Miksi lapsettomaksi jääminen on niin suuri tragedia?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:25"]

Ja miten tuo herkkyys tekee sinusta paremman ihmisen? Autatko konkreettisesti niitä hätääkärsiviä lapsia vai kyynelehditkö vain kotisohvalla? Veikkaan että suurin osa äideistä jakaa vain tunteitaan ja itkupilliviestejään facebookissa, mutta ei oikeasti ole konkreettisesti valmis luopumaan itse mistään tai antamaan omalle lapselle vähemmän auttaakseen muun maailman lapsia.

[/quote]

Entä itse? Ilmeisesti itselläsi ei ole lapsia, tai kovin laajaa lapsiperheistä koostuvaa kaveripiiriä koska "veikkaat" asioiden laitaa. 

Konkreettisesti sanoisin, että jos ennen annoin vaikkapa viisi euroa Punaisen Ristin katastroofirahastoon  kun satuin työmatkalla kulkemaan lipaskerääjän ohi, ja olin Unicefin kuukausilahjoittaja, niin nyt pistin jo eilen

paljon isomman summan Filippiinien katastroofiaputilille, vaikka se menee vanhempainvapaan takia pienemmistä tuloista ja tarkoittaa, että joudun luopumaan jostain "itseni hemmottelusta". Mistään lapselleni ja itselleni välttämättömästä nyt en kuitenkaan, sen verran hyvin minulla asiat on, vaikka olen niukka naukka keskituloinen suomalaisella mittapuulla. Ja sanotaanko vaikka nyt niin, etten tunne yhtään city-sinkkua, joka tekisi vapaaehtoistyötä vaikkapa Unicefin, SOS-Lapsikylien tai Planin hyväksi. Feissareita joo, mutta puhtaasti ilmaista työtä tekeviä en. Monta näissä toiminnoissa aktiivisesti mukana olevaa äitiä kylläkin. Itsekin mietin, mikä olisi itselleni järkevintä toimintaa - eli missä esim. ammatillisessa osaamisestani olisi eniten hyötyä - sitten, kun vielä nyt  vielä vaikkapa rintaa kahden tunnin välein vaativa pikkuinen on kasvanut hieman.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:21"]

Koska ihmiselämän ainoa tarkoitus on saada jälkeläisiä. Jos et niitä saa et ole täyttänyt evoluution meille asettamaa tehtävää.

[/quote]

Tämä on uskonnollista puhetta. Todellisuudessa luonto, evoluutio tai muu nykyihmisen mielellään mystifioima ilmiö ei aseta meille mitään "tehtäviä", eikä luonnosta voi johtaa suoraan mitään ettisiä periaatteita. Evoluutio ei ole itsessään merkityksellinen, tärkeä tai velvoittava mekanismi. Se vain tapahtuu vähän niin kuin sade tai allergiat.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 08:53"]

Ehkä siksi lapsen saaneet ihmiset vähän säälivät niitä, jotka jäävät lapsettomiksi omasta tahdostaan. Koska he oikeasti jäävät paitsi jotain elämää ja itseänsä suurempaa. Fiksuksi aikuiseksi kasvatettu tyttö tai poika on valtava ylpeydenaihe. Kaikki ne vuodet ja aamuherätykset ja jouluaatot... Siinä ei rinnalla kenenkään "mä haluan nukkua niin kauan aamuisin kun minä haluan" oikein tunnu saavutukselta. 

Edellä oleva viesti ilman sarvia ja hampaita. Jokainen tekee omat valintansa.

[/quote]

Sääliäsi en kaipaa, mutta heräsi ajatus: mitäs sitten ajattelet meistä tahtomattaan lapsettomiksi jääneistä? Jos siis vapaaehtoisesti lapsettomat herättävät säälisi? Kaikilla kyse ei todellakaan ole omasta valinnasta, vaan sairaudesta, rakenteesta, olosuhteista, sopivan kumppanin löytymättömyydestä. Itselläni ainakin näistä viimeisistä, luettelon ekoja en ole koskaan päässyt edes kokeilemaan (lue: ei ole ollut sellaista parisuhdetta, johon olisin voinut edes kuvitella lasta, suurin osa sopivasta iästä sinkkuna). Työskentelen erityislasten parissa, kaiken näkemäni nähtyäni minulle ei ollut sellaista vaihtoehtoa että ottaisin koko vastuun yksin tai sellaisen "mistä te kaivatte näitä miehiä" -tyyppisen miehen kanssa.

