Lue keskustelun säännöt.
Juttelin kaveripariskunnan kanssa..
12.11.2013 |
Ovat eronneet ja nainen tilitti minulle erosta, miehestä, rahahuolista yms. Nainen on kuulemma tehnyt kaikkensa suhteen eteen ja silti ei kelvannut miehelle. Käynyt yksin pariterapiassakin, kun mies ei sinne suostunut lähtemään. Mies ei halua puhua asioista.Nainen ollut kuulemma aina nöyrä ja kunnioittanut miestä. Mutta mies ei kuulemma ole koskaan läsnä, vaikka kotona onkin. Mies ei huomaa lapsia ja vietä niiden kanssa aikaa, ei ole koskaan kotona, tekee vain töitä jne. Välillä sai ihme raivareita, ärsytti naista tahallaan, on ilkeä ja välinpitämätön. Kaikesta huolimatta nainen ei kuulemma koskaan valittanut tai haukkunut miestä, kun taas mies teki niin jatkuvasti.
No..
Juttelin sitten ohimennen miehen kanssa. Sain aivan eri kuvan koko tilanteesta, miehestä. Mies puhui hyvää naisesta. Oli tarjonnut apua rahallisesti moneen otteeseen, mutta nainen ei kuulemma halua rahaa?? Puhui ihan ystävälliseen sävyyn ja ei ole jättänyt naista pulaan, niin kuin naisen sanoista sai sellaisen käsityksen. Haluaa auttaa naisen uuteen nousuun, auttaa asuntoasioissa yms. Ja eritoten lasten takia. Haluaa, että lapset eivät kärsisi heidän erostaan. Oli huolissaan naisesta yleisesti, kyseli hänen kuulumisiaan minun kautta. Ja kertoi eron syistä ja että ei halunnut enää jatkaa yhdessä, koska kotona niin ahdistava ilmapiiri ja ei tunne oloaan kotoiseksi. Ymmärsin siis, että nainen päättää kaikesta, motkotttaa, valittaa jne. Eli mikään ei kelpaa naiselle, vaikka mies tekisi mitä ja miehelle riitti.Ja lisäksi mies sanoi, että nainen ei koskaan puhu mistään, että pitää asiat sisällään. Että hankaloittaa suhdetta, kun toinen ei puhu.
Kumpikohan puhuu minulle totta?
Kommentit (6)
Uskon siis molempia, mutta miten voi olla noin eri näkökulma. Syyttävät siis tosiaan. Kummassakaan ei ole mitään vikaa itsensä mielestä??
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin varmaan puhuu totta mutta omasta näkökulmastaan. Toisen mäkätys voi olla toisen normaalipuhetta, ja toisen läsnäolo toiselle poissaolevaa mökötystä jne. Ehkä jo tästäkin voi päätellä ettei pariskunta sovi yhteen, kun näkemykset ovat niin erilaisia samasta tilanteesta.
Tuo kuulostaa aika normaalilta miehen ja naisen väliseltä suhteelta, joka on päättynyt eroon.
Itse olen huomannut, että ei vain ns. puhuta samaa kieltä.
Molemmat on omasta mielestään tehneet hirveästi töitä suhteen pelastamiseksi, mutta koska se toinen ei ole osannut sanoa juuri oikeita asioita eikä tehdä juuri oikein, niin sen sijaan, että yritettäisiin keskustella, niin nakellaan vaan marttyyrina niskoja.
Mä ja mun mies ollaan molemmat tuollaisista suhteista. Onneksi molemmat myös ollaan jälkikäteen tajuttu, että ehkäpä se oma kumppanikin otti monet asiat ihan eri tavalla kuin niitä tarkoitti.
Nykyisessä suhteessamme siis pyrimme puhumaan ja kysymään, jos ei muuten tunnu toimivan. Ollaan päätetty ajatella, että molemmat halutaan tämä suhde toimivaksi, joten niin pitkään puhutaan kunnes asia selviää.
Hyvin on toiminut. Ja monta kertaa pelastuttu oletuksilta eli kun on ensin pahoittanut mielensä, niin sitten on kysynytkin, että mitä toinen tarkoitti ja onkin tajunnut, että se toinen yrittikin olla hyvä ja tehdä esim. rauhantarjouksen eikä suinkaan vittuilla kuten sen itse tulkitsi.
Tässä on hauskoja ristiriitaisuuksia molemmilla. Mies: vaimo motkottaa ja valittaa, mutta ei puhu. Käyttääkö viittomakieltä/telepatiaa?
Vaimo: mies ei ole koskaan (ilmeisesti henkisesti) läsnä vaikka on paikalla (jota on harvoin, aina töissä), kuitenkin hän valitti ja haukkui naista jatkuvasti, mutta ei myöskään puhu???
Ilmeisesti toisen motkotus ja valitus ja toisen valitus ja haukkuminen on kuitenkin ollut sitä "puhumista" mitä molemmat toisilta kaipasi. Molemmat siis puhuivat, mutta toisen mielstä väärin. Ero varmaan hyvä ratkaisu.
Vanhempieni erosta on jo 30 vuotta ja kun juttelen isäni kanssa hän syyttää kaikesta äitiäni ja äitini tietysti isääni. Huvittavainta on, että molemmat syyttää toista samoista asioista ja kehuu itseään samoista asioista.
Itse muista miten asiat oikeasti meni, koska olin eron tullessa jo melkein täysikäinen. Molemmat ottaa kaikesta hyvästä tapahtuneesta itselleen kunnian ja kaikista ikävistä asioista syyttää toista.
Molemmat on ihan tosissaan ja oikeasti muistaa/haluaa muistaa asiat noin.
Itse olen ajatellut niin ettei se pari ollut sopiva toisilleen ja parempi että erosivat.
No selvästi itse uskot miestä. Mutta fksut ihmiset ymmärrät varmasti että molemmat puolet ovat totta.