Joululahjattomuus harmittaa

9 oli siis ap:n viesti

9 oli siis ap:n viesti

Meillä on asia sikäli päinvastoin, että minun vanhempani eivät halua, että ostetaan lahjoja aikuisille. Lapsillekin annetaan mieluummin rahaa kuin mitään esineitä, kun "niille on niin vaikeaa ostaa mitään, kun on jo kaikkea". Anoppilassa sen sijaan lahjoja saavat lapset ja aikuiset ja muun muassa tästä syystä minä olen siitä poikkeuksellinen AV-mamma, että vietän joulua mieluummin anoppilassa kuin omien vanhempieni luona...

Mun mielestä rahalahjojen antaminen on jotenkin niin ankeaa. Oma perheeni on vähän samanlainen, olen saanut esimerkiksi synttärilahjoja niin, että vanhempani ovat kysyneet mitä haluan ja sitten laittaneet tililleni rahaa, jotta käyn itse ostamassa lahjan. Siinähän menee koko lahjan idea, kun voisin ihan hyvin käydä ostamassa sen asian milloin tahansa omilla rahoillani. Mäkin taidan olla melko poikkeuksellinen, kun haluan mielelläni viettää joulua anoppilassa, siellä on ihana tunnelma ja viime joulu oli ihan mahtava. Silloin jaoimme lahjojakin, joten en tiedä miksi tänä vuonna päätettiin toisin.

ap

Mä rakastan joulua ja lahjoja. Ystävien kanssa menihyvin kunnes tuli lapsia. Ekana jouluna lapsen syntymän jälkeen mä en saanut yhtään henk koht pakettia, ne annettiin mulle mutta siellä olikinjotain lapselle.

Seuraavana vuonna huomasin etten saa vastalahjoja, pystyin viemään perheelle 3 pakettia ja takaisin toivotettiin hyvää joulua. Lahjojen taso on vuosia ollut sama enkä ole ikinä arvostellut.

Viime vuonna en sitten erikseen mennyt viemään lahjoja juuri kenellekään, meillä sen sijaan kävi ihmisiä juuri ennen joulua piipahtamassa. Tarjosin glögiä, pipareita ja joulutorttuja, lähtiessä selvästi huomasin että jotain odotettiin. Mulla oli ns varalahjoja oven vieressä olevassa kaapissa mutta jos ei tullut lahjaa, en antanut vastalahjaakaan. Ainoastaan 1 isä kysyi suoraan oliko teillä meidän Nico-Petterille lahjaa, olin ihan kysymysmerkkinä ja kysyin oliko meille lahjaa. Täältä tuli vastakysymys mulle sanottin hae paketti. Kysyin takaisin eikö ole outoa että mä antaisin teille paketin mutta me ei saataisi.

Tosi ikävää, mutta päätin että yksipuolinen lahjonta riittää.

Toissajouluna annoin yli 50 pakettia ja tilalle tuli alle 10.

Tietenkin tarhatädeille meni, kummilapsille, mutta silti ero edelliseen tai aikaan ennen lasta melkoinen.

Itse ostin aina lahjoja pitkin vuotta ja uskoin että olin siinä hyvä, mutta ei pakosti.

Olen nytkin tehnyt joulukortit jo ensi vuodeksikin, tykkään niin paljon joulusta. Tosin kollega aikoo ostaa ensi vuoden kortit. On ostanut tähän mennessä ne viime tipassa ja nyt aikoo yllättää suvun itsetehdyillä korteilla.

Joten ymmärrän täysin ap.ta

Vinkki: Kirjoita Joulupukille toivelista haluamistasi joululahjoista. Jos oot ollut kiltti niin pukki kyllä tuo sulle lahjoja!

Asiaan on helppo ratkaisu, jos anoppi sanoo, että ette ostele toisillenne lahjoja niin ette ostele silloin esim. anopille ja muille lahjoja, mutta tottakai te nyt voitte toisilllenne miehesi kanssa lahjoja ostaa! Eiköhän miehen veljetkin anna vaimoilleen lahjoja ja toisin päin? Appivanhemmille voitte tosiaan viedä vaikka ehdotetun lahjakorin tai jonkun itse tehdyn lahjan. Näin saat lahjasi, ehkä muutkin ja anopilla ei ole asiaan mitään sanomista. Anopin ajatus oli hyvä ja erittäin asiallinen.