Niin, saa sanoa että hyvälle miehelle en kelvannut, kun sellaiseen olin nuorena rakastunut. Sopivaa isäehdokasta en löytänyt. Löysin kyllä seurustelukumppaneita, mutta paljastui elämäntapoja jne., joita en lapseni isälle halunnut. Sitten loppui ikä. Menee se näinkin, oheiskasvatellessa ja tukiessa muiden perheitä ja lapsia.

Ja edelleen - sen verran paljon näissä hommissa olen erilaisia perheitä tavannut, että tuo luonnonvalinta-pykälä on soopaa. Ainakin siitä päätellen, keitä se luonto sitten vanhemmiksi valitsee.....

Tahattomasti lapsettoman ihmisen kohtalo on karu. Vähän lohduttaa se tieto, ettei tällainen ihminen täysin tiedä mistä jää paitsi. Toisten lasten hoitaminen ei ole sama asia, minkä olet varmasti itsekin huomannut. 

Säälin aina ihmisiä jotka tekevät valintojaan heppoisin perustein. Ja nyt en siis todellakaan puhu sinusta vaan yleisesti. Usein tuntuu, että vapaaehtoinen lapsettomuus, tai siis sen valinta perustuu pelkoon. Muutos on usein vaikea asia ja jos olosuhteet ovat nyt ihan kivat niin miksi niitä muuttamaan. Näin siis ajattelevat. 

Vielä tuli mieleen kun joku kyseli että miten olet ihmisenä kasvanut äitiyden myötä ja peräänkuulutti yhteisvastuuta ja auttamista. Ihmisenä kasvaminen tapahtuu mielestäni enemmänkin yksilötasolla, oppii suhtautumaan asioihin rauhallisemmin ja ymmärtää syy ja seuraussuhteita paremmin. Lyhytpinnaisimmat läheiseni ovat juuri niitä joilla ei ole lapsia. 

Ihminen janoaa elämäänsä merkitystä. Lasten hankkiminen ja ydinperheen muodostaminen on kulttuurisesti hyväksytty, yleinen, yhteiskunnallisesti tuettu ja helppo tapa kokea elämänsä merkitykselliseksi. Ikävä kyllä se on myös hyvin vaativa tapa, mikä selittää tämänkin palstan lapsiaiheisten keskustelujen negatiivisen perusvireen. Lapsettomat löytävät merkityksellisyyden kokemuksensa muualta, ja siksi lapsettomien pariskuntien onnellisuus on niin hyvällä tolalla.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:40"]

Ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole.

[/quote]

Höpsis. Minulla ei ole lapsia enkä myöskään halua niitä.

[/quote]

En minäkään.

Olen vilpittömän onnellinen lapsettomuudestani ja siitä, että minulla naisena on ollut onni syntyä maahan, jossa minua ei pakoteta äidiksi vaan saan itse valita mitä elämälläni ja kehollani teen. Rakastan huolettomuuttani ja tyttöyttäni. En halua koskaan ryhtyä äidiksi, hoivaajaksi, huolehtijaksi. Tämä sopii minulle parhaiten. Äitinä olisin katkera erityisesti henkisen vapauteni menettämisestä.

[/quote]

Älkää nyt viitsikö. Ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole. Oma keho, huolettomuus, tyttöys, henkisen vapauden menettäminen muuttuu täysin toisarvoiseksi silloin kun saa lapsen. Koska tilalle saa jotain elämää suurempaa. On hyvin kasvattavaa joutua venymään ja taas kerran venymään. Kasvu on vaikeaa mutta sen mukanaan tuoma ymmärryksen taso ja rakkaus korvaa kaiken satatuhatkertaisesti. Tätä on mahdoton selittää. En edes yritä.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:17"]

Olen aina ollut erittäin lapsirakas ja kokenut lapsien oikeuden lapsuuteen omaa sydäntäni lähimpänä olevaksi "hyväksi asiaksi". Mutta odotusaikana ja lapsen synnyttyä en ole pystynyt enää katsomaan mitään uutisia, jossa kerrotaan lasten kärsimyksestä, itkemättä. Esim. eilen maailmalle levinnyt uutinen Filippiineillä taifuunin keskelle syntyneestä Baby Joysta itketti koko illan.

