Mihin yleiseen valituksen aiheeseen et pysty samaistumaan?
Minä siihen, kun lapsiperheen vanhemmat valittavat, kuinka "koko ajan on hirveä sotku ja kaaos" ja "hirveä pyykkivuori". Meillä on kolme lasta. Joka päivä siivotaan vähän: tavarat paikoilleen, keittiön siivous, jos jotain roiskuu, heti pyyhitään pois jne. Pyykkiä pestään useampana päivänä viikossa ja kuivat viikataan heti pois. Kerran viikossa isompi siivous. Ihan kohtuullista minusta. Paikat pysyy siistinä eikä vie tuhottomasti aikaa.
Kiusallista, kun monesti joku alkaa valittaa em.aiheesta yrittäen saada minusta jonkin hengenheimolaisen. Hymähtelen vaan kohteliaasti "eh joo niin, sellaista se on", vaikkei ole.
Kommentit (542)
Ruotsalaisista "hannu hanhista", Tallinnan "huonosta" palvelukulttuurista ja brittiläisistä turisteista valittaminen.
Ruotsalaiset menestyy koska ovat hyviä, positiivisia, mukavia ja tekevät monet asiat oikein (ei kaikkea tietenkään). Ei mitään suomalaistyyppistä katkeruutta.
Tallinnassa saa todella hyvää palvelua erinomaisella englanninkielellä. Ei mitään ongelmaa tässäkään.
Brittiläisistä turisteista enemmistö käyttäytyy oikein hyvin, ovat lupsakkaa ja kohteliasta väkeä vauvasta vaariin.
Siihen että kamalaa kun kesä loppuu. Itse pidän talvesta kun ei ole ötököitä eikä helteitä. Eikä tarvi aina tekohymy naamalla hokea että ihanaa kun paistaa aurinko ja on lämmin.
En ymmärrä sateesta/huonosta kelistä valittamista jos käy kävelemässä tai juoksemassa. Kaikki om goretexiä, ja naaman suojaa aina lipalla.
Toinen on kauppakassien pakkaaminen. Raskaat ostokset tietty pitää laittaa pohjalle, mutta en vaan ymmärrä niitä mikroilmastoja ja kikkailuja jos kassiin menee pakasteita, leipiä ja vaikka pieniä maustepurkkeja. Jotkut on niin tarkkoja että leipiin ei tule yhtään kosteutta ja että kaikki on just optimaalista. Ikinä en ole pilannut ruokia vaikka kaikki survon "raskaimmat pohjalle"-säännön mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sateesta/huonosta kelistä valittamista jos käy kävelemässä tai juoksemassa. Kaikki om goretexiä, ja naaman suojaa aina lipalla.
Toinen on kauppakassien pakkaaminen. Raskaat ostokset tietty pitää laittaa pohjalle, mutta en vaan ymmärrä niitä mikroilmastoja ja kikkailuja jos kassiin menee pakasteita, leipiä ja vaikka pieniä maustepurkkeja. Jotkut on niin tarkkoja että leipiin ei tule yhtään kosteutta ja että kaikki on just optimaalista. Ikinä en ole pilannut ruokia vaikka kaikki survon "raskaimmat pohjalle"-säännön mukaan.
Se sade ja harmaus vaikuttaa mielialaan vaikka olisikin kaikki goretexia. Minä tykkään käydä juoksemassa että saa hyvän, piristävän alun päivään ja voi nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Mikään ei voita esim sinistä syystaivasta tai talviaurinkoa kasvoilla. Harmaassa pilvi/sade/loskamössössä urheilu ei tuo samaa nautinnollista fiilistä, tuntuu vaan suorittamiselta. Menen silloin mielummin kuntosalin juoksumatolle hikoilemaan. Muuten kyllä tykkään sadepäivistä, mutta minusta sadekeliin yhdistyy enemmän sellainen halu hidastaa ja rauhoittua kotona, mikä ei yhtään innosta urheilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen, että synnytys tai lasten saaminen ylipäätään pilaa kropan. Olen ollut kaikkein hoikimmillani ja muutenkin parhaassa fyysisessä kunnossa n. vuosi jokaisen lapsen (3 kpl) jälkeen. Tosin imetin jokaista pitkään. Vuosia myöhemmin sitten olen lihonut hieman, mutta se ei liity kyllä mitenkään lapsiin.
Ei kai se hoikkuus yksistään ole sen kropan kunnossa olemisen ja toimivuuden mittari ylipäänsä.
