Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia kärsin hiustenvärin aiheuttamasta ahdistuksesta?
12.11.2013 |
Olen luonnostaan blondi ja tuntuu etten uskalla muuta sävyä pistää päähänikään kuin vaaleaa. En uskalla esim lähteä rohkeasti kokeilemaan ruskeaa, mustaa tai punaista sävyä. En uskalla olla näyttävä/kaunis. Ajatuskin saa minun sydämmen pomppoilemaan, hengittäminen vaikeutuu, sekavuutta tulee ja luo kamalaa ahdistusta. Monta kertaa olen itselleni sanonut " minulla ei ole mitään syytä ahdistua, uskallan olla näyttävä ja rohkea kuin muutkin, ei se pahaa tee tai pahasta ole! :) " silti, joka kerta päädyn tähän ahdistuneeseen tilaan...
Pelkään esim. jos minulla on ruskeat hiukset. Näytän liian kiltiltä ja mitään sanomattomalta, hukun massaan.
Jos minulla on mustat hiukset, näytän liian kovikselta.
Jos minulla on punaiset hiukset niin minua luullaan kuuma kalleksi.
Kasvojeni muotokin on hieman ehkä ilkeämäinen. Vaikka en siis oikeasti ole ilkeä ihminen, vaan sisältä tosi ystävällinen, kiltti ja mukava. Pelkäämpä siis että ulkomuotoni ajaisi minut sen tyyppisiin tilanteisiin mitä en haluaisi ( esim joku tulee kimppuun tms, jos mulla on punaiset hiukset, näyttävä tyyli ja ilmaisen itseäni vahvasti ulospäin. Koska vaikka osaan olla tosi mukava ja ystävällinen, minussa myös ne muut puolet: osaan olla erittäin herkkä, tempperamenttinen, kiukuttelevainen, ilmasen vahvasti tunteeni niin hyvässä kuin pahassa, avoin, sosiaalinen, flirttaileva...) tässä on sellasia piirteitä mitkä varmasti saattavat myös ärsyttää hyvin monia. Olen huomannut ulkoisessa elämässä jakavani ainakin paljon mielipiteitä, toiset tykkää minusta, toiset taas ei. Välillä koen nämä asiat/itseni hyvinkin raskaana, surullisena juttuna, koska herkkyyteni takia minun on taas hyvin vaikea vääränlaista kohtelua sietää.
Miksi siis pelkään?
Mistä tämä kaikki johtuu?
Millaista apua voisin saada pelkotiloihini?
Tää hiustenväri pelko on ihan outo ja ihmeellinen juttu! pistää vihaksi kovin ettei kykene toimimaan näinkään normaalissa asiassa normaalisti. Jotkut pystyis avoimin mielin kokeilemaan tuosta vaan mitä tahansa värejä, ilman et ne ees tälläsiä typeriä pelkoja pyörittäis päässä/kokis ahdistusta...
Kommentit (56)
Ehkä sinua vaivaa lähinnä hyvä maku jos et halua itsellesi räikeää ja kovaa suomalaiseen ihonväriin sopimatonta hiusväriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:24"]
Ehkä sinua vaivaa lähinnä hyvä maku jos et halua itsellesi räikeää ja kovaa suomalaiseen ihonväriin sopimatonta hiusväriä.
[/quote]
No en nyt usko että tästäkään on ihan kyse... jos perimmäistä syytä lähtee aukasemaan ja yrittää päästä tästä pelosta eroon!
Miksi en siis uskalla olla rohkea????
Tai että, miksi minä pelkään jotakin???? tää pelko/nää pelot tekee elämän niinku todella vaikeaksi... kun ei uskalla olla vapaa ja vapautunut ja kokeilla sitä sun tätä. Ilman, että pelkää että ihmiset tekee sulle jotain pahaa tai kohtelee sua huonosti! ettet tuu hyväksytyks/tykätyks. Tai oo oma ittes jos sulla on tuon ja tuon värinen TUKKA vaan... huoh. -.-
Aiheuttaako ajatus raidoista/jostain muusta "pienemmästä" muutoksesta samanlaisen tilan?
