Lue keskustelun säännöt.
Masennus, burn out ja tulevaisuus
17.09.2020 |
Burn outin yhteydessä minulla on kirjattu sairaslomatodistukseen epäily keskivaikeasta masennuksesta. Tiedän että paha-oloni johtuu töissä olevista asioista, enkä ole elämässäni ollut masentunut. Toki olen väsynyt ja alakuloinen, koska työympäristö on vetänyt minut aivan loppuun ja unettomuus on vienyt kaikki voimat. Voiko tästä diagnoosista olla minulle tulevaisuudessa suurta haittaa?
Onko muita jotka ovat käyneet läpi burn outin? Miten selvisitte? Etsittekö uutta työtä vai palasitteko vanhaan?
Kommentit (6)
Diagnoosista ei ole haittaa tulevaisuudessa.
Itse sain burnoutin viime kesänä ja sain kans masennus diagnoosin.
Itsellä siihen auttoi tarpeeksi pitkä sairasloma, jotta keho ja mieli ehti toipua liiasta rasituksesta. Vaihdoin työpaikka ja nyt olen paljon paremmassa työympäristössä, eikä ole mitään ongelmaa.
Kehottaisin etsimään uuden työpaikan, jos vanhassa paikassa et voi hyvin. Muuten saatat palaa uudestaan loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli burnout it-alalla jo 32-vuotiaana. Olin puolisen vuotta saikulla masennusdiagnoosilla, koska työuupumuksen takia ei saa palkallista sairaslomaa. Ja tarvitsin puolisen vuotta saikkua.
Olen nyt, yli 10 vuotta myöhemmin samassa työpaikasssa, eikä mitään uupumusoireita. Mutta: mun tapauksessa ongelmat oli mun päässä eikä niinkään työpaikassa. Jos työpaikka on orjapiiskuripaikka, niin toki sieltä kannattaa häipyä. Mulla taas uupumuksen aiheutti oma järkyttävä perfektionismi ja kunnianhimo, jotka ajoivat tekemään PALJON enemmän kuin työnantaja vaati.
Itse en koskaan kertonut oikeaa poissaoloni syytä työnantajalle, koska meilä on yleensä seuraavissa YT:issä poistettu uupumuslomailijat. Toimitin saikkutodistuksen palkanlaskentaan ja pomolle sanoin loman syyksi selän välilevyn luiskahduksen. Siitä ei koskaan kyselty sen enempää ja kun palasin takaisin, maineeni ei ollut mennyt sellaiseksi kuin jollain uupumuksestaan kertoneilla, eli että "heikko, ei kestä tällä alalla, riski projekteissa että uupuu taas", koska kaikki luulivat että selkä vaan onnettomasti mennyt eikä muuta.
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Ajatukset ovat hieman risteilleet, olen iloinen siitä että menin vihdoin lääkäriin, mutta näin sairasloman saatua tuli tietenkin heti huono omatunto ja jonkinasteinen kauhu tuosta diagnoosista.....
Ehkä kun tässä on tarpeeksi pitkään toipunut ja saanut taas mieltä kasaan, pystyy ajattelemaan uusia työkuvioita jotenkin selvemmin. Tässä tilanteessa hektinen työnhakurumba ja se että näyttäisi itsestään parhaat puolet tuntuu vielä hyvin kaukaiselta.
Up.
Itsellä sama tilanne kuin aloittajalla + lisäksi muiden elämän isojen vastoinkäymisten kasaantuminen samaan hetkeen. Eniten pelottaa, estääkö keskivaikean masennuksen diagnoosi adoption tai mahdolliset haaveet lentoemännän ammatista. Sain juuri tietää sairastavani endometrioosia, mikä osasyy masikseen. Siksi myös tuo adoptioasia mietityttää kovasti.
Hei!
Miten on nykyään mennyt?
Onko diagnoosista ollut haittaa?.
Onko diagnoosinne dg-listalla määräaikaisena vai pitkäaikaisena?
Up