Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joille raha tuo onnen?
17.09.2020 |
Mulle se on lasten hyvinvoinnin jälkeen heti tärkein asia maailmassa. Enkä jostain syystä ole hävennyt sitä ikinä sanoa ääneen.
"raha ei tuo onnea" on ehkä huonoin sanonta ikinä.
Ilman rahaa on aika mahdoton tehdä ja suorittaa asioita, se mahdollistaa niin paljon. Myös se mahdollistaa sen rakkauden! Siinä mielessä, että pystyn kulkea toisen luo, tehdä yhdessä asioita jne.
Jos oikeen mietit, niin kuinka tärkeä raha sulle on?
Kommentit (30)
Minulle onnellisuus riippuu suoraan rahan määrästä, mitä enemmän rahaa on sitä onnellisempi olen. En tiedä onko jossakin saturaatiopiste jonka jälkeen onnellisuus ei enää lisäännykään. Eipäilen että ei, tai ainakin se on saavuttamattoman korkealla joten sillä on turha vaivata päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas raha tuo liikaa ongelmia. Liikaa mielikuvia ja päätöksiä elämään.
Kun saan töistä palkkaa vain sen verran että maksan sillä vuokran ja loput rahat käytän ravintoon, niin lopun kuusta tarvitse ruoka-avustusta, kun ruoka ei riitä mihinkään muuten.
Niin tämä jättää minut vaille vaihtoehtoja. Elämä on helpompaa kun on yhdet kuluneet farkut.
En voi edes käytännössä ostaa toisia tai mitään housuja itselleni.
Sama pätee ajokorttiin ja autoon.
Elämä muuttuu hyvin yksinkertaiseksi. Olen tavallaan vapaa, mutta vanki vuokrayksiössäni.
En voi tehdä mitään, mutta tavallaan voin. Se mitä rahalla saa, niin olen vapautettu siitä. Ei tarvitse edes miettiä millaisen kampauksen haluan. En käy lainkaan kampaajalla. Ei ole varaa.
Olen käytännössä vapaa markkinataloudesta. Jäljelle jää vain aito elämä.
Se töissä ja kotona oleva kääntäjä kk tulot on noin 800e.
Kuulostaa tutulta. Kun minulta nelikymppiseltä kysytään työhaastattelussa, että miksi sinulla ei ole ajokorttia tai autoa, niin totean että eipä niillä 8e tuntipalkoilla jää säästöön sellaisiin hankkeisiin että voisi hankkia ajokorttia tai autoakaan. Kun ei välttämättä ole kunnon pusakkaankaan varaa tai kenkiinkään.
Sitten työhaastattelija on hieman nolona, kun hänkin tarjoaa vain 8e tuntipalkkatyötä.
Tässä tapauksessa pahoitellaan että kulkuyhteyksiä ei ole ja ne ovat muutenkin sellaiset että matkakustannukset olisivat niin korkeat, joten jään taas työttömäksi odottelemaan uutta 8e tuntipalkkahomman haastattelua.
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas raha tuo liikaa ongelmia. Liikaa mielikuvia ja päätöksiä elämään.
Kun saan töistä palkkaa vain sen verran että maksan sillä vuokran ja loput rahat käytän ravintoon, niin lopun kuusta tarvitse ruoka-avustusta, kun ruoka ei riitä mihinkään muuten.
Niin tämä jättää minut vaille vaihtoehtoja. Elämä on helpompaa kun on yhdet kuluneet farkut.
En voi edes käytännössä ostaa toisia tai mitään housuja itselleni.
Sama pätee ajokorttiin ja autoon.
Elämä muuttuu hyvin yksinkertaiseksi. Olen tavallaan vapaa, mutta vanki vuokrayksiössäni.
En voi tehdä mitään, mutta tavallaan voin. Se mitä rahalla saa, niin olen vapautettu siitä. Ei tarvitse edes miettiä millaisen kampauksen haluan. En käy lainkaan kampaajalla. Ei ole varaa.
Olen käytännössä vapaa markkinataloudesta. Jäljelle jää vain aito elämä.
Se töissä ja kotona oleva kääntäjä kk tulot on noin 800e.
Tuo on siinä mielessä totta että talousasiat tekee päätöksen puolestasi.
Ei omaa kohtaloaan voi muuttaa. Todennäköisesti jäät lapsettomaksi, koska eihän tuollaiseen ole mahdollisuutta lasta hankkia.
Asiat tekee päätökset puolestasi. Masentaako näköalaton ja vaihtohdoista köyhä elämä sinua?