Olen muuten minäkin hiukan sitä mieltä, että sinua vaivaa lähinnä hyvä maku =)
mutta ahdistuminen ei toki ole hyvä asia.
Voisiko olla niin, että oikeasti viihdyt vaaleassa?
mutta jos ahdistaa niin älä värjää, äläkä mieti sitä vaan nauti vaaleudestasi täysillä. Eikös me natural blondit olla ajautumassa sukupuuttoon :) !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 12:50"]
Kuule emmä tästä tahallaan oo ongelmaa tehnytkään, toivon ettei tätä koko ongelmaa olisi. Aivan varmasti johtuu tuosta kiusaamisestakin tämä pelko. Koska sillon kun minua kiusattiin minulla oli tumma tukka ja olin ottanut tietoisen valinnan, että nyt minä rupean esittämään hirmu kovista ja rupean vittumaiseksi ja ilkeäksi ihmiseksi kaikille, kun ei näköjään kelvannut joskus se että minä olin herkkä, kiltti ja ymmärtäväinen ja omalaatunen... minua vaan poljettiin sillon jalkoihin, ikään kuin jonakin kummajaisena. Tai siltä musta tuntui.
Eli sinusta hiustenvärillä ja luonteella on tekemistä toistensa kanssa? Eli sinusta minulle ei ehkä sopisi tuollainen vahva väri ja lookki, koska sen lookin täytyy olennaisesti liittyä myös jotenkin ihmisen luonteeseen? Ei voi vaan alkaa näyttää muuten vaan sellaiselta, mikä näyttäisi sinusta itsestäsi hienolta, mutta negatiivisten tilanteiden tullen et kokisi olevasi siinä lookissa 100%:sesti oma itsesi?
Jos tajusit mitä tarkoitin. Saatan olla vähän sekava/huono selittämään.
Mullon koko ajan sellanen pakon omainen tarve nyt olla _aivan varmasti_ 100%:sesti itseni, koska koen että sillein selviän kaikista kivuttomammin jostain negatiivisestä paskasta jos minulle tulisi sellaista eteen. Eli pelkään edelleen, että joudun kiusatuksi tai mitä kiusaajat ajattelisivat jos näkisivät mut uudelleen esim musta hiusväri päässä. Aktivisoisiko se kiusaamisen alkamaan uudestaan, kun tajuaisivat että olen jollakin tavalla palannut tyyliltäni siihen entiseen elämään ja muistutan sitä silloista kiusattua tyttöä!
Jne.
[/quote]
Minuakin on kiusattu rankasti lapsena ja nuorena, ja kyllä minullakin syy alkaa värjäämään hiuksia teininä oli yritys kelvata muille. Yritin milloin olla kovis mustan tukan kanssa, milloin seksikäs vaalealla tms. Mutta ei se minua enää aikuisena hallitse, mitä silloin ajattelin.
Minusta ei ole mitään sääntöä, että hiustenvärin täytyy sopia luonteeseen. Minulle itselleni hiustenväri ja pukeutuminen ovat keino ilmaista sitä millaiseksi itseni sisäisesti koen, mutta ei näin tarvitse minusta kaikilla olla. On ihan ok värjätä vaan sellaiseksi missä kokee olevansa vaan kaunein esimerkiksi.
Itse en koe, että hiusväri vaikuttaa mitenkään siihen, miten pärjään negatiivisten tilanteiden tullen. En myös enää pelkää kiusaamista todellakana, minuapa ei ihan niin vaan kiusatakaan, aikuista, elämässään menestynyttä ihmistä! Eikä muutenkaan niin kiinnosta mitä mieltä muut ovat ulkonäöstäni, puhukoot ämmät takanapäin jos niitä huvittaa. Päin naamaa eivät uskalla :D
Mulla on se hassu, että en koe "itsekseni" sitä luonnonväriä, eli maantienharmaata. Koen olevani PALJON värikkäämpi ja dramaattisempi persoona kuin se harmaahiiri, joka ulkoisesti olen jos en värjää hiuksia ja meikkaa. Siksi juuri ilmaisen sisäistä itseäni hiusvärillä, vahvalla meikillä, vahvanvärisillä vaatteilla jne.