Tuollainen yksipuolinen päätös ei ole mikään sopimus. MItä jos aikuisena ihmisenä sanot, että "ei käy, minä haluan antaa teille lahjoja." Lajoista luopuminen haukkaa ison palan joulusta. Ja tunnelmasta.

Tai sitten teette niin, että jokainen ostaa yhden lahjan. Se käy niin, että arvotte kuka ostaa kellekin ja sitten tiedotatte kaikille. Ei pitäisi olla vaikeaa. Sinä esim ostat siskon miehelle tms. Kaikille tulee hyvä mieli, vähän niinkuin pikkujouluissa! Niin ja voi laittaa esim 20 euroa katoksi. Plus voi antaa vinkkejä. 

Toki voidaan ostaa mieheni kanssa toisillemme lahjoja, mutta en kehtaa niitä sinne anoppilaan heidän kuusensa alle viedä ja alkaa jakamaan jouluaattona kun muillakaan ei ole lahjoja ja kerran on erikseen mainittu että ei lahjoja. Silloin se lahjojen antaminen menisi toiseen ajankohtaan kuin joulu, niinkuin aiemmin kirjoitinkin. Varmaan miehen veljetkin puolisoineen ostaa toisilleen lahjoja, mutta ei tuo niitä sinne anoppilaan jaettavaksi. Lisäksi olisi ihana ostaa muillekin lahjoja kuin miehelleni, mutta toki kunnioitan anoppini päätöstä kun hän kerran on emäntä. En ole sanonut miehellenikään mitään, kun en halua alkaa marmattamaan hänen äitinsä päätöksestä hänelle. Ymmärrän kyllä että mielipiteitä on monia, enkä siis arvostele anoppini päätöstä, mutta ei se poista omaa harmitustani. Mieheni (jolla on tietysti myös oikeus mielipiteeseensä) sanoi äidilleen että "meillä on niin paljon romua joka paikassa ettei tänne mitään mahtuisikaan", mutta toivon että minunkin näkökulmani ymmärrettäisiin: en pidä joululahjoja turhan romun ostamisena, vaan nimenomaan kullekin mietityn lahjan merkityksellisyys ja antamisen ilo ovat tärkeitä asioita minulle ja kuuluvat minun mielessäni ihanaan jouluun. Auttaisikohan se joulupukille kirjoittaminen tosiaan? ;)

ap

14, uskomatonta että joku kehtaa oikein tulla PYYTÄMÄÄN lahjaa :D Ilmeisesti ostat niin ihania lahjoja ja teet niin kivoja kortteja, että ihmiset ovat alkaneet pitämään sinua jonain jouluun kuuluvana lahja-automaattina. Kamalaa käytöstä..

Olen niin kiltti, ettei minulla ole pokkaa alkaa ehdottamaan että jos nyt kuitenkin ostettaisiin lahjoja. Tuntuisi myöskin tyhmältä pakottaa muut aikuiset ihmiset ostamaan lahjoja, jos he eivät kerran halua sitä tehdä. Odotan siis kiltisti vain sitä että vietämme joulua meidän kodissamme ja ostelen kaikille paljon lahjoja, ja siihen asti avaudun tänne :)

ap

Minun on vähän vaikea ymmärtää ap:tä siinä, että lahjat ovat niin tärkeitä. Vaikka lahjoja hankitaan miten ajatuksella, niin aina se johtaa siihen, että osa niistä on ihan turhaa tavaraa.

Ymmärrän sen, että toisia on kiva ilahduttaa, mutta sen voi tehdä ilman konkreettisia pakettejakin. Puolet nautinnosta tulee niiden ilahduttamiskeinojen keksimisestä. Mieti, mikä niissä lahjoissa tekee niistä sinulle niin tärkeätä. Sitten mieti, voisitko saada saman vaikutuksen jollakin muulla kuin lahjapaketeilla.

