Lue keskustelun säännöt.
Muut ketkä ette mene isänpäivänä tapaamaan elossa olevaa isäänne?
10.11.2013 |
Onko muita jotka ette ole menossa ja mitkä on syitä siihen? Miltä teistä tuntuu, kun kai kuitenkin haluaisitte muistaa mutta ette kuitenkaan halua/pysty?
Minun kohdalla vaan yksinkertaisesti tapahtunut sellaisia asioita kun olin teini, etten voi vilpittömästi mennä ja toivottaa hyvää isänpäivää. Ristiriitaiselle tuntuu isänpäivät ja äitienpäivät kun en käy, mutta tiedän silti että tämä on paras vaihtoehto. Voisin tietysti lähettää kortin, mutta senkin lähettäminen tuntuu vaikealle.
Kommentit (44)
Välimatkaa muutama tuhat kilometriä, joten ei onnistu. Sen sijaan soittelen hänelle kohtapuoliin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä lähti vosun matkaan kun olin 6 -vuotias ja sen jälkeen olen tavannut hänet kolmisen kertaa, viimeksi vuonna 1994. En tunne koko ihmistä, tiedän missä hän asuu ja joskus hän kännissä soittaa, mutta en ole enää edes vastannut. En vieläkään ymmärrä miten voi jättää omat lapsensa kuin roskan tienvarteen, mutta sellaisia miehet on, ei niitä kiinnosta.
Isään on hyvät ja lämpimät välit, hän oli 70-luvulla jo niitä isiä, jotka hoitivat lapsia, tekivät ruokaa ja kotitöitä ja viettivät paljon aikaa lastensa kanssa. Olen aikuisenakin hänelle paljosta kiitollinen, on aina ollut apuna ja tukena.
Välimatkaa on vain 100 km. Paketin lähetin ja soitan tietysti. Kolmisen viikkoa sitten nähtiin ja joulun vietämme siellä taas. Ei välttämättä tavata tässä välissä.
Kävimme jo eilen minun isääni juhlimassa, tänään vietetään ensimmäistä isänpäivää kotona 3 kk ikäisen pikkuisen ja isin kanssa. :) Miehen isälle ja miehen äidin miehelle lähetimme kortit ja valokuvia vauvasta. Oma isäni on rakas ja tärkeä, mieheni myös upea puoliso ja isi. <3