[/quote]

Tämä on biologisperäinen hormonireaktio, ei mitään ihmisenä kasvamista.

Nro 38 tässä, haluan sanoa kantani tuohon pelkoasiaan. Itse mietin yhdessä vaiheessa, että liittyykö valintani pysyä lapsettomana muutoksen pelkoon tai ylipäänsä pelkoon ottaa uusia asioita vastaan. En näe pelon ohjaavan elämääni.

Minun elämääni ohjaa oma tahtoni ja haluni kehittyä ihmisenä. En usko ihmisen kehittyvän pakon sanelemana tai ulkoa ohjatusti. Minun on helppo sopeutua uusiin tilanteisiin ja uskokaa pois, tässä elämässä tulee eteen tapahtumia, muitakin kuin lapsen syntymä, joiden kautta pääsee, ja joutuu, kehittymään. 

Haluan elää elämäni siten, että olen rehellinen itselleni ja omille arvoilleni. Tekemällä lapsen asettaisin itseni itselleni täysin väärään rooliin, ulkoistaisin itseni omasta elämästäni. En halua tehdä sitä. 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 12:07"]

Usein tuntuu, että vapaaehtoinen lapsettomuus, tai siis sen valinta perustuu pelkoon.

[/quote]

Ja lasten hankkiminen ei perustu mm. pelkoon yksinäisestä vanhuudesta, pelkoon paitsi jäämisestä. pelkoon merkityksettömästä elämästä...? Pelot ovat ihmisen käyttäytymisessä ihan yhtä tyypillinen vaikutin kuin halutkin. Pelot saavat meidät välttämään ei-toivottavia asioita samoin kuin halut saavat meidät suuntautumaan mieluisia asioita kohti. Pelkääminen on ihan normaalia mielen toimintaa.

32, minä olen lapseton, en oikeastaan tiedä olenko sitä tahattomasti vai vapaaehtoisesti, varmaan kumpaakin jossain määrin. Mutta minulta riittää empatiaa hätää kärsiville lapsille, saatan pitkän aikaa mielessäni surra jotain kaltoin kohdeltua lasta. Mielestäni empatian tuntemiseen ei tarvitse olla synnyttänyt, kyllä minä voin varsin hyvin tuntea suurta surua jonkun aivan tuntemattoman lapsen tai lasten vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:40"]

Ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole.

[/quote]

Höpsis. Minulla ei ole lapsia enkä myöskään halua niitä.

[/quote]

En minäkään.

Olen vilpittömän onnellinen lapsettomuudestani ja siitä, että minulla naisena on ollut onni syntyä maahan, jossa minua ei pakoteta äidiksi vaan saan itse valita mitä elämälläni ja kehollani teen. Rakastan huolettomuuttani ja tyttöyttäni. En halua koskaan ryhtyä äidiksi, hoivaajaksi, huolehtijaksi. Tämä sopii minulle parhaiten. Äitinä olisin katkera erityisesti henkisen vapauteni menettämisestä.

[/quote]

Älkää nyt viitsikö. Ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole. Oma keho, huolettomuus, tyttöys, henkisen vapauden menettäminen muuttuu täysin toisarvoiseksi silloin kun saa lapsen. Koska tilalle saa jotain elämää suurempaa. On hyvin kasvattavaa joutua venymään ja taas kerran venymään. Kasvu on vaikeaa mutta sen mukanaan tuoma ymmärryksen taso ja rakkaus korvaa kaiken satatuhatkertaisesti. Tätä on mahdoton selittää. En edes yritä.

[/quote]

Sinulla on oma totuutesi ja minulla omani. Kuten edellä sanoin, haluan elää rehellistä elämää ja itselleni mielekästä elämää.

Ehkä voisimme kuunnella ja kunnioittaa toistemme valintoja emmekä asettaisi sanoja toisen suuhun.

38

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:11"]

 Minulta riistettiin mahdollisuus olla niin kuin muut. Olin aina ulkopuolinen.

[/quote]

Kirjoituksesi kosketti syvältä.

