Miten saisin tyttäreni pään kääntymään, että rescue-koira ei ole hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi?
Koira asuisi alkuun meidän luona eli tyttären lapsuudenkodissa. Tytär haaveilee jo aikuisesta rescue-koirasta, mutta meillä kenellekään ei ole mielestäni tarpeeksi tietämystä koirista tähän. Itse ajattelin jotain "helppoa" rotua, joka ei vaatisi aivan älytöntä aktivointia ja olisi miellyttämisenhaluinen. Rescue-koira kuitenkin voi olla mitä vaan ja tarvia vaativaakin koulutusta. Toki jokainen koira pitää kouluttaa, mutta pentu olisi ehkä helpommin ohjattavissa kuin mahdollisesti kaltoinkohdeltu aikuinen koira. Millaisia ajatuksia herättää?
Kommentit (13)
Oma eka koirani oli uudellenkotiutettu laiminlyöty koira. Kaksi seuraavaa rescueita. En näe mitään syytä sille, miksei voisi tulla ihan yhtä paljon tai enemmän ongelmia pennun kasvattamisessa kuin aikuisen koiran kotiuttamisessa talon tavoille. Ei tietenkään pidä ottaa ehdoin tahdoin jotain ongelmatapausta vaan rescueissa on paljon ihan normaaleja koiria, jolloin pääsee helpommalla kuin pennun kanssa.
Koiran kasvatus kasvattaa myös ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että se saattaa tartuttaa rabiesta. https://www.google.com/url?q=https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/…
Tuon artikkelin mukaan Suomessa on viimeisen 20 vuoden aikana ollut vain yksi tartunta, eikä sekään tullut Suomessa. Rescuekoirat rokotetaan rabiesta vastaan.
Meillä on rescuekoira, mikä on tullut meille pentuna. Voisiko tyttäresikin ajatella penturescueta aikuisen sijaan.
Kenenkään ei ikinä ja missään olosuhteissa pidä ottaa rescue-koiraa, koska niitä valmistetaan yhä lisää aina kun menekkiä löytyy.
Sano tyttärelle, että ottaa koiran vasta kun asuu omillaan ja pystyy itse oleen vastuussa koirastaan.
Meidän ensimmäinen koiramme oli (kotimainen)rescue, nuori aikuinen, josta oli luovuttu omistajaperheessä ilmenneen ja siedättymisyrityksestä huolimatta pahentuneen allergian takia eikä mitään ongelmia ollut.
Sekarotuiset koirat ovat varsin terveitä verrattuna rotukoiriin (myös henkisesti). Jos ei ole mitään oikeaa käyttöä koiralle, jossa jalostetuista ominaisuuksista on hyötyä (paimennus, metsästys...), sekarotuinen on kelpo valinta.
Riippuu ihan siitä mistä sen rescen aikoo hankkia. Ihan yleisestikin parempi vaihtoehto on kotihoidossa ollut rescue, suoraan tarhalta tulleen sijaan. Näin koiran suhtautumisesta kotioloissa tiedetään jo jotakin.
En siis täysin lähtisi tyrmäämään aikuisen rescue-koirankaan ottamista. Ongelmia voi tulla mistä vaan. Tärkeintä on perhetyä tarkaan mistä ja mitä kautta sen koiran ottaa ja millaisia tietoja siitä on saatavilla ennakkoon. Tässä suhteessa (kotihoidosta tullut) rescue voi olla erittäin hyväkin vaihtoehto- vastuulliset yhdistykset kun pyrkivät löytämään niille sen lopullisen kodin.
Meillä on toista kuukautta ensimmäisenä koirana aikuinen ex-katukoira. Olemme lapseton pariskunta, toinen aina kotona näin alkuvaiheessa ja siitä huolimatta olemme kutsumassa koirakouluttajaan kotikäynnille meitä neuvomaan koulutuksessa. Kysy tytöltäsi ottaisiko hän mieluummin huolehdittavakseen vauvan tai taaperon vai keski-ikäisen rantojen miehen? Rescue-hauvan imago on niin siloteltu kauas todellisuudesta kuin olla ja voi. Emme luovu omastamme ja tykkäämme kaverista, mutta on ollut kova työ hyväksyä että tässä voi mennä vuosia ennenkuin koiramme käytös on ns. varmaa, jos koskaan. Jos hän tästä huolimatta päätyy rescueen, neuvo adoptoimaan seurakoira tyyppinen ja varmistakaa koiran tuojien rekisteröinti Traces-järjestelmään.
Meillä kaikki koirat olleet rescueita, sekarotuisia karvapalloja. Aivan mahtavia ovat/olivat kaikki, ei mitään ongelmia ikinä. Kyllä rescuepaikassa sanotaan jos joku koira on arka tai jotenkin vaativampi.
Totuus on kyllä, kuten joku jo sanoi, että näitäkin koiria tehtaillaan, ei vain rotukoiria. Surullista.
Sano, että se saattaa tartuttaa rabiesta. https://www.google.com/url?q=https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/…