Varmaankin lahjojen tärkeyttä on vaikea ymmärtää jos ne eivät itselle ole tärkeitä, mutta sitä voi yrittää. Varmasti voin ilahduttaa läheisiäni jouluna mm. auttamalla ruoan tekemisessä ja tiskaamisessa ja ihan vain läsnäololla ja jutustella, ja niin teenkin, mutta silti jään kaipaamaan lahjoja. Lahjat eivät ole tärkein, mutta tärkeä osa joulua minulle. En aloittanut tätä ketjua päästäkseni eroon lahjojen merkityksestä minulle, miksipä haluaisinkaan kun koen sen ihanana ja kivana asiana. Korostan yhä etten koe joulun mitenkään menevän pilalle tai en kanna katkeruutta anopilleni, tämä on nyt tällainen pieni harmi, joka unohtuu sitten joulun jälkeen, mutta potuttaa nyt. Varmaan jollain muullakin on joskus elämässään pieniä asioita, jotka harmittavat :)

ap

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:10"]

Joulu on minulle rakas juhla, ja pidän älyttömästi joululahjojen ostamisesta, paketoinnista, antamisesta ja saamisesta. Rakastan miettiä kullekin hyviä ja sopivia lahjoja, ja lahjojen saaminenkin on ihanaa! Minulle joulun kohokohta syömisen ja yhdessäolon ohella on lahjojen avaaminen. Olemme menossa jouluksi anopin ja apen luokse, ja anoppini sanoi miehelleni puhelimessa ettei tänä vuonna osteta lahjoja. Tiedän ettei juttu merkitse monelle varmasti mitään, mutta minua harmittaa todella paljon. Ihan kuin jouluaatosta jäisi puuttumaan jotain kun lahjojen antohetki jää välistä... Joulua yhdessä juhlii anopin ja apen lisäksi minä ja mieheni, sekä mieheni veljet ja heidän puolisonsa. Kellään ei ole lapsia, joten ehkä anoppi (tai muutkaan?) eivät koe lahjoja niin tärkeänä. Mieheni tietää minun rakastavan lahjatraditiota ja sanoikin että ostaa minulle lahjoja, mutta ei ole sama asia avata niitä etu- tai jälkikäteen ilman joulutunnelmaa, kuusta yms. Anoppila on siis muutaman sadan kilometrin päässä ja olemme siellä useamman päivän. En kehtaa alkaa ostamaan kaikille lahjoja ja jaella niitä itsekseni, kun kerran muutkaan eivät osta. Tiedän murheeni olevan pieni ja elämässä on todellakin suurempiakin huolia, mutta en voi sille mitään että harmittaa :(

[/quote]

Anoppihulluhan on suoltanut tänään ihan kiitettävästi näitä anoppi-joulu-appi-aloituksia :)

Mitäs, jos viettäisitte jouluaaton miehen kanssa kahdestaan kotona? Voitte kasata kuusen alle niin paljon paketteja toisillenne kuin jaksatte paketoida ja availla niitä pikku hiljaa illan aikana.

Sitten joulupäiväksi hurautatte anoppilaan.

Joku jo tuolla ehdottikin, että ap ja mies voivat vallan mainiosti ostaa toisilleen lahjat ja jakaa ne jouluaattona omissa oloissaan (olettaen, että he asuvat kahdestaan vieras- tms. huoneessa).

Mitäs, jos viettäisitte jouluaaton miehen kanssa kahdestaan kotona? Voitte kasata kuusen alle niin paljon paketteja toisillenne kuin jaksatte paketoida ja availla niitä pikku hiljaa illan aikana.

Sitten joulupäiväksi hurautatte anoppilaan.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:59"]

Mä rakastan joulua ja lahjoja. Ystävien kanssa menihyvin kunnes tuli lapsia. Ekana jouluna lapsen syntymän jälkeen mä en saanut yhtään henk koht pakettia, ne annettiin mulle mutta siellä olikinjotain lapselle.

Seuraavana vuonna huomasin etten saa vastalahjoja, pystyin viemään perheelle 3 pakettia ja takaisin toivotettiin hyvää joulua. Lahjojen taso on vuosia ollut sama enkä ole ikinä arvostellut.

