Onko teillä mielenkiintoisia esi-isiä tai sukujuuria?
Olisi kiva kuulla. Mun suvulla on linna Skotlannissa.
Kommentit (10)
Olen niin kiinnostunut suvun historiasta, että ihan tavallistenkin ihmisten taustat siellä ovat kiinnostavia. Olen monta kertaa esim. pohtinut sitä, millaista oli mummini äidin elämä 13 lapsen äitinä. Lapsista viisi kuoli pieninä. Heistä kaksi peräkkäisinä päivinä.
Isopappani oli hyvin kauniisti kirjoittanut heidän kuolemastaan.
Ei erityisen, mutta mieleen on kyllä jäänyt ukin kertomukset kun piti pikkupoikana paeta Karjalasta yksi ainoa lelu mukanaan, ja katsoa kärryiltä kuinka kotitalo sytytettiin palamaan. :(
Mielenkiintoisia sukujuuria kyllä. Minulla on esi-isinä mayoja, konkistadooreja ja Argentiinan arojen gauchoja. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia he olivat ajatuksiltaan ja teoiltaan. Kuinka he kokivat elämänsä. Mitä he ajattelivat maailmasta. Mitä he pitivät tärkeänä.
En tunne sukujuuriani kovin tarkasti.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Jo vain. Viitisen vuotta sitten sain tietää olevani isän puolelta sukua hätkähdyttävän monelle Eurooppalaiselle aatelissuvulle. Erityisen jännittävää on se, että vanhimmat tiedetyt sukulaiseni ovat eläneet ajanlaskun alussa.
Onhan se hauskaa kun kaiken maailman etäisten sukulaisten elämänvaiheista on kirjoitettu kirjoja, runoja ja näytelmiä ja ohjattu elokuvia ja dokumentteja, vaikka aatelisuus merkitsee toisaalta sitä, että sukuni on aika monen sukurutsauksen tulos :D
Nämä ovat kuitenin vain sukuhaaroja, eikä nykyinen sukuni ole aatelissuku. Äidin puolen suku on ihan tavallista suomalaista torpparikansaa.
Olen kuullut että sukupuustani löytyy Aatami, Eeva sekä Nooa. Todisteita minulla ei ole tarjota.
Iskän puolen mummon äiti tai isoäiti muutti joskus 1900-luvun alussa perheensä tai itseksensä paremman elintason perässä Virosta Mulgimaan alueelta eli Viljandin ja Suure-Jaanin alueelta Karjalankankaalle Rautuun ja siellä meni naimisiin ja mummo sisaruksineen syntyi. Talvisodan sytyttyä joutuivat lähtemään sitten evakkoon muualle Suomeen ja lopulta asettuivat keskiseen Savoon, jossa mummo tapasi myöhemmin ukin ja loppu onkin historiaa.
Hän ei siis koskaan opettanut lapsilleen viron kieltä ja nykyään oon ainoa mun vanhimman isosiskon kanssa, joka on opiskellut viroa koko meijän lähisuvusta. Eli meissä lapsenlapsissa on 1/8 virolaista/mulgimaalaista verta vissiin.
Nyt viime kesänä mummo kertoi että olivat jossain vaiheessa miettineet siellä Karjalankankaalla muuttamista takaisin Viroon, mutta muuttivat mieltänsä kun Neuvostoliitto miehitti Viron. Eli mäkin olisin periaatteessa voinut syntyä Virossa ellei Neuvostoliitto olis miehittänyt sitä.
Muutenkin kiinnostukseni on ehkä herännyt enemmän tuohon siirtokarjalaisuuteen 20, kun kävin iskän ja muutaman muun sukulaiseni kanssa etsimässä mun mummon perheen talon kivijalkaa siellä Karjalassa kesällä 2013. Elämäni ensimmäinen kerta kun kävin Venäjällä.
T: M26
Suvussani on hyvin leimaa-antavaa ollut se, ja joka on meissä yhä, että olemme innovatiivisia ja rohkeita riskinottajia. Se on tuonut vaurautta ja taloudellista turvaa tähän päivään asti jatkuen yhä.
Paljon on ollut vastoinkäymisiä, romahduksia, vaikeita elämäntilanteita, mutta kun sukututkimuksessa sitten mennään monia sukupolvia taaksepäin saa vain ihmetellä, että aha, tuon esivanhempani maille on rakentunut kaupunki x Suomessa tai tuo tyyppi selvisi köyhyydestä niinkin hyvään asemaan yms. Selviytyjät ovat valinneet toisen selviytyjän puolisokseen, mikä on taannut sen että malli ahkeruudesta ja riskien ottamisesta on opittu ajat sitten.
En niinkään hae suvustamme jotakin, mihin meillä ei ole enää osaa, vaan enemmän kiinnostaa henkilöiden elämäntarinat ja mitä ovat saaneet elämässään aikaiseksi. Miten se mennyt ihminen yhä liittyy minuun tai persoonaani tai tapaani suhtautua asioihin.
Suomalaiset polveutuvat Euroopasta ja kaukaa Siperiasta päin, niin siinä mielessä olemma jokainen sekasotku kumpaakin. Niin meillä suvussa kuin muidenkin suvuissa.
Eiköhän niitä ole jokaisella, jonka sukua on tutkittu tarpeeksi?
Omassa suvussa on maankuuluja pappeja, jotka ovat julkaisseet myös kirjoja. Tavallisia kirjailijoita, myös naisia aikaisemmissa sukupolvissa, sanomalehtimiehiä ja päätoimittajia. Muusikoita klassisen huipulta ja kansanmusiikin parista.
Amerikankävijöitä ja sinne jääneitä.
Tsaarin henkivartiokaartin sotilas, pituusvaatimus oli yli 2 metriä, kuuluisa mies kiharasta vaaleasta tukastaan ja kauneudestaan, kulki lempinimellä Kaunis+sukunimi.
Tuomittu sotarikollinen.
Äitini äidin isä on tunnettu suomenruotsalainen aatelinen. Valitettavasti äitini äiti ei ollut hänen vaimonsa, vaan piika jonka kanssa isäntä pelehti, ja kun vatsa alkoi kasvaa, hänet laiteettiin ulos talosta pienen rahakorvauksen kera.