Onko kenestäkään muusta vaikeaa katsoa kuvia itsestään?

Ei.

Mulla on sama. Kaikki kuvat näyttää kamalilta. Sitten kun joskus myöhemmin katsoo samoja kuvia niin ne onkin ihan kivan näköisiä. En tiedä mikä minua vaivaa.

On, epäonnistun yleensä aina kuvissa. Tai sitten olen oikeasti aika ruma, vaikka peiliin katsoessa en sitä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

On, epäonnistun yleensä aina kuvissa. Tai sitten olen oikeasti aika ruma, vaikka peiliin katsoessa en sitä huomaa.

Hankala kun asiaa ei kehtaa keneltäkään kysyäkään. Tai jos kysyisi, ei kukaan kuitenkaan sanoisi että joo, olet kyllä ruman näköinen. Mistä sen voi sitten koskaan tietää?

Tuo johtuu ehkä osittain siitä että peili näyttää peilikuvan kun taas kamera kääntää sen kuvan niin miten muut näkevät oikeasti sinut. Jos kasvoissa on vähän epäsymmetriaa kuten yleensä kaikilla niin peilistä katsoessasi itseäsi esim oikealla roikkuva poski, kieli tai luomi näkyy valokuvassa vasemmalla.

Ei ole, mutta ihmettelen joka kerta miten voin olla niin saakelin ruma :D Josta ihmettelyni siirtyy aina siihen että miten ihmeessä mieheni on minut valinnut, ja miten lapseni(joka ei ole nykyisen miehen kanssa tehty, ja on jo aikuinen) voi olla niin suunnattoman kaunis :D Ihan kuin näkisin kuvista, ja kyllä, myös peilistä toisinaan jotain ihan muuta kuin muut näkevät. Hämmentävää!

Minulle on tullut sellainen teoria, etten rakasta itseäni ja sitten kuvassa oma olemus konkretisoituu ja tuntuu pahalta. Sitten yritän järkeillä, että läheiseni näkevät sen saman ihmisen joka päivä ja silti ovat seurassani. 

Tämä on mennyt niin pahaksi, että suhtaudun negatiivisesti myös minulta näyttävien ihmisten kuviin. Alan jotenkin sääliä heitä, että ovat niin rumia ja epäkelvon näköisiä. 

Joskus nuorena oli, mutta olen jo kauan sitten hyväksynyt että ses kuvien ulkonäkö on totuus ja peilistä nähty ei. Peilin edessä kun valitsee sopivimmat kulmat, ottaa hyvän ilmeen (naamani perusilme on resting bitch face tyylinen ruttunaama) ja näkee sen puolen mihin on tottunut. Kuvassa näyttää siltä kuin oikeasti näyttää muiden silmiin. Itselläni peilikuva on kivan näköinen, valo- tai videokuva kauhea lehmä. Mutta selllainen minä oikeasti olen, ja se on ihan ookoo.

Voi kyllä! Inhoan itsestäni otettuja valokuvia ja minun on ylipäätään vaikea katsoa niitä. Olen niin hirveän ruma ja nenäni on aivan järkyttävän iso. Selfieitä en pysty itsestäni ottamaan. Joo ja olen jo päälle nelikymppinen nainen ja inho omaa ulkonäköä kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Ei ihme että olen sinkku.

Itseasiassa tuo on yleinen harhaluulo ,että peilikuva olisi se ns väärä ja kamera oikea. Asia on juuri päinvastoin. Se mitä näemme peilistä on se miten muut meidät näkevät. Peilissä on syvänäköä ja dimensiota mitä kamerasta ei välity.

Mulla on vaalea iho ja harvoin valokuvassa valo tulee imartelevasti. Videokuvissa näytän ihan ok:lta ja peilissä myös. Mutta ne valokuvat, eritoten ryhmäkuvat, saa repimään hiuksia.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa tuo on yleinen harhaluulo ,että peilikuva olisi se ns väärä ja kamera oikea. Asia on juuri päinvastoin. Se mitä näemme peilistä on se miten muut meidät näkevät. Peilissä on syvänäköä ja dimensiota mitä kamerasta ei välity.