Tällainen tunne minullakin oli. Ensin lapsuuden takia olin aina ulkopuolinen, sillä muiden perheissä äidit huolehtivat että on vaikka pipo päässä, minä olin tuollaisista kateellinen, koska minusta ei välittänyt kukaan. Isä ei välittänyt, äitipuoli oli tyyliä Erikan, (äitipuoli käytti henkistä, isä molempia väkivaltoja). Aikuisena alkoi tuntua ettei miestä löydy. Mutta sitten...

Omat lapset ovat yllättäen parantaneet haavat, vaikka sellaista en osannut odottaa (sehän olisi järjellä ajateltuna nurinkurista).

Sinulle toivotan onnea, onnea ja vielä kerran onnea! :)

No mietipä tilannetta, jossa olet lapsesta asti haaveillut, että sinusta tulee eläinlääkäri. Olet lukenut kaikki nuortenkirjat, jotka liittyvät eläinten hoitamiseen ja katsonut kaikki mahdolliset eläinlääkäriohjelmat telkusta. Olet valinnut koulussa ja lukiossa oppiaineet ja valinnaisaineet vain eläinlääkärin työtä silmällä pitäen. Sitten tulee pääsykoe, ja läpäiset sen puhtaasti. Opiskelet innolla, ja olet jatkuvasti kurssisi paras. Opettajat suitsuttavat sinua, ja jo opiskeluaikoina sinua pyydetään mukaan ties millaisiin mielenkiintoisiin projekteihin. Valmistumisen aikoihin sinulle tehdään työtarjouksia ympäri maailmaa. Sitten käykin ilmi, että olet kehittänyt hirveän allergian. Et pysty olemaan minkäänlaisen eläimen lähellä, sinun on myös lopetettava omat lemmikkisi. Lopulta sokeudut ja päädyt pyörätuoliin. Olet koko loppuelämäsi kaukana eläimistä, eläinlääkärin töistä, alan ihmisistä. Et saa minkäänlaista työtä, vaan sinusta tulee pitkäaikaistyötön, joka vain odottaa eläkkeellepääsyä. Kaikki haaveesi kariutuvat.

Miltä tuntuisi? Ajattelisitko, että so what, elämä on?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 12:40"]

No mietipä tilannetta, jossa olet lapsesta asti haaveillut, että sinusta tulee eläinlääkäri. Olet lukenut kaikki nuortenkirjat, jotka liittyvät eläinten hoitamiseen ja katsonut kaikki mahdolliset eläinlääkäriohjelmat telkusta. Olet valinnut koulussa ja lukiossa oppiaineet ja valinnaisaineet vain eläinlääkärin työtä silmällä pitäen. Sitten tulee pääsykoe, ja läpäiset sen puhtaasti. Opiskelet innolla, ja olet jatkuvasti kurssisi paras. Opettajat suitsuttavat sinua, ja jo opiskeluaikoina sinua pyydetään mukaan ties millaisiin mielenkiintoisiin projekteihin. Valmistumisen aikoihin sinulle tehdään työtarjouksia ympäri maailmaa. Sitten käykin ilmi, että olet kehittänyt hirveän allergian. Et pysty olemaan minkäänlaisen eläimen lähellä, sinun on myös lopetettava omat lemmikkisi. Lopulta sokeudut ja päädyt pyörätuoliin. Olet koko loppuelämäsi kaukana eläimistä, eläinlääkärin töistä, alan ihmisistä. Et saa minkäänlaista työtä, vaan sinusta tulee pitkäaikaistyötön, joka vain odottaa eläkkeellepääsyä. Kaikki haaveesi kariutuvat.

Miltä tuntuisi? Ajattelisitko, että so what, elämä on?

[/quote]

Kaikkiko vai vainko nuo eläinlääkäriyteen liittyvät haaveet? Vai eikö ollutkaan muita haaveita ja harrastuksia kuin nuo siihen liittyvät? Mites ihmissuhteet, parisuhde, muu elämä? Ei oel varmasti helppoa ei. Mutta miten tästä eteen päin, mitä on vielä jäljellä?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:14"]

En tarkoita tätä nyt loukkauksena enkä provoiluna vaan kysyn ihan vilpittömästi. Miksi arvelette, että lapsettomuus on monille niin iso asia että sen hoitoon käytetään paljon rahaa, parisuhteita rikkoutuu jne? Itselläni ei ole koskaan ollut mitään erityistä hinkua saada lapsia joten tuo tarve on minulle täysin vieras. Miksi ihminen kaipaa sellaosta, minkä vaikutuksesta omaan elämään ei edes oikeastaan etukäteen voi tietää? 