Ei tietenkään, mutta viittaan yleiseen itkuvirteen siitä, että "Olen näin lihava, koska minulla on lapsia." Eivät lapset, raskaus tai synnytys ole itsessään mitään suoria teitä tai syitä lihomisen. Ja olen siis ollut myös muute kin kuin painoindeksin perusteella hyvässä kunnossa, jaksanut juoksulenkkeillä jne. Niin usein kuulee käytettävän tekosyynä fyysiselle lörpsähtämiselle sitä, että lapset.
maaaaahan muuttoon. En tunne heistä ketään ja asun alueella, jossa en heitä juurikaan näe eikä heistä muutenkaan ole mitään haittaa elämässäni ollut. Eivät kilvoittele samoista asioista kuin minä. En ymmärrä, miksi tämä murhe voi olla suurin piirtein elämänsisältö niin monelle. En ole ylipäätään ihmisistä juurikaan kiinnostunut, väristä riippumatta. Ei kiinnosta kuka muuttaa minnekin.
Sitä en ymmärrä kun jotkut valittaa, miten töissä on aina niin kiire. Olen ollut liike-elämässä yli 20-vuotta, assarista maajohtajatasolla, keski-suurissa kotimaisissa sekä globaaleissa yrityksissä. Myös ympäri Eurooppaa ja expattina. Ei ole koskaan ollut kiire. Yleisempi ongelma on aina ollut se, ettei ole tarpeeksi tekemistä. Niin kuin nytkin, kun aikaa jää sen verran, että täällä olen...
Aika hyviä tullutkin jo.
Tää ei sinänsä valitusta ihmisiltä oo mutta itse en ymmärrä sitä että jos erotaan niin sitten hehkutetaan kuinka on ihanaa kun on joka toinen viikko "omaa aikaa"..
Mitä hittoa? Itse en haluaisi olla päivääkään erossa lapsista, toki ymmärrän että on tärkeää että lapsella on molemmat vanhemmat, kaikilla niin ei ole.
Eli lyhykäisyydessään: omasta ajasta valittaminen jos sitä ei ole..
Okei, pienet ei pärjää yksin, silloin on raskaampaa. Isompana tietysti sitten hetken ja mahdolliset isosisarukset voivat vahtia pienempää sen ajan kun käyn esimerkiksi lenkillä tms.
Itse olen yhdelle lapselle käytännössä yh, kaksi on vuoroviikoin.
Vierailija kirjoitti:
maaaaahan muuttoon. En tunne heistä ketään ja asun alueella, jossa en heitä juurikaan näe eikä heistä muutenkaan ole mitään haittaa elämässäni ollut. Eivät kilvoittele samoista asioista kuin minä. En ymmärrä, miksi tämä murhe voi olla suurin piirtein elämänsisältö niin monelle. En ole ylipäätään ihmisistä juurikaan kiinnostunut, väristä riippumatta. Ei kiinnosta kuka muuttaa minnekin.
Luepa vähän mitä Ruotsissa tapahtuu. Rupeaa sinuakin kiinnostamaan kun kaduilla ammutaan.
Vierailija kirjoitti:
Tupakan savu jos joku naapuri tupakoi esim. partsilla. Itse en polta mutta se haju ei ärsytä pätkän vertaa.
Kasvoin paksun savun keskellä. En kestä sitä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maaaaahan muuttoon. En tunne heistä ketään ja asun alueella, jossa en heitä juurikaan näe eikä heistä muutenkaan ole mitään haittaa elämässäni ollut. Eivät kilvoittele samoista asioista kuin minä. En ymmärrä, miksi tämä murhe voi olla suurin piirtein elämänsisältö niin monelle. En ole ylipäätään ihmisistä juurikaan kiinnostunut, väristä riippumatta. Ei kiinnosta kuka muuttaa minnekin.
Luepa vähän mitä Ruotsissa tapahtuu. Rupeaa sinuakin kiinnostamaan kun kaduilla ammutaan.
Ruotsi on Ruotsi.
Se, että normaaleilla työssäkäyvillä "ei rahat ikinä riitä mihinkään".
Ei kai jos pihassa on auto, pari, ulkomaan matka kerran vuoteen ja kaikilla on suht tip top vaatetta. Äidillä tietysti säännöllinen kampaajakäynti, tekoripset ja v1ttukarvat vahattuna kosmetologilla. Puhumattakaan tuikkukipoista ja kausiverhoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maaaaahan muuttoon. En tunne heistä ketään ja asun alueella, jossa en heitä juurikaan näe eikä heistä muutenkaan ole mitään haittaa elämässäni ollut. Eivät kilvoittele samoista asioista kuin minä. En ymmärrä, miksi tämä murhe voi olla suurin piirtein elämänsisältö niin monelle. En ole ylipäätään ihmisistä juurikaan kiinnostunut, väristä riippumatta. Ei kiinnosta kuka muuttaa minnekin.