Jep, mutta peilissä oikea on vasen ja vasen on oikea. Se on yksi syy, miksi valokuva näyttää niin kummalliselta omaan silmään, koska kenenkään kasvot eivät ole symmetriset, ja valokuvassa vasen on vasen ja oikea on oikea. Eli päinvastoin kuin peilissä.

Kyllä.

Muistan siskoni häät. Omasta mielestäni olin hyvin edustava ja viimeisen päälle laitettu. Tunsin itseni hyvännäköiseksi. Seuraavan päivänä katsottiin hääkuvia, joita oli satoja. Voi apua! 95% kuvista, missä olin, näytin aivan hirveälttä. Muutamassa kuvassa näytin siltä, miltä olin kuvitellut näyttäväni. Kai mää sitten olen ruma.  

Kyllä. Mutta mikä se totuus on? Onko se videokuvaa, missää näyttää itseltään kaikista eniten?

Itse pystyn ottamaan selfien missä näytän ihan hirveältä, mutta myös selfien missä näytän tosi hyvältä. Riippuu valosta/kuvakulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Muistan siskoni häät. Omasta mielestäni olin hyvin edustava ja viimeisen päälle laitettu. Tunsin itseni hyvännäköiseksi. Seuraavan päivänä katsottiin hääkuvia, joita oli satoja. Voi apua! 95% kuvista, missä olin, näytin aivan hirveälttä. Muutamassa kuvassa näytin siltä, miltä olin kuvitellut näyttäväni. Kai mää sitten olen ruma.  

Mulle kävi samoin veljen häissä. Tasan yhdessä kuvassa näytin hyvältä ja kaikissa sadassa muussa kuvassa aivan järkyttävän rumalta. Oikein oksetti kun katsoi itseään.

Käyttäjä16383 kirjoitti:

Voi kyllä! Inhoan itsestäni otettuja valokuvia ja minun on ylipäätään vaikea katsoa niitä. Olen niin hirveän ruma ja nenäni on aivan järkyttävän iso. Selfieitä en pysty itsestäni ottamaan. Joo ja olen jo päälle nelikymppinen nainen ja inho omaa ulkonäköä kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Ei ihme että olen sinkku.

Sama. Itsekin jo yli 40 ja itseinho vaan kasvaa vuosi vuodelta. Hävettää edes liikkua ihmisten ilmoilla tämän naaman kanssa.

Mulla karuin oli työpaikalla videoitu puheeni. Olin innostunut tilaisuudesta, tunsin itseni tosi energiseksi ja hyvinvoivaksi ja huippu asiaosaajaksi, esitys meni loistavasti. Mutta kun näin sen tallenteen niin voi kauhea. Kuva ei mitenkään vastannut sisäistä fiilistä tai käsitystä siitä miltä näytin. Siellähän oli ihan kauhean näköinen, happaman näköinen, kaksoisleukainen, töröhampainen ja munapäinen vanha äm mä puhumassa! Oli se aika järkytys. Ne hampaat oli suurin yllätys, olin itse aina pitänyt hymyäni kauniina, ja oikeasti siitten isohkot etuhampaani näyttävätkin järkyiltä oravahampailta :(

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaalea iho ja harvoin valokuvassa valo tulee imartelevasti. Videokuvissa näytän ihan ok:lta ja peilissä myös. Mutta ne valokuvat, eritoten ryhmäkuvat, saa repimään hiuksia.

Tästäkö se johtuu? En ole tajunnatkaan. Minulla on tosi vaalea iho ja valokuvissa näytän kamalalta. Peilissä olen ihan ok ja videolla jopa nätti, mutta valokuvat on ihan järkyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa tuo on yleinen harhaluulo ,että peilikuva olisi se ns väärä ja kamera oikea. Asia on juuri päinvastoin. Se mitä näemme peilistä on se miten muut meidät näkevät. Peilissä on syvänäköä ja dimensiota mitä kamerasta ei välity.

Onhan peilikin kaksiulotteinen.

Tiedän tunteen. Kun on laittautunut olevinaan niin nätiksi ja peilikuva miellyttää...sitten näet kuvat - pam, kuin isku palleaan! 😧Miten mä voin olla noin ruma?! 😣