyttää vanhoja huoneitaan varastotilana sen jälkeen kun ovat muuttaneet omilleen. Sen ymmärtää jos väliaikaisesti tarvitsee tavaroilleen säilytystilaa, esim. opiskeluaikana mutta ei enää sitten kun oma elämä on vakiintunut.