Muut ketkä ette mene isänpäivänä tapaamaan elossa olevaa isäänne?
Onko muita jotka ette ole menossa ja mitkä on syitä siihen? Miltä teistä tuntuu, kun kai kuitenkin haluaisitte muistaa mutta ette kuitenkaan halua/pysty?
Minun kohdalla vaan yksinkertaisesti tapahtunut sellaisia asioita kun olin teini, etten voi vilpittömästi mennä ja toivottaa hyvää isänpäivää. Ristiriitaiselle tuntuu isänpäivät ja äitienpäivät kun en käy, mutta tiedän silti että tämä on paras vaihtoehto. Voisin tietysti lähettää kortin, mutta senkin lähettäminen tuntuu vaikealle.
Kommentit (44)
Mulla on tosi lämpimät välit isän kanssa. Asun yli 300 km päässä hänestä joten en lähde isänpäivän vuoksi käymään, varsinkin kun rahatilanne on heikko (olen opiskelija, avokki työttömänä). Soitin isälle pari päivää sitten ja sanoin että muistamiset tulee vähän jäljessä. Isä vaan "ai mitkä muistamiset, miksi mua pitää muistaa?". Tuo siis ehkä kertoo siitä kuinka tärkeänä isäni pitää isänpäivää ynnämuita turhakkeita. Hänen mielestään siis kaikki ystävänpäivät ja muut on turhaa habatusta :D Laitan hänelle kuitenkin maanantaina menemään pienen Fingerpori kirjan (tykkää siitä tosi paljon) ja karkkipussin.
Isäni oli rakkain ihmiseni maan päällä. Nukkui pois isänpäivänä vuosia sitten.
Edesmennyt äiitini oli vaativa, välinpitämätön ja kylmä, ei koskaan hellinyt tai ottanut syliin lapsena kuten isäni teki. Äitiä en ole kaivannut.
Isää on toisinaan vieläkin ikävä. Lämmin, lempeä ja ynmärtäväinen ihminen. Rakastin isääni hyvin paljon.
N45+
Isä asuu parinsadan kilometrin päässä. Lisäksi isän uusi vaimo ei suhtaudu kovin positiivisesti meihin lapsiin, on sairaalloisen mustasukkainen jne. Toki kuitenkin soitan.
Meillä minä ja lapset tehtiin iso paketti isälleni, ja vietiin se postiin. Tulin juuri itse töistä ja isän luo 200km, niin ei ole mitään järkeä lähteä.
Muistettiin toki. Omat lapseni haluavat tehdä jotakin hauskaa isänpäivänä perheen parissa, eikä istua 400km autossa.
En ole ikinä tavannut isääni. Kuvia on, että osaan kadun vilinästä erottaa isäni.
Hän ei ole koskaan katsonut aiheelliseksi olla mun isäni, joten miksi häntä tapaisin saatika sitten muistaisin.
En mene huomenna(kaan) moikkaamaan isääni, joka asuu vain muutaman kilometrin päässä. Syynä tähän on enemmänkin äitini, mutta myös he molemmat yhdessä. En vain mitenkään pysty menemään, enkä usko heidän minua kaipaavankaan.
En ole ollut isäni kanssa kovin paljon tekemisissä, hän on ollut juoppo jo silloin kun synnyin, jostain ihme velvollisuudesta olen silti korttejakin lähetellyt, nyt en lähettänyt, mutta aion soittaa huomenna, ja laittaa kortin maanantaina postiin. Jotenkin tulee kuitenkin sääli kun olen ainoa lapsi, ja hän on yksin kun juoppo vaimonsa kuoli viime vuonna. Hän ei kyllä ole ansainnut yhtään mitään, viina on tärkeintä elämässä, sitten tulee auto, ja sitten jossain kauempana ihmiset.
Asuu 150 km päässä, emme ole läheisiä, mulla rahat ja vapaa-aika vähissä,
Välit mennyt narsisti-isään kolmisen vuotta sitten. En muista häntä mitenkään isänpäivänä.
Emme mene nyt. Kävimme hiljattain ja matka on pitkä.
Iskä asuu 600km päässä ja junaliput nyt on mitä on. Nähdään sitten jouluna. :)
Välimatkaa 6000km, joten jää käymättä...
Henkinen välimatka ehkä vieläkin pidempi.
En mene käymään isän luona, vaikka asuu aika lähellä, 20km päässä. Olen yövuorossa. Soitan ja toivottelen isänpäivää, ja on mulla hänelle pieni lahjakin.
En osaa sanoa. Olisi helppo sanoa, että on töitä (niinkuin onkin), mutta minun ja isäni välit pilasi n. 20 vuotta sitten turpaanlyönti isäni puolelta. Eikä hän välitä korteista ym. Rakastan häntä.
En ole nähnyt isääni sen jälkeen kun täytin 8 vuotta. Äitini teki eron jälkeen kaikkensa jotta suhde isään loppuisi ja loppuihan se.En tiedä missä isä on ja elääkö hän vielä. Kun vanhempani erosivat isäni sairasti skitsofrenaa ja vietiin johonkin laitokseen. Muistelen häntä usein.
Kävin jo lauantaina, koska en pääse sunnuntaina. Rakastan ja kunnioitan häntä ehkä eniten maailmassa. Hän on maailman paras isä.
numerolle 11: mulla kanssa niin selvä narsisti-isä kuin olla ja voi. Miten isäsi narsismi ilmenee? Mua on aina vähätellyt ja alistanut, haukkunut ja manipuloinut. Haukkunut kaikki ystäväni ja mieheni maan rakoon jne. jjne. Viimeksi, kun nähtiin sanoi, että olen lihonut ja minun hiukseni harmaantuneet- Kortin lähetin.
Minulla on oikein lämpimät välit isäni kanssa, eikä matkaakaan olisi kuin reilu 200 km, silti en mene tänään kylään. Kävimme nimittäin viime viikonloppuna heillä muusta syystä ja he taas ovat ensi viikonloppuna tulossa meille muusta syystä, niin sovittiin, että suosiolla pidetään viikon tauko kyläilyissä. Tähän syksyyn on kasautunut niin paljon muita juhlia, että muuten ei ehtisi muuta tehdäkään kun tavata sukulaisia.
Välimatkaa 300 km. Rahat tosi vähissä. Tänään soitan, jouluna mennään sinne melkein viikoks.
Mun isä asuu 250 km:n päässä ja siksi ei tule lähdettyä pelkän isänpäivän takia. Kortin kyllä lähetin ja soita huomenna. Ei mulla mitenkään kauhean lämpimät välit ole isäni kanssa ehkä isäni luonteen takia, mutta lapsilleni hän on todella tärkeä isoisä ja siksi haluan häntä muistaa. Ei hän mullekaan koskaan mitään pahaa ole tehnyt, mutta ei ole kovin läheinenkään.