[/quote]
Okei. :) kyllä minäkin uskallan itseäni vahvalla meikillä ja muilla vaaleilla sävyillä + seksikkäillä vaatteilla ilmaista. Mutta, en uskalla laittaa mitään muuta sävyä päähän vaikka haluaisinkin koska juuri pelkään että se ei tunnu sisältä päin nimenomaan minulta...
Ja siks puhuin tuosta negatiivisissä tilanteissa pärjäämisestä, koska jos ihminen ei koe olevansa oma itsensä, niin senhän tietää et se homma levii helposti käsille sillon. Kai musta on tullu ihan liian arka ja piloille menny ihminen, ystäviäkään ei paljoo oo ja oon syrjäytyny vähän kaikesta... Ei musta oo enää tollaseen, rohkeuteen, mie oon liian rikki ja arka sisältä.
Mullon ite jollain tavalla uskomus siihen, että vaikka olen saanut syntymä"lahjaksi" aika herkänkin luonteen välillä, voimakastahtoisuuden ja tempperamentin lisäksi, eli ilmaisen aika vahvasti mun tunteet niin hyvässä kuin pahassa. Koska oon tunneihminen, en niinkään järki. Mut väkivaltainen mä en millään tavalla ole, niin oon aivan varma että jos olisin saanut syntyä ehjempään ja tasapainoiseen perheeseen niin se ois ratkassu monia asioita. En ois tässä tilanteessa, ehkä tälläsenä ihmisenä, tällä hetkellä nyt. Vaan musta ois kasvanu aika erillainen, mun elämä ois voinu olla aika erillaista, vaikka tietyt perus luonteenpiirteet ois säilynykki.
Kun sun itsetuntoo on jollain tavalla pistetty syntymästä lähtien paskaksi ja koet vielä siihen päälle kiusaamista, eikä sulla oo ees tukevaa ja turvallista sisarrussuhdetta tai läheisiä sukulaisia, niin sun itsetunto, mieli ja kaikki rupee olee aika paskana... Mä ihmettelisin jos jollain ei ois millään tavalla vaikuttanu kaikki tämä. Oon välillä hyvin vihainen ja katkera tästä, vaikka olen koittanut päästä yli menneistä ja ruveta elämään tasapainoista aikuisuutta! koska aikuisuus on vaan ja ainoastaan mun omissa käsissä, ei muiden.
Mä mietin vaan, et miten sä oot päässy tosta noin hyvin yli?
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 13:43"]
Itse nuorempana kokeilin kaikkia mahdollisia värejä, mutta nyt kokeiltuani tiedän, että yleensä ihmiselle sopii parhaiten lähellä omaa väriä olevat sävyt. Itse olen melko tummatukkainen ja on paras pysyä kaukana vaaleista sekä punaisista sävyistä. Joten luultavasti et menetä mitään kun et pilaa hiuksiasi.
Pelot on typeriä. Itsekin pelkään ihan typeriä asioita. En halua esim juuri meikata enkä pukeutua huomiota herättäviin vaatteisiin kun ahdistaa jos herätän minkäänlaista huomiota. Korkokengissä tulee myös sellainen olo, että ihmiset tuijottaa mitä tuokin akka kuvittelee itsestään. Viihdyn tylsänä seinäkukkasena. Tosin en nyt tästä ole sen isompaa ongelmaa itselleni tehnyt. Minun ei tosiaan mikään pakko ole herättää huomiota niin voi sitten olla ahdistumatta, että en jaksa vaivaa asiaa mielessäni. Tämä tulee esiin lähinnä tilanteissa joissa on pakko laittautua ja niitä ei onneksi ole paljon.
[/quote]
Ok. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:37"]
Aiheuttaako ajatus raidoista/jostain muusta "pienemmästä" muutoksesta samanlaisen tilan?
