Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

"Vieläkö te pysytte yhdessä?"

Vierailija
24.11.2013 |

Onko tosiaan nykyään niin että eroaminen ja uusperheet ovat normaalimpi ja hyväksyttävämpi asia kuin yhdessä pysyvä ydinperhe? Välillä tuntuu että pitäisi erota että olisi taas sosiaalisesti hyväksytympi.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minustakin on välillä tuntunut siltä, että eroaminen on jotenkin muotia :/ hirmu moni mun kaveri/tuttu on eronnut. Itse olen ollut 13vuotta naimisissa ja saman miehen kanssa lähes 20 vuotta.

Vierailija
2/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jaa, en näkisi että ihmiset olisivat sen onnellisempia/onnettomampia yhdessä kuin ennenkään. Aiemmin eroamiseen on vain liittynyt huomattavasti vahvempi stigma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhteet alkavat, jatkuvat ja päättyvät. Lopulta yksi suhde päättyy kuolemaan. En pidä sitä mitenkään ihmeellisenä vaan normaalina sosiaalisena kiertokulkuna. Ei avioliitto eroa muusta pitkästä suhteesta muuten kuin paperisodan määrällä mitattuna.

Vierailija
4/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä siltä tuntuu. Työkaverit vihjailee että minun olisi aika erota vain koska olen ollut niin "kauan" naimisissa. Tämä kauan on n. 9 vuotta ja lapset siis tätä nuorempia. Itse ovat tottakai uusperheellisiä.

Vierailija
5/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa olen ollut huomaavinani. Jos on pitkä suhde tai liitto takana, alkaa tulemaan vihjailua siitä miten toiset vaan pysyy tottumuksesta yhdessä tai pitää yllä kulissia. Jotku kai on niin kyynisiä, että eivät enää usko että kukaan haluaisi pysyä yhdessä siksi että aidosti sitä haluaa.

Vierailija
6/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kohta 30 vuotta saman kaverin kanssa, ja yleensä jonkun tutun tullessa jossain vastaan, ei edes tervehditä meitä ensin, vaan ihan ekaksi alkaa kauhea päivittely siitä, että ettekö ole jo kyllästyneet toisiinne?

 

Kerran yksi yhteinen tuttumme, nainen, oli miehelle tokaissut, että "kerro, kun kyllästyt, mä olen valmis". Voi veljet!!! Näyttäis siltä, että pitäisi aina olla valmiina kumpsuttamaan yhden jos toisenkin kanssa! Lasten tunteitakaan ei kunnioiteta pätkääkään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me on oltu 20 vuotta kimpassa enkä minä ota niitä lauseina minään jos joku ihmettelee suhteen pituutta. Ollaan kuitenkin vielä nuoria, me on kasvettu yhdessä aikuisiksi.

 

Minusta tuollainen "vieläkö te pystte yhdessä" kertoo että suhteenne on nähty vaikeana.  Tottakai suhteesta voi erota, minusta sellainen ajatus lisää sitä kiihkoa hoitaa parisuhdetta. Ei ole mitään syytä erota koska elämä on mukavaa ja nautinnollista yhdessä.

Vierailija
8/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tunnista tuota ajattelutapaa, koska itse eronneena tunnen itseni jotenkin sosiaalisesti vajaaksi. Etenkin lapseen liittyvissä yhteyksissä saa selitellä tilannetta ja tuntuu kiusalliselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä te olette niin epäsuhta pari, että on todennäköisempää että eroatte.

Vierailija
10/10 |
24.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa jos suhde toimii ja ja olette onnellisia vielä pitkänkin ajan päästä. Kaikilla ei vaan mene asiat niin hyvin. Mielestäni on parempi erota huonosta suhteesta kuin kitkutella vaan lasten takia vuosikaudet onnettomana. Kyllä lapset huomaavat, jos vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä.

 

Itse erosin, koska tajusimme liian myöhään olevamme liian erilaisia ja vaikka pitkään yritimme työstää suhdetta (kävimme jopa terapiassa) eikä todellakaan erottu liian helposti, niin ero oli elämäni paras päätös.

 

Nykyään olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa todella haluan viettää loppuelämäni, vaikka ei elämä aina niin ruusuilla tanssimista ole. Jos rakkautta ja tahtoa riittää, niin vaikeistakin asioista selviää. Ensimmäisessä suhteessa ei vaan enää riittänyt kumpaakaan lajia. Ja myöhemmin tajusin, että ei sitä ollut silloin suhteen alussakaan riittävän paljon, mutta olin liian nuori ymmärtämään asiaa.