mielikuva lastensuojelulaitosten työntekijöistä?
siis millaista ihmistä ajattelet, jos kuulet että joku on töissä lastensuojelulaitoksessa?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut laitoksessa, ja voin kertoa, että empaattisuuta tai symbaattisuutta ei näistä paikoista löydy.
-Työntekijät käyttäytyvät lapsia kohtaan kuin nattsit.
Usein jäi myös ilman ruokaa, jos oli jonkun virheen tehnyt, eli pidettiin nälässä.
-Tällaista on totuus lastensuojelussa.
Tämänkin alapeukutti joku, joka ei ole koskaan edes käynyt lastenkodissa.
Minä puhun OMISTA KOKEMUKSISTANI.
Aina näihin keskusteluihin syöksyy joku tyyppi, joka jauhaa jonkun aataminaikuisen kokemuksen rintaäänellä. Minunkin nuoruudessani oli lastensuojelua ja laitoksia, ne olivat aivan eri asia kuin tämän päivän käytännöt ja lainsäädäntö lastensuojelun ympärillä.
Kymmenisen vuotta sitten muutin omilleni, joten ei siitä niin kauaa ole.
Toisekseen samat epäkohdat jatkuu ja laiton eristäminen ja lasten riisutus ja vangitseminen ilman perusteita, näistähän on lehdissä kokoajan, jos et ole huomannut.
Minulla ei ole mitään luottoa siihen, että tilanne olisi muka parantunut, pelkäämpä, että päinvastoin kun nämä laitosnuoret oireilee enemmän kuin koskaan.
-
Eristys koksee nuoria, jotka ovat vaaraksi muille. Yleensä kyseessä on esim. pilvipsykoosi, joka haihtuu pilven poistuessa elimistöstä. Jotkut psyykkiset sairaudet tai kehitysvammaisuus saattavat myös aiheuttaa niin valtavaa väkivaltaisuutta, että yksikön muita nuoria ei voida turvata ilman väkivaltaisen eristämistä. Eristyksestä ilmoitetaan aina vastuusossulle ja siinä on lain mukaiset säädökset. Riisutus ei ole sallittua. Päihdehoitolaitoksissa tarkistetaan nuori tämä palatessa lomilta, että mukana ei ole päihteitä. Yleensä vaatteet tarkistetaan, mutta nuori saa omien vaatteiden tarkistuksen ajaksi esim. kylpytakin.
En ole koskaan käyttänyt huumeita ja jouduin lastenkotiin koska äiti kuoli.
-Eli lopeta lastenkotilasten mustamaalaus, kun et asioista mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut laitoksessa, ja voin kertoa, että empaattisuuta tai symbaattisuutta ei näistä paikoista löydy.
-Työntekijät käyttäytyvät lapsia kohtaan kuin nattsit.
Usein jäi myös ilman ruokaa, jos oli jonkun virheen tehnyt, eli pidettiin nälässä.
-Tällaista on totuus lastensuojelussa.
Tämänkin alapeukutti joku, joka ei ole koskaan edes käynyt lastenkodissa.
Minä puhun OMISTA KOKEMUKSISTANI.
Aina näihin keskusteluihin syöksyy joku tyyppi, joka jauhaa jonkun aataminaikuisen kokemuksen rintaäänellä. Minunkin nuoruudessani oli lastensuojelua ja laitoksia, ne olivat aivan eri asia kuin tämän päivän käytännöt ja lainsäädäntö lastensuojelun ympärillä.
Kymmenisen vuotta sitten muutin omilleni, joten ei siitä niin kauaa ole.
Toisekseen samat epäkohdat jatkuu ja laiton eristäminen ja lasten riisutus ja vangitseminen ilman perusteita, näistähän on lehdissä kokoajan, jos et ole huomannut.
Minulla ei ole mitään luottoa siihen, että tilanne olisi muka parantunut, pelkäämpä, että päinvastoin kun nämä laitosnuoret oireilee enemmän kuin koskaan.