Olen muuten minäkin hiukan sitä mieltä, että sinua vaivaa lähinnä hyvä maku =)
mutta ahdistuminen ei toki ole hyvä asia.
[/quote]
No suurinpiirtein joo.. siis aiheuttaa. :/
Enkä edelleenkään tiedä tuosta hyvästä mausta, koska hyvää makua on se mikä kenellekin sopii. Ei voi sanoa automaattisesti että tuo ei sovi tuolle ja tuolle. Pitäis nähdä eka se ihminen ja sanoa sitten mikä hälle sopii. Koska kyllähän jollekin voi esim. sopia ihan hyvin punainen pitkä tukka vaikka olisi suomalainen ja näyttäisi paljon kauniimmalta siinä kuin vaaleissa pitkissä hiuksissaan. :)
Minä siis pelkään tuota että tulenko hyväksytyksi, ihmisten kohtelua et miten minua kohdellaan, miten he näkevät minut ja mitä ajattelevat minusta jos minulla on vaikka punainen pitkä tukka + näyttävä tyyli + hieman vaikea luonteeni...
Koen hirveää epätasapainosuutta ittenikin takia. Kun oon nähny millasia reaktioita oon aiemmin ihmisissä aiheuttanu olemukseni/luonteeni kanssa. Ne ei oo ollu kovin positiivisiä.. Siitä kai se pelko. Mut miten siitä vois parantua/päästä eroon, jos sinua on kohdeltu huonosti!!!
Näin kerran dokkarin oudoista peloista. Oudoin oli se kun eräs nainen pelkäsi herneitä. Peloissa ei useinkaan ole mitään järkeä, vaan niiden syyt on jossain alintajuntaan iskostuneessa traumassa.
Oikeasti ap ei ketään kiinnosta jonkun randomin tai edes kaverin hiustenväri. Se on paitsi huonoa itsetuntoa, myös itsekeskeisyyttä kuvitella että vieraita ihmisiä kiinnostaisi jonkun vastaantulijan hiustenväri. Luultavasti olet saanut vaan niin syvät traumat kiusaamisesta että pelkäät sen takia ja teet hiustenväristä ison numeron oudolla tavalla. Olet ilmeisesti kovin nuori, kun ikää tulee niin lupaan että hiusten väri ei ole sulle enää ongelma. Tuntuu että sulla on liikaa aikaa vatvoa ja suurennella asioita ja jumittaa itsessäsi. Unohda tukka ja keskity kehittämään henkistä puoltasi, sillä tavalla se oma minuuskin löytyy, ei väripurkista. Ja lakkaa ajattelemasta että muut kelailee kokoajan sun persoonaa ja ulkonäköä. Oikeesti, ketään ei kiinnosta sun tukka, enkä tarkota tätä sanoa ilkeydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ap mielenkiintoiselta ihmiseltä, meissä on paljon samaa.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:40"]
Voisiko olla niin, että oikeasti viihdyt vaaleassa?
mutta jos ahdistaa niin älä värjää, äläkä mieti sitä vaan nauti vaaleudestasi täysillä. Eikös me natural blondit olla ajautumassa sukupuuttoon :) !
[/quote]
Jep just näin. Vaalea nyt sattuu olemaan minun oma värini ja siitä tai jostain muusta syystä koen sen sit kanssa et se on eniten minua ihteäni. Mut tiedätkö, kun on aina ollu blondi ja on nykypäivänä niin helppoja kikkoja vaihtaa omaa väriä ja saada vaihtelua... niin totta hemmetissä sitä haluais kokeilla jotain muutakin! kun tylsistyttää tämä/on ehkä vähän ruma. Mutta kun minä pelkään, pelkään ja pelkään.. En tajua mistä tämä pelko johtuu.
Monet tuolla, pystyy kokeilemaan ihan mitä tahansa värejä ja on kokeillut, ilman pelkoja ja viihtyneet eri väreissä.
Haluaisin myös näyttää vanhempien miesten silmissä ehkä kypsemmältä ja siksi vaalea sävy ehkä ei oikein sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä kuulosta kauheen terveeltä... Varaa aika MTT.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:54"]
Ei kyllä kuulosta kauheen terveeltä... Varaa aika MTT.