Viime vuonna en sitten erikseen mennyt viemään lahjoja juuri kenellekään, meillä sen sijaan kävi ihmisiä juuri ennen joulua piipahtamassa. Tarjosin glögiä, pipareita ja joulutorttuja, lähtiessä selvästi huomasin että jotain odotettiin. Mulla oli ns varalahjoja oven vieressä olevassa kaapissa mutta jos ei tullut lahjaa, en antanut vastalahjaakaan. Ainoastaan 1 isä kysyi suoraan oliko teillä meidän Nico-Petterille lahjaa, olin ihan kysymysmerkkinä ja kysyin oliko meille lahjaa. Täältä tuli vastakysymys mulle sanottin hae paketti. Kysyin takaisin eikö ole outoa että mä antaisin teille paketin mutta me ei saataisi.

Tosi ikävää, mutta päätin että yksipuolinen lahjonta riittää.

Toissajouluna annoin yli 50 pakettia ja tilalle tuli alle 10.

Tietenkin tarhatädeille meni, kummilapsille, mutta silti ero edelliseen tai aikaan ennen lasta melkoinen.

Itse ostin aina lahjoja pitkin vuotta ja uskoin että olin siinä hyvä, mutta ei pakosti.

Olen nytkin tehnyt joulukortit jo ensi vuodeksikin, tykkään niin paljon joulusta. Tosin kollega aikoo ostaa ensi vuoden kortit. On ostanut tähän mennessä ne viime tipassa ja nyt aikoo yllättää suvun itsetehdyillä korteilla.

Joten ymmärrän täysin ap.ta

[/quote]

törkeitä tyyppejä, tulivat hakemaan lahjojaan, ketä nuo kaikki ovat? sukua?

Olisiko aika viettää oma joulu omassa kodissa. Teet puolisosi kanssa joulun teidän näköiseksi.  Tapaninpäivänä menette vierailulle anoppilaan.

Ehkä tuolla menettelyllä haluavat osoittaa sen että kukin viettäköön aaton kotonaan.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 20:45"]

Minun on vähän vaikea ymmärtää ap:tä siinä, että lahjat ovat niin tärkeitä. Vaikka lahjoja hankitaan miten ajatuksella, niin aina se johtaa siihen, että osa niistä on ihan turhaa tavaraa.

Ymmärrän sen, että toisia on kiva ilahduttaa, mutta sen voi tehdä ilman konkreettisia pakettejakin. Puolet nautinnosta tulee niiden ilahduttamiskeinojen keksimisestä. Mieti, mikä niissä lahjoissa tekee niistä sinulle niin tärkeätä. Sitten mieti, voisitko saada saman vaikutuksen jollakin muulla kuin lahjapaketeilla.

[/quote]

Harvoin ne mietityt lahjat ovat täysin turhaa. Omat vanhempani ovat aina ostaneet myös hyödyllisiä lahjoja ja lapsena sain aina sen lelun lisäksi mm. pähkinöitä, suklaata, yöpaidan, sukkahousuja, hanskat, pipon, kirjan jne. Nykyään saan edelleen joka joulu kolme pakettia: yhdessä on uutuuskirja, yhdessä on vaate tai asusteita ja yhdessä koru/hajuvesi/teatterilippu. Kerran on vaate ollut sellainen, etten halunnut pitää ja viime jouluna kirjavalinta ei ollut paras mahdollinen mutta ihan luettava. 

Pyrin samalla tavalla ostamaan sellaista, että vaikka ei osuisi ihan nappiin, niin silti olisi käytettävissä. Usein ostankin lahjakortteja, lehtitilauksia ja kirjoja. Vaatteita en osta vaan yleensä asusteita. En usko, että kovin turhaa olen ostanut koskaan, sillä aina mietin asiaa saajan kannalta. Toisaalta myönnän, että jos itse ostaa aina kaiken mielihalunsa mukaan, niin voi olla vaikeaa ilahtua toisen antamasta, mutta lähipiiriini ei näitä kuulu.