-
Eristys koksee nuoria, jotka ovat vaaraksi muille. Yleensä kyseessä on esim. pilvipsykoosi, joka haihtuu pilven poistuessa elimistöstä. Jotkut psyykkiset sairaudet tai kehitysvammaisuus saattavat myös aiheuttaa niin valtavaa väkivaltaisuutta, että yksikön muita nuoria ei voida turvata ilman väkivaltaisen eristämistä. Eristyksestä ilmoitetaan aina vastuusossulle ja siinä on lain mukaiset säädökset. Riisutus ei ole sallittua. Päihdehoitolaitoksissa tarkistetaan nuori tämä palatessa lomilta, että mukana ei ole päihteitä. Yleensä vaatteet tarkistetaan, mutta nuori saa omien vaatteiden tarkistuksen ajaksi esim. kylpytakin.
En ole koskaan käyttänyt huumeita ja jouduin lastenkotiin koska äiti kuoli.
-Eli lopeta lastenkotilasten mustamaalaus, kun et asioista mitään tiedä.
Jos ongelmana on pelkkä orpous, sijoitetaan sijaisperheeseen. Lastenkodeissa on lapsia, joita ei kotona voi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut laitoksessa, ja voin kertoa, että empaattisuuta tai symbaattisuutta ei näistä paikoista löydy.
-Työntekijät käyttäytyvät lapsia kohtaan kuin nattsit.
Usein jäi myös ilman ruokaa, jos oli jonkun virheen tehnyt, eli pidettiin nälässä.
-Tällaista on totuus lastensuojelussa.
Tämänkin alapeukutti joku, joka ei ole koskaan edes käynyt lastenkodissa.
Minä puhun OMISTA KOKEMUKSISTANI.
Aina näihin keskusteluihin syöksyy joku tyyppi, joka jauhaa jonkun aataminaikuisen kokemuksen rintaäänellä. Minunkin nuoruudessani oli lastensuojelua ja laitoksia, ne olivat aivan eri asia kuin tämän päivän käytännöt ja lainsäädäntö lastensuojelun ympärillä.
Kymmenisen vuotta sitten muutin omilleni, joten ei siitä niin kauaa ole.
Toisekseen samat epäkohdat jatkuu ja laiton eristäminen ja lasten riisutus ja vangitseminen ilman perusteita, näistähän on lehdissä kokoajan, jos et ole huomannut.
Minulla ei ole mitään luottoa siihen, että tilanne olisi muka parantunut, pelkäämpä, että päinvastoin kun nämä laitosnuoret oireilee enemmän kuin koskaan.
-
Eristys koksee nuoria, jotka ovat vaaraksi muille. Yleensä kyseessä on esim. pilvipsykoosi, joka haihtuu pilven poistuessa elimistöstä. Jotkut psyykkiset sairaudet tai kehitysvammaisuus saattavat myös aiheuttaa niin valtavaa väkivaltaisuutta, että yksikön muita nuoria ei voida turvata ilman väkivaltaisen eristämistä. Eristyksestä ilmoitetaan aina vastuusossulle ja siinä on lain mukaiset säädökset. Riisutus ei ole sallittua. Päihdehoitolaitoksissa tarkistetaan nuori tämä palatessa lomilta, että mukana ei ole päihteitä. Yleensä vaatteet tarkistetaan, mutta nuori saa omien vaatteiden tarkistuksen ajaksi esim. kylpytakin.
En ole koskaan käyttänyt huumeita ja jouduin lastenkotiin koska äiti kuoli.
-Eli lopeta lastenkotilasten mustamaalaus, kun et asioista mitään tiedä.
Jos ongelmana on pelkkä orpous, sijoitetaan sijaisperheeseen. Lastenkodeissa on lapsia, joita ei kotona voi hoitaa.
eiköhän se oikeassa elämässä mene niin, ettei sijaisperhettä ole aina saatavilla ja silloin osoite on laitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut laitoksessa, ja voin kertoa, että empaattisuuta tai symbaattisuutta ei näistä paikoista löydy.
-Työntekijät käyttäytyvät lapsia kohtaan kuin nattsit.
Usein jäi myös ilman ruokaa, jos oli jonkun virheen tehnyt, eli pidettiin nälässä.
-Tällaista on totuus lastensuojelussa.
Tämänkin alapeukutti joku, joka ei ole koskaan edes käynyt lastenkodissa.
Minä puhun OMISTA KOKEMUKSISTANI.