[/quote]
No sitä yritänkin tässä just alustavasti pohtia teidän kans et mistä tämmönen pelko vois johtua... kai tämäkin on jonkinlaista terapiaa, asioiden purkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 14:08"]
Mä mietin vaan, et miten sä oot päässy tosta noin hyvin yli?
[/quote]
Hassua kyllä, minua kiusaaminen ja ihmisten taholta saamani paska vain karaisi. Ehkä osansa on sillä, että minulla oli hyvä ja rakastava koti, vaikka sitten kodin ulkopuolella minua kiusattiinkin, eikä minua ole koskaan hyväksytty mihinkään ihmistne porukoihin, ei aikuisenakaan.
Mutta niin, kiusaaminen alkuun tietysti sattui minuakin valtavasti, mutta lopulta kun se jatkui ja jatkui, luovuin edes toivosta päästä ikinä ihmisten hyväksymäksi. Surin suruni siitä että olen aina yksin, mutta kas kummaa, kun hyväksyin sen täysin, minusta tuli sisäisesti oikeasti sellainen kovis, jota olin joskus nuorempana ja vielä herkempänä yrittänyt näytellä. Sellainen, jota ei oikeasti liikuta hirveästi mitä muut minusta ajattelee ja että pitävätkö he minusta. Ja joka kyllä taatusti puolustautuu jos joku hyökkää, ja jonka yli ei siksi niin vaan kävellä.
Mitä minulla olisi menetettävää näkyvänä ja jopa ajoittain vittumaisena olemisessa, koska en kaipaa kenenkään hyväksyntää tai seuraa? Ei mitään. Minä saan olla millainen olen oikeastaan juuri siksi, että kiusaajat karsivat minusta halun kuulua joukkoon ja olla muille mieliksi. Mun motto onkin raamatunlauseeesta väännetty viisaus: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, koska olisin vittumaisin kusipää siinä koko helvetin laaksossa" :D
t. 31
No eihän tuo terveeltä kuullosta jos hiustenvärjäys/muutos aiheuttaa jos ajatustasollakin ahdistusta. Turhaan huolehdit että ihmiset arvostelevat persoonaa varsinkaan hiusvärin perusteella! Mutta miksi pitäisi värjätä tai muuttua? Itse olen myös luonnonvaalea, ja tyytyväinen väriini. Välillä olen ottanut vaaleita raitoja että vaaleus kirkastuu, lähinnä takana alhaalla on tummempaa sävyä. Nyt olen ollut pitkään ihan omassa värissäni ja ihan ok se on. Kunhan vähän niin se piristää ilmettä jo kummasti, ei siihen hiustenvärjäystä tarvita.
AP kuulostaa vähän palsta-aspergerilta.
No muistatko että joku olisi joskus arvostellut sinua hiustesi perusteella ja herkkänä/tasapainottomana ihmisenä se on jäänyt mieltäsi kalvamaan?
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:10"]
No eihän tuo terveeltä kuullosta jos hiustenvärjäys/muutos aiheuttaa jos ajatustasollakin ahdistusta. Turhaan huolehdit että ihmiset arvostelevat persoonaa varsinkaan hiusvärin perusteella! Mutta miksi pitäisi värjätä tai muuttua? Itse olen myös luonnonvaalea, ja tyytyväinen väriini. Välillä olen ottanut vaaleita raitoja että vaaleus kirkastuu, lähinnä takana alhaalla on tummempaa sävyä. Nyt olen ollut pitkään ihan omassa värissäni ja ihan ok se on. Kunhan vähän niin se piristää ilmettä jo kummasti, ei siihen hiustenvärjäystä tarvita.