Ja edelleen teroitan; vaikka en ymmärrä sitä tarvetta, hyväksyn sen kyllä eli ei ole tarkoitus loukata ketään.

[/quote]

Onko sinulla ehkä jotain muuta mitä olet toivonut ja odottanut elämältä? Jonkun maan näkeminen? Tietty työpaikka? Harrastus? Oma koira? Ehkä jos sinulla olisi joku oma iso haave mikä ei koskaan toteutunutkaan, niin voisit ymmärtää edes murto-osan siitä mitä lapseton käy läpi. Minä olen "saanut" tuntea pienen siivun heidän surustaan. Itse olen aina lapsesta asti haaveillut omasta tyttärestä. Se haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Sain kolme ihanaa poikaa. Mutta kyllä se sattui ja sattuu välillä edelleen, että se elämän suurin haave ei koskaan toteutunut. Voin tästä omasta surustani vain päätellä miltä tuntuu se, että jää täysin lapsettomaksi. 

Itselle on ollut aina päivänselvää haluta lapsia ja monta. Tiedän, että olisin tullut todella katkeraksi akaksi, jos lapsia en olisi saanut. Se on se selittämätön tunne sisällä, en tiedä mistä kumpuaa.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 13:37"]

Onko sinulla ehkä jotain muuta mitä olet toivonut ja odottanut elämältä? Jonkun maan näkeminen? Tietty työpaikka? Harrastus? Oma koira? Ehkä jos sinulla olisi joku oma iso haave mikä ei koskaan toteutunutkaan, niin voisit ymmärtää edes murto-osan siitä mitä lapseton käy läpi.

[/quote]

No jaa. Haaveiden taustalla on aina arvoja, ja arvoja voi toteuttaa useammalla kuin vain yhdellä tavalla. Jos esimerkiksi haluaisin olla leipuri, mutta saisin jauhosta allergiaa, hakeutuisin toiseen työhön, jossa voisin tehdä asioita käsilläni ja tuottaa muille hyvää mieltä. Samalla lailla lapseton voi löytää merkitystä muustakin roolista kuin vanhemmuudesta. Tämä kuitenkin edellyttää psykologista joustavuutta ja sitä, ettei jää märehtimään epäonneaan.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 07:14"]

En tarkoita tätä nyt loukkauksena enkä provoiluna vaan kysyn ihan vilpittömästi. Miksi arvelette, että lapsettomuus on monille niin iso asia että sen hoitoon käytetään paljon rahaa, parisuhteita rikkoutuu jne? Itselläni ei ole koskaan ollut mitään erityistä hinkua saada lapsia joten tuo tarve on minulle täysin vieras. Miksi ihminen kaipaa sellaosta, minkä vaikutuksesta omaan elämään ei edes oikeastaan etukäteen voi tietää? 

Ja edelleen teroitan; vaikka en ymmärrä sitä tarvetta, hyväksyn sen kyllä eli ei ole tarkoitus loukata ketään.

[/quote]

Onko sinulla ehkä jotain muuta mitä olet toivonut ja odottanut elämältä? Jonkun maan näkeminen? Tietty työpaikka? Harrastus? Oma koira? Ehkä jos sinulla olisi joku oma iso haave mikä ei koskaan toteutunutkaan, niin voisit ymmärtää edes murto-osan siitä mitä lapseton käy läpi. Minä olen "saanut" tuntea pienen siivun heidän surustaan. Itse olen aina lapsesta asti haaveillut omasta tyttärestä. Se haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Sain kolme ihanaa poikaa. Mutta kyllä se sattui ja sattuu välillä edelleen, että se elämän suurin haave ei koskaan toteutunut. Voin tästä omasta surustani vain päätellä miltä tuntuu se, että jää täysin lapsettomaksi. 

[/quote]Ap palaa linjoille työpäivän jälkeen. 

