Käytiin viime talvena husky-ajelulla. Reitti oli 2,5 km ja kesti 10 minuuttia. Hinta meidän perheeltä 120 €.

Ratkaisujahan on monta

- palvelun ja hinnoittelun muuttaminen niin, että suomalaiset rynnivät huskysafareille. Mielellään ympärivuotisesti eikä vain talviaikaan.

- koiria myydään/sijoitetaan omaan verkostoon. Koiria ostetaan takaisin rekiharrastajilta, koirahiihtäjiltä jne., kun tilanne paranee. Ne eivät ole ehkä huippukunnossa yrittäjälle palautuessaan, mutta ne ovat hengissä.

- yrittäjät luopuvat joistain koirista lopullisesti. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että työkoirien lisäksi farmilta löytyy 10-v tai vanhempia senioreja, joku kinttunsa telonut hyväluonteinen "maskotti" ja muita rekkuja, jotka eivät ole firman "ydinliiketoimintaa". Ne pitäisi toimittaa hyvään kotiin tai taivaallisia valjakoita vetämään, lopullisesti.

- joku kotimainen taho alkaa rahoittaa koirien ylläpitoa ja ehkä yrittäjienkin elämistä tai järjestää rahankeräyksen. Kuinka monta koirarakasta "huskykummia" löytyisi auttamaan yrittäjät pahimman yli?

Tärkeintä olisi reagoida ajoissa - ennen kuin yrittäjä on korviaan myöten veloissa ja huskylauma ulvoo nälkäänsä. Kyllä hätä keinot keksii.

Vierailija kirjoitti:

Muualla euroopassa kaikki tuollainen (esim. jonkun surffilaudan vuokraus, polkupyörä, skuutti jne..) maksaa jotain 5-10€, mutta Suomesssa 100+€. 

Voi ristus taas mikä vertaus. Meidän lähirannassa suppilaudan vuokra on 10€ tunti. Mutta suppilaudan ylläpito on hieman havempaa kuin koiravaljakon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on todella vihamielinen suhtautuminen yrittäjiin ja yrittäjyyteen. Todella helppo huudella sieltä kela-turvaverkostosta ja kun katettavana on vain oman talouden kulut, ei myös yrityksen kuluja. 

Kun olin palkkatyössä, ansaitsin valtiolle veroeuroja noin 10- 15 000 euroa vuodessa. Yrittäjänä olen tuottanut valtion kassaan noin 40 000 euroan vuodessa omalla työpanoksellani eli olen noin kolme kertaa parempi veronmaksaja, mutta palkansaajien suhtautuminen yrittäjiin on todella ala-arvoista ja epäreilua. 

Ja alapeukut todistavat, miten vähän tavallinen palkansaaja edes haluaa yrittää ymmärtää pienyrittäjän todellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntitaksat kohillaan. Noilla tuloilla viettää jo muutaman sapatti vuoden heittämällä. Moni hankkii 10 minuutissa palkkatyössä noin 1.80€ verran.

Ja siitä 1,80 eurosta maksetaan kaikki työpisteen vuokra- ja laitekulut ja muut hallintokulut ja loppu tilitetään työntekijälle?

Iltalehden artikkelin mukaan yksi husky syö eurolla päivässä. Luulisi, että Suomesta löytyisi muutama tuhat kuukausilahjoittaja 30 €/kk. Yrittäjä joutuisi keksimään uuden elannon, mutta ainakaan koko business ei sulaisi alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ehdotus on, että husky-yrittäjät ja koko muu Lapin matkailuala - majoitus mukaanlukien - tekevät nyt suomalaisille superhyviä diilejä ja markkinoivat niitä isosti, niin saavat jengiä sinne pysyäkseen tämän talven hengissä.  Siinähän saattaa usemallakin Lappi-rakkaus roihahtaa niin, että menevät toistekin.