Aina näihin keskusteluihin syöksyy joku tyyppi, joka jauhaa jonkun aataminaikuisen kokemuksen rintaäänellä. Minunkin nuoruudessani oli lastensuojelua ja laitoksia, ne olivat aivan eri asia kuin tämän päivän käytännöt ja lainsäädäntö lastensuojelun ympärillä.
Kymmenisen vuotta sitten muutin omilleni, joten ei siitä niin kauaa ole.
Toisekseen samat epäkohdat jatkuu ja laiton eristäminen ja lasten riisutus ja vangitseminen ilman perusteita, näistähän on lehdissä kokoajan, jos et ole huomannut.
Minulla ei ole mitään luottoa siihen, että tilanne olisi muka parantunut, pelkäämpä, että päinvastoin kun nämä laitosnuoret oireilee enemmän kuin koskaan.
-
Eristys koksee nuoria, jotka ovat vaaraksi muille. Yleensä kyseessä on esim. pilvipsykoosi, joka haihtuu pilven poistuessa elimistöstä. Jotkut psyykkiset sairaudet tai kehitysvammaisuus saattavat myös aiheuttaa niin valtavaa väkivaltaisuutta, että yksikön muita nuoria ei voida turvata ilman väkivaltaisen eristämistä. Eristyksestä ilmoitetaan aina vastuusossulle ja siinä on lain mukaiset säädökset. Riisutus ei ole sallittua. Päihdehoitolaitoksissa tarkistetaan nuori tämä palatessa lomilta, että mukana ei ole päihteitä. Yleensä vaatteet tarkistetaan, mutta nuori saa omien vaatteiden tarkistuksen ajaksi esim. kylpytakin.
En ole koskaan käyttänyt huumeita ja jouduin lastenkotiin koska äiti kuoli.
-Eli lopeta lastenkotilasten mustamaalaus, kun et asioista mitään tiedä.
Jos ongelmana on pelkkä orpous, sijoitetaan sijaisperheeseen. Lastenkodeissa on lapsia, joita ei kotona voi hoitaa.
Sijaisperheitä ei todellakaan ole kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut laitoksessa, ja voin kertoa, että empaattisuuta tai symbaattisuutta ei näistä paikoista löydy.
-Työntekijät käyttäytyvät lapsia kohtaan kuin nattsit.
Usein jäi myös ilman ruokaa, jos oli jonkun virheen tehnyt, eli pidettiin nälässä.
-Tällaista on totuus lastensuojelussa.
Tämänkin alapeukutti joku, joka ei ole koskaan edes käynyt lastenkodissa.
Minä puhun OMISTA KOKEMUKSISTANI.
Aina näihin keskusteluihin syöksyy joku tyyppi, joka jauhaa jonkun aataminaikuisen kokemuksen rintaäänellä. Minunkin nuoruudessani oli lastensuojelua ja laitoksia, ne olivat aivan eri asia kuin tämän päivän käytännöt ja lainsäädäntö lastensuojelun ympärillä.
Kymmenisen vuotta sitten muutin omilleni, joten ei siitä niin kauaa ole.
Toisekseen samat epäkohdat jatkuu ja laiton eristäminen ja lasten riisutus ja vangitseminen ilman perusteita, näistähän on lehdissä kokoajan, jos et ole huomannut.
Minulla ei ole mitään luottoa siihen, että tilanne olisi muka parantunut, pelkäämpä, että päinvastoin kun nämä laitosnuoret oireilee enemmän kuin koskaan.
-
Eristys koksee nuoria, jotka ovat vaaraksi muille. Yleensä kyseessä on esim. pilvipsykoosi, joka haihtuu pilven poistuessa elimistöstä. Jotkut psyykkiset sairaudet tai kehitysvammaisuus saattavat myös aiheuttaa niin valtavaa väkivaltaisuutta, että yksikön muita nuoria ei voida turvata ilman väkivaltaisen eristämistä. Eristyksestä ilmoitetaan aina vastuusossulle ja siinä on lain mukaiset säädökset. Riisutus ei ole sallittua. Päihdehoitolaitoksissa tarkistetaan nuori tämä palatessa lomilta, että mukana ei ole päihteitä. Yleensä vaatteet tarkistetaan, mutta nuori saa omien vaatteiden tarkistuksen ajaksi esim. kylpytakin.
En ole koskaan käyttänyt huumeita ja jouduin lastenkotiin koska äiti kuoli.