Onpa mukavaa, ettei tästä tullut riitelyketjua vaan asiaa on käsitelty asiallisesti (ainakin verrattuna moneen muuhun ketjuun).

Pariin juttuun kommentoin: itselläni ainakaan tuo pelko ei ole syy siihen, miksi en lapsia halua. Syytähän en oikeastaan edes tiedä, se ei vain tunnu asialta joka sopisi minulle. En edes koe lapsia mitenkään poikkeuksellise  negatiivisena niinkuin monet lapsettomat ainakin tällaisilla keskustelupalstoilla tuntuvat kokeva. En vain halua. En näe lapsissa mitään sellaista, mitä minun olisi saatava enkä koe mitään puutetta tai paitsiota.

Varmaan sitten on kyse jostain luonnonvalinnasta kun tässä asiassa on kuitenkin niin selkeät kaksi eri ihmisryhmää.

Minulla on tottakai haaveita. Ne liittyvät parisuhteeseeni ja mm. matkusteluun ja siihen, missä haluan viettää loppuelämäni. Mutta vaikka nämä ovat myös isoja asioita (ainakin juuri asuinmaa jne) en silti tunne niistä samanlaista saavuttamattomuuden pelkoa kuin monet lastensaannista. Ja se eläinlääkäriveetaus oli muuten hyvä, paitsi että sokeutuminen ja pyörätuoliin joutuminen ei ole mielestäni kovin järkevä vertailukohde. Minä haaveilin lapsena ja nuorena asianajajan ammatista. Olin tet-viikot jne alan firmoissa juoksutyttönä ja sen piti olla minulle selkeä juttu. Kävin pääsykokeissa enkä läpäissyt ja sen jälkeen elämä vei mennessään niin, ettei minulla ollut enää mahdollisuutta hakea uudelleen. Olen kuitenkin asiaan täysin sopeutunut ja teen ohan eri alan töitä nyt. Ei siitä muodostunut minulle mitään elämääni määrittävää asiaa enkä tunne katkeruutta.

Anteeksi virheet, kirjoitan kännykällä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 10:40"]

Ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei ole.

[/quote]

Höpsis. Minulla ei ole lapsia enkä myöskään halua niitä.

[/quote]

En minäkään.

Olen vilpittömän onnellinen lapsettomuudestani ja siitä, että minulla naisena on ollut onni syntyä maahan, jossa minua ei pakoteta äidiksi vaan saan itse valita mitä elämälläni ja kehollani teen. Rakastan huolettomuuttani ja tyttöyttäni. En halua koskaan ryhtyä äidiksi, hoivaajaksi, huolehtijaksi. Tämä sopii minulle parhaiten. Äitinä olisin katkera erityisesti henkisen vapauteni menettämisestä.

[/quote]

Reps vaan tätä kirjoitusta :D Tämän kirjoituksen voi nauramatta lukea vain jos tietää kirjoittajan olevan alle 20-vuotias, aikuinen ihminen ei voi näin kirjoittaa ainakaan tosissaan. Vai että rakastat tyttöyttäsi :DD Tyttöys loppuu sinulta tietyssä iässä joka tapauksessa, ei se lapsettomuus sinusta tee ikuista tyttöä. Tyttömäinen voi olla 7 lapsen äitikin.

Ja henkinen vapaus ei ole poissuljettu äideiltä :) Voi elämä näitä juttuja...

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 08:53"]

Pohjimmiltani olen sitä mieltä, että ihminen ei ikinä kasva lopullisesti aikuiseksi jos se ei saa lapsia. Ne tuhannen valvottua yötä ja umpiväsyneenäkin hoidettua hommaa jalostaa luonnetta toisella tavalla kuin vaikka vaativa työ.

Kaikki ne vuodet ja aamuherätykset ja jouluaatot... Siinä ei rinnalla kenenkään "mä haluan nukkua niin kauan aamuisin kun minä haluan" oikein tunnu saavutukselta. 

[/quote]

Tämä oli ihana viesti! Mulla ei ole lapsia mutta olen kärsinyt neurologisen sairauden aiheuttamasta unettomuudesta 10 vuotta, hienoa tietää että siitä on ollut edes jotain hyötyä, että olen saavuttanut lapsen saamista vastaavan valtavan henkisen kasvun! :D