AP

Tämähän se ongelma on. Ovat hinnoitelleet itsensä ulos suomalaisilta markkinoilta. Rikkaat kiinalaiset maksavat satasia parin tunnin ajelusta, suomalaiset eivät. Nyt on sitten itku silmässä kun kiinalaisia ei tänä vuonna tulekaan.

19

Voisi verrata suoraan siihen, että 5-tähden hotellin omistaja ulisee kun hänen hotelliinsa ei tule asiakkaita, samalla kun viereisessä 3-tähden hotellissa on täyttöaste 80-100%. Pitäisikö yhteiskunnan siis maksaa 5-tähden hotellille korvausta siitä, että ovat hinnoitelleet itsensä ulos muuttuneilta markkinoilta?

He eivät varmasti ole hinnoitelleet itseään ulos muuttuneilta markkinoilta. Tämä muutos oli aika yllättävä ja nopea. Käsi pystyyn, jos joku arvasi, että turismi pysähtyy seinään.

Sillä viiden tähden hotellilla on edelleen viiden tähden hotellin kulut, vaikka se myisi palveluaan tappiolla kolmen tähden hotellin hintaan eli siinä mielessä et tarjoa mitään toimivaa ratkaisua esimerkilläsi. 

Mitä ovat nämä mystiset 5-tähden kulut? Henkilökunta saa samaa palkkaa kuin 3-tähden hotellissakin, vesi + sähkö maksaa saman ja tontin vuokra kiinteistökuluineen on sama kuin 3-tähden hotellillakin. Tuo hinnoittelu perustuu täysin siihen, että on keksitty että nyt ollaan luksus ja veloitetaan sen mukaan. Kulut eivät erittäin todennäköisesti ole yhtään sen isommat kuin 3-tähden palvelussakaan, mutta sen sijaan omistajan ahneus on. Ja mikäs siinä ollessa jos joku siitä haluaa maksaa. Mutta jos ei halua, on syytä tehdä jotain muuta kuin ulista yhteiskuntaa maksumieheksi.

Et liene ollut viiden tähden hotellissa ikinä. Itse hotellin ylläpito maksaa, koska se on huomattavasti kalliimpi, sisältää erilaisia tiloja ja sen kunnossapito on tyyriimpää. Siellä on henkilökuntaa, jota kolmen tähden hotellissa ei ole. Siellä on ohjelmaa. Siellä on kalliimmat ruuat ja osaavammat kokit jne. 

Tuon edellisen kirjoittajan ajatusten mukaan hotellit voivat ilmeisesti ihan hatusta vetää oman tähtiluokituksensa, koska kaikki hotellit ovat keskenään samaa tasoa, samanlaisissa tiloissa, samantasoisilla huonekaluilla ja sisustuksilla, samantasoisella palvelulla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Iltalehden artikkelin mukaan yksi husky syö eurolla päivässä. Luulisi, että Suomesta löytyisi muutama tuhat kuukausilahjoittaja 30 €/kk. Yrittäjä joutuisi keksimään uuden elannon, mutta ainakaan koko business ei sulaisi alta.

Ruokintakulut olisivat vähemmän kuin 1€/pvä/kirsu, koska koiria ei juoksutettaisi (eivät olisi aktiivikäytössä, vrt. metsästyskoiran ruokinta kaudella ja kauden ulkopuolella).

Mitä noi sesset tekee kesällä? Tylsistyy häkeissään?

Vierailija kirjoitti:

Mitä noi sesset tekee kesällä? Tylsistyy häkeissään?

Vetävät mönkijää. Ulkoilevat ja riehuvat jaloittelutarhassa. Liikkuvat kevyemmin toipuakseen talven rasituksista ja alkavat kerryttää pohjakuntoa seuraavaa sesonkia varten.

Olen ollut kolmella safariyrittäjällä töissä ja käynyt muutamalla farmilla vierailulla. Jotain kommentoitavaa siis on, mutta toki voin tässä puhua ainoastaan näiden omien kokemusteni pohjalta.