Luepa vähän mitä Ruotsissa tapahtuu. Rupeaa sinuakin kiinnostamaan kun kaduilla ammutaan.
Suomessa tehdään väkilukuun nähden kolmannes enemmän murhia kuin Ruotsissa. En pelkää täälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Metatyö, josta vielä yleensä syyllistetään muita, eli puolisoa.
Metatyö tapahtuu vain ja ainoastaan sun pään sisällä ja se on sun puolison vika? En ymmärrä, luulisi vaan olevan helpompaa kommunikoida ja jakaa tehtävät tai tehdä vaikka lista kaikista hommista.
Kaikkea sitä työksi kehdataan kutsuakin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, kun valitetaan, että tekee kaikkensa toisten eteen, muttei saa takaisin mitään. No älä hitto tee! Ei kukaan ole pyytänyt, luultavasti toivoisivat, että jättäisit rauhaan ja antaisit heidän hoitaa omat asiansa! Kaikenlainen marttyyrius ylipäätään ärsyttää. Hoida omat asiasi ja auta, jos joku sitä pyytää ja vaadi sama takaisin.
Tämä. Jos teet asioita toisten eteen, tee ne valittamatta tai jätä tekemättä. Pakko ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maaaaahan muuttoon. En tunne heistä ketään ja asun alueella, jossa en heitä juurikaan näe eikä heistä muutenkaan ole mitään haittaa elämässäni ollut. Eivät kilvoittele samoista asioista kuin minä. En ymmärrä, miksi tämä murhe voi olla suurin piirtein elämänsisältö niin monelle. En ole ylipäätään ihmisistä juurikaan kiinnostunut, väristä riippumatta. Ei kiinnosta kuka muuttaa minnekin.
Luepa vähän mitä Ruotsissa tapahtuu. Rupeaa sinuakin kiinnostamaan kun kaduilla ammutaan.
Suomessa tehdään väkilukuun nähden kolmannes enemmän murhia kuin Ruotsissa. En pelkää täälläkään.
Korjaan itse itseäni: Suomessa tehdään yli kaksi kertaa enemmän murhia asukaslukuun nähden kuin Ruotsissa. Täällä tehdään jopa kappalemääräisesti enemmän murhia kuin Ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Unettomuus lapsiperheessä. Meillä on nukuttu aina hyvin. Muutama sairasyö on valvottanut mutta niitä on vuosien varrella kertynyt kourallinen. Samalla tavalla hymähtelen kun ihmiset valittaa univelkaa, ei ole ollut meidän ongelma.
Sama, tein kolme lasta viidessä vuodessa enkä ole valvonut ainuttakaan yötä. Koskaan ei univelkaa kertynyt. Toki, muuta väsymystä kyllä oli mutta pelasti paljon tuo ettei ollut univelkaa. En myöskään koskaan ole hoitanut kipeää vauvaa, kukaan ei sairastanut juuri mitään ja ensimmäisen kerran joku tuli kipeäksi vasta 3 vuotiaana. Tiedän kyllä että läheskään kaikilla näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En pysty samaistumaan julkisen terveydenhuollon haukkumiseen. Meillä on loistava julkinen terveydenhoito. Aina, joka ikiseen vaivaan ja ongelmaan olen saanut riittävän avun terveyskeskuksesta/sairaalasta, samoin kaikki perheenjäseneni. Mitään ei ole koskaan tarvinnut vaatia vaan enemmänkin tutkimuksia ym. ollaan saatu kuin olisi ollut edes aina tarpeellista. Ja me ollaan kuitenkin käytetty paljon julkista terveydenhuoltoa kun lapsiakin on neljä. Yksi hoidettu pienenä tehollakin, aivan loistavaa ja empaattista hoitoa aina. yksittäisiä töksäyttelijöitä ollut mutta ei mitään mainitsemisen arvoista edes oikeastaan. Yksityiset ovat taas sitten mielestäni sieltä mistä aurinko ei paista, yrittävät vain tehdä voittoa joka välissä mahdollisimman paljon ja kasvattaa osakkeenomistajien lompakon paksuutta. Ikinä ei olisi saanut yhtäkään julkista yksityistää, pelkään mitä tulevaisuus tuo, toivottavasti ei Amerikan tyyliä.
Lasten asiat hoidetaan kyllä loistavasti, olen samaa mieltä. Myös erikoissairaanhoito toimii hyvin. Aikuisena en kyllä voi kehua omaa hoitoa julkisella puolella.
Tämä. Imetyshän laihduttaa. Syöt paljon (terveellisesti) ja silti vain laihdut koko ajan.