-Eli lopeta lastenkotilasten mustamaalaus, kun et asioista mitään tiedä.
Jos ongelmana on pelkkä orpous, sijoitetaan sijaisperheeseen. Lastenkodeissa on lapsia, joita ei kotona voi hoitaa.
Sijaisperheitä ei todellakaan ole kaikille.
Helsingille ei ole ollut ongelma löytää sijaisperheitä. Ehkä jollain muulla kunnalla on vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assosiaatio tulee välittömästi Vilja Eerikaan ja siihen hänen lasu-sukuunsa.[/quote
tarkoitatko sitä, että hänellä oli sosiaalihuollossa työskenteleviä sukulaisia? tällainen mielikuva minullekin tulee, ikävä kyllä.
Koko isän suku suku tienasi lastensuojelulla, setä ja vaimonsa pyörittävät edelleen laitosta.
tämä on kyllä karmivaa Vilja Eerika-tapauksessa.
Tekevät kotikäynnin, kun naapurin mukaan vauva itkee yöllä, napero ollut kesällä nurmikolla ilman kenkiä tai lapset kävelee kouluun sateella.
Nämä siis oikeita esimerkkejä oikeasta elämästä.
Kotikäynnille saapuu kaksi naista, joista ainakin toinen haluaa sijoittaa lapset välittömästi pois kotoa. Vanhempia syyllistetään mitä oudoimmista asioista. Lapsia kuulustellaan, mikäli ovat niin isoja, että osaavat puhua. Lapsia moinen kuulustelu ja vanhempien uhkailu pelottaa. Ei sillä ole väliä, että lapsia pelottaa, tai vanhemmat ahdistuvat gestapon toimista, lapsiahan tässä suojellaan
Kuluu vuosi ja toinenkin, kun perhettä hiillostetaan paljastamaan kaikki kauheat salaisuutensa. Lopulta lastensuojeluasiakkuus päätetään aiheettomana.
Sillävälin toisessa naapurissa tapetaan Vija-Eerika. Häntä ei voitu auttaa, kun on resurssipula. Ja mummi sossupomo.
Johtajat, pomot rahanahneita kusiaisia. Työntekijät olivat hapannaamoja, joita ei tuntunut kuin tupakkatauot ja nuorten kyykyttäminen kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Tekevät kotikäynnin, kun naapurin mukaan vauva itkee yöllä, napero ollut kesällä nurmikolla ilman kenkiä tai lapset kävelee kouluun sateella.
Nämä siis oikeita esimerkkejä oikeasta elämästä.
Kotikäynnille saapuu kaksi naista, joista ainakin toinen haluaa sijoittaa lapset välittömästi pois kotoa. Vanhempia syyllistetään mitä oudoimmista asioista. Lapsia kuulustellaan, mikäli ovat niin isoja, että osaavat puhua. Lapsia moinen kuulustelu ja vanhempien uhkailu pelottaa. Ei sillä ole väliä, että lapsia pelottaa, tai vanhemmat ahdistuvat gestapon toimista, lapsiahan tässä suojellaan
Kuluu vuosi ja toinenkin, kun perhettä hiillostetaan paljastamaan kaikki kauheat salaisuutensa. Lopulta lastensuojeluasiakkuus päätetään aiheettomana.
Sillävälin toisessa naapurissa tapetaan Vija-Eerika. Häntä ei voitu auttaa, kun on resurssipula. Ja mummi sossupomo.
taitaa valitettavasti usein olla näin. ehkä noihin lieviin tapauksiin herkemmin puututaan, koska ajatellaan, että toivoa on vielä.
Hengenpelastajia ovat kirjoitti:
Olen itse ollut lastensuojeluasiakas.
En voi edes kuvitella mitä olisi tapahtunut jos eivät olisi minua ja veljeäni pelastaneet.
Tuskin eläisimme enää.
Komppaan sua. Täällä sama kokemus.
Silloin toi tuntui epäreilulta, mutta kun ikää tuli lisää niin tajusin missä helvetissä kasvoimme.
minä uskon täysin, että näissä laitoksissa tapahtuu henkilökunnan taholta sellaista, mitä ei pitäisi tapahtua. kysymys on, miten saataisiin ihmiset en verran oikeille raiteille, ettei ketään tarvitsisi näihin paikkoihin lähettää?