Vetokoira on jalostettu vetämään. Se on onneton, jos se ei pääse liikkumaan. Vetokoiraa on kuitenkin vaikea pakottaa vetämään, jos se ei halua. Työntekijänä tunsin jokaisen koiran nimeltä (vaikka perspuolelta katsoen), ja kipeän koiran kyllä tunnistaa, kun niitä joka päivä tulee seurailtua.

Vetokoirat ovat pääsääntöisesti sosiaalisesti taitavia, ja monessa paikassa koirat ovat vapaana ryhmätarhoissa. Jos koskaan on nähnyt koirien valjastamista, ei tarvitse kysellä alkuverkkojen perään - valjaat nähdessään joka ikinen koira aloittaa sellaisen jumppaesityksen, että oksat pois! Riippuu sitten juostavasta matkasta, vedetäänkö täysiä vai etsitäänkö hitaampi matkavauhti, mutta yleensä päivän viimeinen kilometri mennään jo melko rauhallisesti.

Koirien terveydestä pidetään suunnilleen samanlaista huolta kuin perussesse-kotikoiran. Vetokoiran terveydenhuolto tähtää siihen, että se pysyy työkuntoisena. Kun koira ei enää kykene töihin, se joko muuttaa kotikoiraksi tai lopetetaan (jotkut vievät ellille, jotkut ampuvat/luottohenkilö ampuu). Ortopedisiä leikkauksia tehdään harvemmin, koska hyötysuhde ei välttämättä ole kummoinen.

Jos koirassa on paljon ns. arktista rotua (esim. siperianhusky), se ei kykene jäähdyttämään itseään tarpeeksi, jos ilma on liian lämmin. Koiria kyllä treenataan ennen lumen tuloa pyörällisillä kärryillä, mutta ainoastaan syksyn viileämmillä keleillä. Sekarotuiset valjakkokoirat eli ns. alaskanhuskyt kestävät paremmin lämpimiä säitä, ja ne ovat enemmänkin sprintterityyppisiä kuin pitkää matkaa juoksevat siperialaiset. Asiakkaita voisi periaatteessa viedä kärryilemäänkin, mutta tiepohjan pitäisi olla melko leveä, tasainen eikä liian karkea, että tassut kestäisivät - tällaisia teitä ei välttämättä lähistöllä ole, kun talvella urat tehdään moottorikelkalla pöpelikköön.

Koirista on kuluja joka päivä. Samoin henkilökunnan palkat pitää maksaa, vaikka asiakkaita ei tulisi. Palvelun hinnoittelee jokainen yrittäjä itse, mutta on nyt turha lähteä syyllistämään ketään yrittäjää siitä, että ei enää näe muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toimintansa. Koira ei lopetuksesta kärsi, sen sijaan kärsisi varmasti ruuatta ja hoidotta, mikäli yrittäjän varat ja jaksaminen loppuu. Yleensä safariyrittäjä myös tekee jalostus- ja kasvatustyötä, joten menetys tulee olemaan suuri henkilökohtaisella tasolla.

Farmihuskyn sopeutuminen kotikoiraksi on täysin yksilökohtaista ja riippuu tietenkin myös vastaanottavan kodin fasiliteeteista - ulkotarha ja kaukana asuvat naapurit sekä liikunnalliset omistajat auttavat jo pitkälle, varsinkin jos koiralle saa laumakaverin. Harvasta vetokoirasta sen sijaan tulee sohvakoiraa kerrostaloon, joten kuoppaan menee valtaosa. Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta sitä voikin sitten pohtia tehokasvatetun broilerileikkeen tai härkäpihvin ääressä 🤔.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmella safariyrittäjällä töissä ja käynyt muutamalla farmilla vierailulla. Jotain kommentoitavaa siis on, mutta toki voin tässä puhua ainoastaan näiden omien kokemusteni pohjalta.

Vetokoira on jalostettu vetämään. Se on onneton, jos se ei pääse liikkumaan. Vetokoiraa on kuitenkin vaikea pakottaa vetämään, jos se ei halua. Työntekijänä tunsin jokaisen koiran nimeltä (vaikka perspuolelta katsoen), ja kipeän koiran kyllä tunnistaa, kun niitä joka päivä tulee seurailtua.

