Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joille raha tuo onnen?
17.09.2020 |
Mulle se on lasten hyvinvoinnin jälkeen heti tärkein asia maailmassa. Enkä jostain syystä ole hävennyt sitä ikinä sanoa ääneen.
"raha ei tuo onnea" on ehkä huonoin sanonta ikinä.
Ilman rahaa on aika mahdoton tehdä ja suorittaa asioita, se mahdollistaa niin paljon. Myös se mahdollistaa sen rakkauden! Siinä mielessä, että pystyn kulkea toisen luo, tehdä yhdessä asioita jne.
Jos oikeen mietit, niin kuinka tärkeä raha sulle on?
Kommentit (30)
No jollain tapaa kyllä.
10 vuotta sitten olin oikeasti köyhä ja ylimääräinen lasku saattoi saada itkemään. Muistan sen ahdistuksen tunteen, kun rahaa ei kertakaikkiaan ollut yhtään ylimääräistä.
Sittemmin työllistyin hyvin palkatulle alalle ja olen saanut asuntolainan liki maksettua sekä kymppitonnien säästöt kasaan. Siitäkin huolimatta, että olen voinut elää kohtuullisen mukavaa elämää, on matkusteltu ym.
Koen elämäni nyt kyllä paljon onnellisemmaksi, kun ei ole rahan vähyyden tuomaa stressiä. En ole sinänsä materialisti enkä usko, että tällä hetkellä ylimääräinen raha toisi enää onnea. Ja onhan siitä tutkimuksiakin, että tietyn rahamäärän jälkeen onnellisuus ei enää lisäänny. Mutta jos vertaa köyhää minua ja nykyistä keskituloista minua, niin ero on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä haluaisin olla rikas. En vaan ole.
En minäkään rikas ole. Rahaa on sen verran että pärjäämme ja lapset pystyy harrastaa. Teen osa-aikatyötä.
Silti se raha on vaan arvossa arvaamattomassa ja tuo onnen.
En usko että raha toisi onnea. Mutta kyllä se poistaisi monta huolta ja murhetta, joka johtuu köyhyydestä.
Kun on elänyt opiskelijan, työttömän ja kuntoutujan tuilla (+toimeentulotuki tarvittaessa), niin olen onnellinen siitä, että nykyään kokopäivätyössä käyvänä ihmisenä saa kuukausipalkan, joka on yli 2000 euroa.
En tosin tiedä, että kasvaisiko onnellisuuteni oikeasti sillä, että tienaisin monia, monia tuhansia kuukaudessa. Vähän epäilen. Luulen, että onnettomuuteni aikaisemmin johtui oikeasta köyhyydestä. Koen olevani onnellisempi nyt, kun ei tarvitse jokaisen laskun takia tehdä uutta budejttia kuukaudelle.
Minun elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Se on elämän tehtäväni. Nuukailen ja pihistelen ihan kaikessa. Säästän ja sijoitan. Minulla on yhteensä 18 kummilasta eri järjestöjen kautta, lahjoitan säännöllisesti isoja summia heille. Tällä hetkellä on sijoitusvarallisuutta 1,3 miljoonaa, asun vuokralla, kalusteet on kirpparilta ja ikää 56 vuotta. Olen tehnyt testamentin, jossa kummilapset edunsaajina. Olen yksinäinen ja kaksi sisarusta löytyy, joilla myös lapsia. Yritän selvittää lakimiesten kanssa, miten välttyisi edes lakiosan jäämisestä heille. Toistaiseksi neuvo on ollut lahjoittaa elinaikana. Jotain säätiömallia on myös ehdotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ei tuo onnea, mutta rahan puute tuo onnettomuutta.
