Lue keskustelun säännöt.
Mitä niistä ”koska ope sanoi” -ihmisistä tulee aikuisena?
18.09.2020 |
Uskaltavatko he yhtä vähän ajatella itse aikuisenakin? Koulussa niitä oli jonkin verran, jotka ei uskaltaneet ajatella yhtään itse vaan miettivät miten opettaja pidetään tyytyväisenä. ”Näin pitää tehdä koska ope sanoo”. Ei ajatustakaan siitä, mikä olisi parasta omalle oppimiselle. Kuin opettaja olisi joku villieläin joka on ärsytettynä vaarallinen. Ovatko he aikuisena samanlaisia, jotain ylempää auktoriteettia kuunnellaan ja tehdään niin kuin se sanoo? Mikä taho se on?
Kommentit (29)
Kyllä noin tehdään ekan luokan alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan minun siskoltani, josta tuli syrjäytynyt oman elämänsä vänkyttäjä.
Onhan se niin paljon hauskempaa ymmärtää lukemansa tahallaan väärin kuin keskustella asiasta.
En minä ymmärtänyt väärin. Sinun asenteellasi tulee niitä lähiöiden luusereita.
Päinvastoin. Siinä syrjäytyy, jos ei koskaan osaa ja uskalla tehdä mitään itsenäisesti, niin että itse on päättänyt sen toimintatavaksi. En tarkoittanut että pitäisi tehdä päinvastoin mitä opettaja sanoi (missä niin luki?). Vaan että ajatellaan itse. Se on itse koettava hyväksi, sen on resonoitava aina itsessä hyvältä. Sitten jos opettaja käskee tekemään jotain hölmöä, uskalletaan toimia toisin, omaa parasta ajatellen. Ei tehdä vain siksi että ”no kun ope sanoi”. Mietin, mihin se johtaa jos sillä raiteella jatkaa aikuisiälle asti. Ymmärsitkö?
Et ole edes lukioälykkötason pohdiskelija vaan yläkoulun kapinajohtaja.
Jos opettaja käski kirjoittamaan vihkon sivun täyteen numeroa 8, vaikka olit sen jo oppinut kirjoittamaan, väkersitkö sen koko sivun täyteen niitä kaseja, vain siksi koska opettaja käski? Jotkut oikeasti ovat tällaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emt. Mut sellasista joille pappi sano tuli persuja isona.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä tulee merkityksetöntä ja kuollutta jos ei ajattele omilla aivoillaan.
Elämä on jo merkityksestöntä ja kuollutta. Vai luuletko, että elämästä tulee jotenkin merkityksellinen, jos päätät piirtää seepran, kun ope käski piirtää koiran? Sulla eikä sun ajatuksilla tai teoilla ole mitään merkitystä pitkällä aikavälillä.
EU:n liittovaltiokehityksen ja Sanna Marinin kannattajia
Miten ihmiset eivät käsitä, että lapset eivät ole aikuisia? Lapset ovat milloin missäkin kehitysvaiheessa, eivätkä he ajattele kuten aikuiset. Äly on periaatteessa kehittynyt valmiiksi noin 15-vuotiaana. Silloinkin psyykkinen kehitys on monella niin vaiheessa ja päänuppi sekava, että nuorella ei kapasiteetti riitä itseohjautuvuuteen. Aikuisiin tukeutuminen on normaalia kehittyville ihmistaimille, ja se pitää heille sallia.
Ja ne kyseenalaistajat eivät esimerkiksi täällä yläasteella koskaan ole niitä, jotka ovat lahjakkaita. Heidän mielestään kirjoittaminen on turhaa, lukeminen on turhaa, he tietävät jo kaiken matematiikasta 14-vuotiaina, mitään syytä ei ole opiskella vieraita uskontoja tai tietää, että metsässä on sammalta.
Koskaan en ole kuullut murrosikäisen kyseenalaistavan vaikkapa sitä, miksi jotakin opetetaan niin vähän! Kyseenalaistamisen taustalla vaikuttaa aina olevan laiskuus; eikö tätäkin voisi vain jättää tekemättä?
Lahjakkaimmat oppilaat kunnioittavat kaikkea tietoa ja taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli juristi. Olen aina ”pitänyt” yhteisistä säännöistä, ohjeista, toimintamalleista jne. Auktoriteettikammo ei ole myöskään vaivannut, sillä perustelemalla ja kyseenalaistamalla olen voinut vaikuttaa. Toisin kun se kapinoiva luokkakaveri, jolle joutui sanomaan; ”koska ope käski”.
Minusta puolestaan tuli juristi, koska halusin oppia kyseenalaistamaan vallitsevia sääntöjä. Olin aina ns. kapinallinen koulussa enkä vieläkään oikein siedä itsestään selvänä pidettyjä auktoriteetteja. Tosin en ole saavuttanut juristina "hienoa asemaa" enkä ole töissä tunnetuimmissa toimistoissa :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tämä väite perustuu? Ainakin kun omaakin luokkaani muistelen, niin juuri nämä "itseohjautuvat" oppilaat ovat niitä pudokkaita, jotka eivät jaksaneet panostaa kouluun ja oppimiseen ja siten heikensivät jatko-opintomahdollisuuksiaan huomattavasti.