Vetokoirat ovat pääsääntöisesti sosiaalisesti taitavia, ja monessa paikassa koirat ovat vapaana ryhmätarhoissa. Jos koskaan on nähnyt koirien valjastamista, ei tarvitse kysellä alkuverkkojen perään - valjaat nähdessään joka ikinen koira aloittaa sellaisen jumppaesityksen, että oksat pois! Riippuu sitten juostavasta matkasta, vedetäänkö täysiä vai etsitäänkö hitaampi matkavauhti, mutta yleensä päivän viimeinen kilometri mennään jo melko rauhallisesti.

Koirien terveydestä pidetään suunnilleen samanlaista huolta kuin perussesse-kotikoiran. Vetokoiran terveydenhuolto tähtää siihen, että se pysyy työkuntoisena. Kun koira ei enää kykene töihin, se joko muuttaa kotikoiraksi tai lopetetaan (jotkut vievät ellille, jotkut ampuvat/luottohenkilö ampuu). Ortopedisiä leikkauksia tehdään harvemmin, koska hyötysuhde ei välttämättä ole kummoinen.

Jos koirassa on paljon ns. arktista rotua (esim. siperianhusky), se ei kykene jäähdyttämään itseään tarpeeksi, jos ilma on liian lämmin. Koiria kyllä treenataan ennen lumen tuloa pyörällisillä kärryillä, mutta ainoastaan syksyn viileämmillä keleillä. Sekarotuiset valjakkokoirat eli ns. alaskanhuskyt kestävät paremmin lämpimiä säitä, ja ne ovat enemmänkin sprintterityyppisiä kuin pitkää matkaa juoksevat siperialaiset. Asiakkaita voisi periaatteessa viedä kärryilemäänkin, mutta tiepohjan pitäisi olla melko leveä, tasainen eikä liian karkea, että tassut kestäisivät - tällaisia teitä ei välttämättä lähistöllä ole, kun talvella urat tehdään moottorikelkalla pöpelikköön.

Koirista on kuluja joka päivä. Samoin henkilökunnan palkat pitää maksaa, vaikka asiakkaita ei tulisi. Palvelun hinnoittelee jokainen yrittäjä itse, mutta on nyt turha lähteä syyllistämään ketään yrittäjää siitä, että ei enää näe muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toimintansa. Koira ei lopetuksesta kärsi, sen sijaan kärsisi varmasti ruuatta ja hoidotta, mikäli yrittäjän varat ja jaksaminen loppuu. Yleensä safariyrittäjä myös tekee jalostus- ja kasvatustyötä, joten menetys tulee olemaan suuri henkilökohtaisella tasolla.

Farmihuskyn sopeutuminen kotikoiraksi on täysin yksilökohtaista ja riippuu tietenkin myös vastaanottavan kodin fasiliteeteista - ulkotarha ja kaukana asuvat naapurit sekä liikunnalliset omistajat auttavat jo pitkälle, varsinkin jos koiralle saa laumakaverin. Harvasta vetokoirasta sen sijaan tulee sohvakoiraa kerrostaloon, joten kuoppaan menee valtaosa. Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta sitä voikin sitten pohtia tehokasvatetun broilerileikkeen tai härkäpihvin ääressä 🤔.

Asiallinen teksti. Tästä syystä olen itse kuvitellut, että toimivinta olisi, että hyväntekeväisyytenä voisi olla rekikoirakummeja, jotta koirat saisivat jatkoaikaa odotella, josko bisnes palautuu eikä jalostustyö ei valuisi hiekkaan. Koirat eläisivät elämäänsä omassa tutussa kodissaan = tarha ja saisivat liikuntaa mahdollisimman paljon = ehkä henkilökunnasta osa pitää lomauttaa mutta joku hoitaa & tarjoaa edes osan totutusta liikunnasta. 