Vai onko sinusta hauska ja vapaa tunne kulkea nukkavierusti ja ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälleen kun lähtee keskustaan?
Vierailija kirjoitti:
Minun elämän tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa. Se on elämän tehtäväni. Nuukailen ja pihistelen ihan kaikessa. Säästän ja sijoitan. Minulla on yhteensä 18 kummilasta eri järjestöjen kautta, lahjoitan säännöllisesti isoja summia heille. Tällä hetkellä on sijoitusvarallisuutta 1,3 miljoonaa, asun vuokralla, kalusteet on kirpparilta ja ikää 56 vuotta. Olen tehnyt testamentin, jossa kummilapset edunsaajina. Olen yksinäinen ja kaksi sisarusta löytyy, joilla myös lapsia. Yritän selvittää lakimiesten kanssa, miten välttyisi edes lakiosan jäämisestä heille. Toistaiseksi neuvo on ollut lahjoittaa elinaikana. Jotain säätiömallia on myös ehdotettu.
Mitähän ihmeen "lakimiehiä" olet konsultoinut?? Jotain Pultsari-Arskaa puistosta, joka väitti että kyllä on oikis käytynä? Ei sisaruksilla ole minkäänlaista oikeutta lakiosaan! Vain rintaperillisillä on, ja niitähän sinulla ei ole. Voit täysin vapaasti tehdä testamentin aivan kenen hyvänsä hyväksi, eikä sisaruksillasi ole siihen mitään asiaa tulla valittamaan.
Ehkä olen sitten outo mutta näin työttömänä ei kyllä ole oikein mitään rahahuolia eikä se juurikaan mielessä pyöri. Ehkä tyydyn luonnostani vähään? En tiedä mutta näin on kyllä hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen sitten outo mutta näin työttömänä ei kyllä ole oikein mitään rahahuolia eikä se juurikaan mielessä pyöri. Ehkä tyydyn luonnostani vähään? En tiedä mutta näin on kyllä hyvä olla.
Niin no jos saa täydet tuet ja sossu maksaa asunnon niin mikäs hätä siinä on ollessa. Jos taas on lainat, laskut ja kaikki mahdollinen kun jäännyt työttömäksi eikä ole töitä näkyvissä niin se ahdistuksen määrä on järkyttävä.
En tiedä onnellisuudesta, mutta iloiseksi se minut teki. Voitin maanantaina pelaamosta automaattipelistä 2700 euroa, ja olen siitä vielä hyvin iloinen.
Tuolla rahalla saan ostettua uuden talvitakin, maksan auton vuosihuollon ja lyhennän luottokorttivelan nollille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minnekähän se palstamiljonääri katosi jonka juristi oli neuvonut lahjoittamaan rahat ettei sisarten lapset peri :D
Vierailija kirjoitti:
Minnekähän se palstamiljonääri katosi jonka juristi oli neuvonut lahjoittamaan rahat ettei sisarten lapset peri :D
en tiedä siitä.
vanhemmat kysyivät minua täältä yliopistokaupungista viikonlopuksi kylään, kun ei minua ole näkynyt sielä kolmeen vuoteen. Ovat ikävöineet minua.
Kyselivät miten pikaruokapaikassa menee ja opinnot sujuvat...
Töitä on ripotellen nollatuntisopparilla ja opinnot sujuu hyvin. Nautin opiskelusta ja ajattelin että olen yliopistolla vielä tulevat 8 seuraavaa vuotta.
Katsoin tiliä ja totesin että ei kyllä ole varaa matkustaa vanhempien luokse.
Siskolla olisi ristiäisetkin tulossa.
Bussi tai junamatkat maksaa opiskelukortillakin useita kymppejä.
Kun on masentunut ja viisi vuotta vieraassa kaupungissa, josta on tullut oma koti ja masennuksesta uusi identiteetti, niin helpottaa kun ei tarvitse nähdä ketään. Voi todeta suoraan että ei ole varaa matkustaa.
Ei tarvitse valehdella ja keksiä valheita. Voi vaan olla yksin kotona ja eristäytyä kaikesta, kun ei ole varaa mihinkään :)
Varattomuus on antanut minulle syyn olla se kuka olen aina ollut.
Olen ujo tyttönen.
Tässä sulle ihan ilmainen neuvo, ei tarvi maksaa lakimiehelle. Jos sinulla ei ole omia lapsia, sinulla ei ole lakiosaa periviä perillisiä vaan voit testamentata kaiken ihan vapaasti kenelle haluat.