Rahan kohdalla tietyn pisteen, kun saavuttaa niin lisä ei merkkaa. Itse aloitan kohta uudessa työssä ja palkka tippuu yli 10%. Uskon elämänlaadun paranevan mielekkäämmän työn ja parempien tulevaisuuden näkymien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos raha on ykkösasiana mielessä, niin silloin elämä ei voi olla kovin onnellista. Tämä pätee niin köyhiin kuin rikkaisiin. Onni tulee muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minun elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Se on elämän tehtäväni. Nuukailen ja pihistelen ihan kaikessa. Säästän ja sijoitan. Minulla on yhteensä 18 kummilasta eri järjestöjen kautta, lahjoitan säännöllisesti isoja summia heille. Tällä hetkellä on sijoitusvarallisuutta 1,3 miljoonaa, asun vuokralla, kalusteet on kirpparilta ja ikää 56 vuotta. Olen tehnyt testamentin, jossa kummilapset edunsaajina. Olen yksinäinen ja kaksi sisarusta löytyy, joilla myös lapsia. Yritän selvittää lakimiesten kanssa, miten välttyisi edes lakiosan jäämisestä heille. Toistaiseksi neuvo on ollut lahjoittaa elinaikana. Jotain säätiömallia on myös ehdotettu.
Tässä huomataan, ettei rahalla pysty ostamaan järkeä, tietoa tai ymmärrystä.
Lakiosa koskee vain rintaperillisiä, että ihan turhaan huolehdit sukulaistesi osuudesta perintöösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tosi tärkeää, mutta ei minun onneni siitä kiinni ole. Myönnän että iso osa arjen onnellisuudesta tulee parisuhteen lisäksi rahasta. Siitä että voimme asua ihanassa talossa meren rannalla ja käydä joka lauantai treffeillä fine dine-ravintoloissa. Ostaa kaupoista mitä mieli tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Se on elämän tehtäväni. Nuukailen ja pihistelen ihan kaikessa. Säästän ja sijoitan. Minulla on yhteensä 18 kummilasta eri järjestöjen kautta, lahjoitan säännöllisesti isoja summia heille. Tällä hetkellä on sijoitusvarallisuutta 1,3 miljoonaa, asun vuokralla, kalusteet on kirpparilta ja ikää 56 vuotta. Olen tehnyt testamentin, jossa kummilapset edunsaajina. Olen yksinäinen ja kaksi sisarusta löytyy, joilla myös lapsia. Yritän selvittää lakimiesten kanssa, miten välttyisi edes lakiosan jäämisestä heille. Toistaiseksi neuvo on ollut lahjoittaa elinaikana. Jotain säätiömallia on myös ehdotettu.
Tässä huomataan, ettei rahalla pysty ostamaan järkeä, tietoa tai ymmärrystä.
Lakiosa koskee vain rintaperillisiä, että ihan turhaan huolehdit sukulaistesi osuudesta perintöösi.
Jep, nyt edellinen joko valehtelee tai on käyttänyt valejuristia. Lapseton voi testamentata kaikki rahansa ihan kenelle lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas raha tuo liikaa ongelmia. Liikaa mielikuvia ja päätöksiä elämään.
Kun saan töistä palkkaa vain sen verran että maksan sillä vuokran ja loput rahat käytän ravintoon, niin lopun kuusta tarvitse ruoka-avustusta, kun ruoka ei riitä mihinkään muuten.
Niin tämä jättää minut vaille vaihtoehtoja. Elämä on helpompaa kun on yhdet kuluneet farkut.
En voi edes käytännössä ostaa toisia tai mitään housuja itselleni.
Sama pätee ajokorttiin ja autoon.
Elämä muuttuu hyvin yksinkertaiseksi. Olen tavallaan vapaa, mutta vanki vuokrayksiössäni.
En voi tehdä mitään, mutta tavallaan voin. Se mitä rahalla saa, niin olen vapautettu siitä. Ei tarvitse edes miettiä millaisen kampauksen haluan. En käy lainkaan kampaajalla. Ei ole varaa.
Olen käytännössä vapaa markkinataloudesta. Jäljelle jää vain aito elämä.
Se töissä ja kotona oleva kääntäjä kk tulot on noin 800e.