Montako sikaa, lehmää, lammasta ym. lopetetaan Suomessa joka päivä ilman että ulistaan lehdissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmella safariyrittäjällä töissä ja käynyt muutamalla farmilla vierailulla. Jotain kommentoitavaa siis on, mutta toki voin tässä puhua ainoastaan näiden omien kokemusteni pohjalta.

Vetokoira on jalostettu vetämään. Se on onneton, jos se ei pääse liikkumaan. Vetokoiraa on kuitenkin vaikea pakottaa vetämään, jos se ei halua. Työntekijänä tunsin jokaisen koiran nimeltä (vaikka perspuolelta katsoen), ja kipeän koiran kyllä tunnistaa, kun niitä joka päivä tulee seurailtua.

Vetokoirat ovat pääsääntöisesti sosiaalisesti taitavia, ja monessa paikassa koirat ovat vapaana ryhmätarhoissa. Jos koskaan on nähnyt koirien valjastamista, ei tarvitse kysellä alkuverkkojen perään - valjaat nähdessään joka ikinen koira aloittaa sellaisen jumppaesityksen, että oksat pois! Riippuu sitten juostavasta matkasta, vedetäänkö täysiä vai etsitäänkö hitaampi matkavauhti, mutta yleensä päivän viimeinen kilometri mennään jo melko rauhallisesti.

Koirien terveydestä pidetään suunnilleen samanlaista huolta kuin perussesse-kotikoiran. Vetokoiran terveydenhuolto tähtää siihen, että se pysyy työkuntoisena. Kun koira ei enää kykene töihin, se joko muuttaa kotikoiraksi tai lopetetaan (jotkut vievät ellille, jotkut ampuvat/luottohenkilö ampuu). Ortopedisiä leikkauksia tehdään harvemmin, koska hyötysuhde ei välttämättä ole kummoinen.

Jos koirassa on paljon ns. arktista rotua (esim. siperianhusky), se ei kykene jäähdyttämään itseään tarpeeksi, jos ilma on liian lämmin. Koiria kyllä treenataan ennen lumen tuloa pyörällisillä kärryillä, mutta ainoastaan syksyn viileämmillä keleillä. Sekarotuiset valjakkokoirat eli ns. alaskanhuskyt kestävät paremmin lämpimiä säitä, ja ne ovat enemmänkin sprintterityyppisiä kuin pitkää matkaa juoksevat siperialaiset. Asiakkaita voisi periaatteessa viedä kärryilemäänkin, mutta tiepohjan pitäisi olla melko leveä, tasainen eikä liian karkea, että tassut kestäisivät - tällaisia teitä ei välttämättä lähistöllä ole, kun talvella urat tehdään moottorikelkalla pöpelikköön.

Koirista on kuluja joka päivä. Samoin henkilökunnan palkat pitää maksaa, vaikka asiakkaita ei tulisi. Palvelun hinnoittelee jokainen yrittäjä itse, mutta on nyt turha lähteä syyllistämään ketään yrittäjää siitä, että ei enää näe muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toimintansa. Koira ei lopetuksesta kärsi, sen sijaan kärsisi varmasti ruuatta ja hoidotta, mikäli yrittäjän varat ja jaksaminen loppuu. Yleensä safariyrittäjä myös tekee jalostus- ja kasvatustyötä, joten menetys tulee olemaan suuri henkilökohtaisella tasolla.

Farmihuskyn sopeutuminen kotikoiraksi on täysin yksilökohtaista ja riippuu tietenkin myös vastaanottavan kodin fasiliteeteista - ulkotarha ja kaukana asuvat naapurit sekä liikunnalliset omistajat auttavat jo pitkälle, varsinkin jos koiralle saa laumakaverin. Harvasta vetokoirasta sen sijaan tulee sohvakoiraa kerrostaloon, joten kuoppaan menee valtaosa. Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta sitä voikin sitten pohtia tehokasvatetun broilerileikkeen tai härkäpihvin ääressä 🤔.