[/quote]
No emmä persoonana halua muuttua. Tottakai haluan olla oma itseni. Mutta siksi haluaisin värjätä koska haluaisin jotain eloa ja muutosta omaan ulkonäköön, siis myönteisellä tavalla! kun joskus voi alkaa tylsistyttämäänkin nämä mitään sanomattomat vaaleat hiukset.. siis ei ne kaikista tarvihe tuntua mitään sanomattomilta, mutta itsestäni joskus tuntuu. Joskus nuorempana otin sen asenteen kun koin etten oo koskaan saanu hyväksyntää ja minusta ei oo ikinä aidosti tykätty (kaverit siis..) ja mua on kohdeltu ehkä vähän huonosti, niin nuoruus kun alko tulla niin mulle tuli joku semmonen ihme juttu että: " nyt minä kyllä muutun! " , " mä muutun kovikseks, vittumaiseks, enkä aio enää olla kellekkään kiva " ja vedin sitten fledan tummaks... jopa mustaks. Aloin tavottelemaan prinsessan paikkaa ja halusin olla suosittu. Mistä ei loppujen lopuks kyllä seurannu mitään hyvää ja se ajo mua vaan enemmän syvemmälle suohon kun tapahtu muitakin ilkeitä asioita...
Mä mietin vaan et mitä mulle on käymässä kun pelkään tuollasiakin asioita ja koen niistä hirveetä ahdistusta jos rupeen syvemmin miettimään, vaikka kuinka yrittäisin itteeni totuttaa että ei oo mitään pelättävää ja saan vapaasti olla oma upea itseni, jne... ://
Hyvä jos edes tiedän millanen mä oikeesti ite oon! tai pitäs niinku tuntee ja löytää se. Ennen oisin varmasti tienny, mut mä oon jotenkin menny niin sekasin kaikista ikävistä asioista, et enää en uskalla kokeilla eri hiusvärejäkään niin kuin muut nuoret tekee ilman et saisin pelätä et mua kohdellaan jotenkin huonosti tai mua ei hyväksytä nyt tälläsenä kun oon ja ei oo yhtä kivaa kuin ennen, et katotaan jotenkin nuivasti yms jos tuun muuttuneena eri hiusten värissä ja näyttävässä (omasta mielestäni ainakin upeassa) tyylissä...
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:11"]
AP kuulostaa vähän palsta-aspergerilta.
[/quote]
Kiitos. :) kun yritän tässä traumojani purkaa. Pakko olla idiootti.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 13:40"]
Minäkin haluaisin värjätä hiukset punaisiksi, oma väri on se maantie. En vain uskalla, koska olen aika vaatimattoman näköinen ja ns. hissukka. Pelkään, että ihmiset heti ajattelisivat, että mitä tuokin yrittää todistaa tuolla hiusvärillä ja että olisin säälittävä yms.
[/quote]
No nyt yritän tehdä jotain hyvää ja saada sinut pääsemään edes tästä pelosta eroon. Tee se ROHKEASTI! ja ole mukava toisille ihmisille, niin luulen että siinä on se avain tykätäänkö sinusta oikeasti vai ei. Ole luonteeltasi oma itsesi, koska toivottavasti sinulla on ystävällinen luonne - se on aina parempi kuin joku vittumainen paska, ei kukaan nimittäin _oikeasti_ niistä vittumaisista paskoista tykkää. Kokee vaan ärsyttävänä. Enkä mä haluaisi että ihmiset mua sellasena kokee. Oli tyylisi mikä tahansa, se ei muuta luonnettasi. Koska luonne saadaan syntymälahjaksi, sitä ei voi oikein muuttaa, mutta kehittää kyllä, tyyliä taas voi muuttaa vaikka miljoona, sata, tuhatta kertaa. ;) ja vaatimattomuutta voi korostaa nimenomaan erillaisilla vaatteilla ja vaikka meikkaustyyleillä. Itse olin myös lapsena (alle teini-ikäisenä lapsena) aika hissukka mut sit se ujous ja hiljasuus rupesi musta ainakin karisemaan kun tulin teini-ikään ja sitten musta tuli ihan mukava ja sosiaalinen ihminen. :) joskus puhun ehkä jopa liikaa! yritän kyllä aina etten liikaa, koska tiedän senkin alkavan ärsyttämään ihmisiä.