No aitolehti ja belorf nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha tuo valtavan määrän onnea jos elät köyhyydessä, niin että sinun pitää koko ajan miettiä mihin jokaisen euron laittaa, mutta menettää merkityksensä heti kun sitä on kertynyt tarpeeksi. Jos on saavuttanut sellaisen taloudellisen tilanteen että koskaan ei tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille että riittävätkö rahat, vaan on aina itsestäänselvyys että ne riittävät, ei rahalla siitä pisteestä eteenpäin ole mitään merkitystä. Ihan samantekevää olisiko sitä kymmenen tai sata kertaa enemmän. Tähän riittää ihan keskiluokkaisen suomalaisen tulotaso. Jotain miljonäärejä en edes osaa kadehtia, sillä heillä ei ole mitään sellaista mitä minulla ei ole ja jota välttämättä haluaisin. Mitään tyydytystä en tuntisi saavani jostain Ferrareista, Rolexeista tai huvijahdeista.
Kyllähän se raha tietysti auttaa. Muta kavereita naisystäviä enkä kokemuksia oo saanu rahalla. Pari euroopan matkaa lukuunottamatta. Mutta esimerkiksi nuorena. Ei sillä rahalla oo välii.
Vierailija kirjoitti:
Minun elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Se on elämän tehtäväni. Nuukailen ja pihistelen ihan kaikessa. Säästän ja sijoitan. Minulla on yhteensä 18 kummilasta eri järjestöjen kautta, lahjoitan säännöllisesti isoja summia heille. Tällä hetkellä on sijoitusvarallisuutta 1,3 miljoonaa, asun vuokralla, kalusteet on kirpparilta ja ikää 56 vuotta. Olen tehnyt testamentin, jossa kummilapset edunsaajina. Olen yksinäinen ja kaksi sisarusta löytyy, joilla myös lapsia. Yritän selvittää lakimiesten kanssa, miten välttyisi edes lakiosan jäämisestä heille. Toistaiseksi neuvo on ollut lahjoittaa elinaikana. Jotain säätiömallia on myös ehdotettu.
Ei sisaruksilla ole oikeutta lakiosaan. Se on vain rintaperillisille (= suoraan alenevassa polvessa olevat jälkeläiset). Eli voit tältä osin lopettaa miljoonaomaisuutesi tuhlaamisen lakimiehiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Se on elämän tehtäväni. Nuukailen ja pihistelen ihan kaikessa. Säästän ja sijoitan. Minulla on yhteensä 18 kummilasta eri järjestöjen kautta, lahjoitan säännöllisesti isoja summia heille. Tällä hetkellä on sijoitusvarallisuutta 1,3 miljoonaa, asun vuokralla, kalusteet on kirpparilta ja ikää 56 vuotta. Olen tehnyt testamentin, jossa kummilapset edunsaajina. Olen yksinäinen ja kaksi sisarusta löytyy, joilla myös lapsia. Yritän selvittää lakimiesten kanssa, miten välttyisi edes lakiosan jäämisestä heille. Toistaiseksi neuvo on ollut lahjoittaa elinaikana. Jotain säätiömallia on myös ehdotettu.
Tässä huomataan, ettei rahalla pysty ostamaan järkeä, tietoa tai ymmärrystä.
Lakiosa koskee vain rintaperillisiä, että ihan turhaan huolehdit sukulaistesi osuudesta perintöösi.
Jep, nyt edellinen joko valehtelee tai on käyttänyt valejuristia. Lapseton voi testamentata kaikki rahansa ihan kenelle lystää.
Reppana yritti feikata miljonääriä huonolla menestyksellä :D
Ei raha tuo onnea. Se toisi mahdollisuuden elää lähes ilman jatkuvaa stressiä; ostaisin pienen asunnon, ostaisin mm. palveluja (avustaja, siivous), yksityislääkäri + hoidot (tk:ssa ei saa eikä hoitojakaan), hammaslääkäri jne. Ei niitä rahoja muuhun varmaan käyttäisikään, kun elänyt aina penniä venyttäen. :/
Onhan se kiva, kun voi ostaa palveluja ja tavaroita sitä mukaa kun niitä tarvitsee. Turhaa tuhlaamista en siedä, mutta jatkuva rahojen pihtaaminenkin on sairasta. Oma "luksukseni" on, kun menen sukulaisten tai tuttavieni luo kylään, voin majoittua hotelliin muutamaksi yöksi, sensijaan että nukkuisin jossain kämyisellä varapatjalla takkahuoneen nurkassa.
Kyllä mä haluaisin olla rikas. En vaan ole.