Asiallinen teksti. Tästä syystä olen itse kuvitellut, että toimivinta olisi, että hyväntekeväisyytenä voisi olla rekikoirakummeja, jotta koirat saisivat jatkoaikaa odotella, josko bisnes palautuu eikä jalostustyö ei valuisi hiekkaan. Koirat eläisivät elämäänsä omassa tutussa kodissaan = tarha ja saisivat liikuntaa mahdollisimman paljon = ehkä henkilökunnasta osa pitää lomauttaa mutta joku hoitaa & tarjoaa edes osan totutusta liikunnasta. 

Outo ajatus hieman, että riiistohintoja pyytävällä yrittäjällä olisi vielä kummeja tukemassa bisnestä heikompi aikoina.

Miksi koiran elämä olisi sen kummempi kuin lehmän, sian, lampaan tms. tuotantoeläimen? Kun bisnes loppuu, koiran elämä loppuu. Toivottavasti moinen eläinrääkkäys ei menesty jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä vähän toisesta näkökulmasta, onko 10 minuutin elämyksessä mitään järkeä? Minusta kuulostaa siltä että paljon vaivaa hyvin nopean kokemuksen saamiseksi.

En keksi kyllä mitään skenaariota jossa haluaisin koiravaljakkoajelulle. En oikein missään tilanteessa edes vieraita veisi sellaiseen. Todella keksmällä keksitty asia, ja jo lähtökohtaisesti ihan hemmetin tylsän kuuloinen. Lappiin mennään laskettelemaan, ei tuollaisiin typeriin hömpötyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kolmella safariyrittäjällä töissä ja käynyt muutamalla farmilla vierailulla. Jotain kommentoitavaa siis on, mutta toki voin tässä puhua ainoastaan näiden omien kokemusteni pohjalta.

Vetokoira on jalostettu vetämään. Se on onneton, jos se ei pääse liikkumaan. Vetokoiraa on kuitenkin vaikea pakottaa vetämään, jos se ei halua. Työntekijänä tunsin jokaisen koiran nimeltä (vaikka perspuolelta katsoen), ja kipeän koiran kyllä tunnistaa, kun niitä joka päivä tulee seurailtua.

Vetokoirat ovat pääsääntöisesti sosiaalisesti taitavia, ja monessa paikassa koirat ovat vapaana ryhmätarhoissa. Jos koskaan on nähnyt koirien valjastamista, ei tarvitse kysellä alkuverkkojen perään - valjaat nähdessään joka ikinen koira aloittaa sellaisen jumppaesityksen, että oksat pois! Riippuu sitten juostavasta matkasta, vedetäänkö täysiä vai etsitäänkö hitaampi matkavauhti, mutta yleensä päivän viimeinen kilometri mennään jo melko rauhallisesti.

Koirien terveydestä pidetään suunnilleen samanlaista huolta kuin perussesse-kotikoiran. Vetokoiran terveydenhuolto tähtää siihen, että se pysyy työkuntoisena. Kun koira ei enää kykene töihin, se joko muuttaa kotikoiraksi tai lopetetaan (jotkut vievät ellille, jotkut ampuvat/luottohenkilö ampuu). Ortopedisiä leikkauksia tehdään harvemmin, koska hyötysuhde ei välttämättä ole kummoinen.

Jos koirassa on paljon ns. arktista rotua (esim. siperianhusky), se ei kykene jäähdyttämään itseään tarpeeksi, jos ilma on liian lämmin. Koiria kyllä treenataan ennen lumen tuloa pyörällisillä kärryillä, mutta ainoastaan syksyn viileämmillä keleillä. Sekarotuiset valjakkokoirat eli ns. alaskanhuskyt kestävät paremmin lämpimiä säitä, ja ne ovat enemmänkin sprintterityyppisiä kuin pitkää matkaa juoksevat siperialaiset. Asiakkaita voisi periaatteessa viedä kärryilemäänkin, mutta tiepohjan pitäisi olla melko leveä, tasainen eikä liian karkea, että tassut kestäisivät - tällaisia teitä ei välttämättä lähistöllä ole, kun talvella urat tehdään moottorikelkalla pöpelikköön.

Koirista on kuluja joka päivä. Samoin henkilökunnan palkat pitää maksaa, vaikka asiakkaita ei tulisi. Palvelun hinnoittelee jokainen yrittäjä itse, mutta on nyt turha lähteä syyllistämään ketään yrittäjää siitä, että ei enää näe muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toimintansa. Koira ei lopetuksesta kärsi, sen sijaan kärsisi varmasti ruuatta ja hoidotta, mikäli yrittäjän varat ja jaksaminen loppuu. Yleensä safariyrittäjä myös tekee jalostus- ja kasvatustyötä, joten menetys tulee olemaan suuri henkilökohtaisella tasolla.

Farmihuskyn sopeutuminen kotikoiraksi on täysin yksilökohtaista ja riippuu tietenkin myös vastaanottavan kodin fasiliteeteista - ulkotarha ja kaukana asuvat naapurit sekä liikunnalliset omistajat auttavat jo pitkälle, varsinkin jos koiralle saa laumakaverin. Harvasta vetokoirasta sen sijaan tulee sohvakoiraa kerrostaloon, joten kuoppaan menee valtaosa. Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta sitä voikin sitten pohtia tehokasvatetun broilerileikkeen tai härkäpihvin ääressä 🤔.

Asiallinen teksti. Tästä syystä olen itse kuvitellut, että toimivinta olisi, että hyväntekeväisyytenä voisi olla rekikoirakummeja, jotta koirat saisivat jatkoaikaa odotella, josko bisnes palautuu eikä jalostustyö ei valuisi hiekkaan. Koirat eläisivät elämäänsä omassa tutussa kodissaan = tarha ja saisivat liikuntaa mahdollisimman paljon = ehkä henkilökunnasta osa pitää lomauttaa mutta joku hoitaa & tarjoaa edes osan totutusta liikunnasta. 

Outo ajatus hieman, että riiistohintoja pyytävällä yrittäjällä olisi vielä kummeja tukemassa bisnestä heikompi aikoina.

Olisi ihan kiva jos pystyisit perustelemaan väitteen RIISTOhinnoista. 

Käsittääkseni kyseessä ei ole mikään ihmisen perustarve, joten siitä saa jokainen yrittäjä pyytää ihan mitä tahansa. Asiakkaiden määrä sitten osoittaa onko hinta oikea. 

Mitä väliä sillä on vetääkö sitä pulkkaa koira vai mönkijä?

Vierailija kirjoitti:

Korkea hinta on kuitenkin ymmärrettävää, osan vuotta nämä safarit on täysin toimimattomina, mutta koirat täytyy silti ruokkia, pitää kunnossa, huolehtia rokotukset ja muut eläinlääkärit jne. Työntekijöitä on töissä silloinkin, kun ei ole lunta maassa.

Itse en tosin tue safarien toimintaa, koska en pidä sitä täysin eettisenä, eikä koirien olemassaolo ole itselleni erityisen eksoottinen juttu.

Tässä on kyllä ihan pointtinsa, mutta miksi ne ei myös hyödynnä aikaa talvisesongin ulkopuolella? Kuten kesää, jolloin on vaellusturisteja ja syksyn ruskaa.

Sitähän voisi toimia vaikka eräoppaana, ottaa koirat mukaan maastoon jne. Vaikka mitä oheistoimintaa. Jotkut turistit varmasti maksaisi siitäkin, että pääsisivät katsomaan huskyja tarhalla, ruokkimaan niitä ja ottamaan kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on vetääkö sitä pulkkaa koira vai mönkijä?

Alapeukuttaja voisi kommentoidakin.

Kävimme perheemme kanssa mäkkärissä ja se maksoi meille 4,15€. Yksi ateria joka piti jakaa 8 hengen kesken ja nälkä jäi.