Loirit Hesarin kk-liitteessä

Mä en oo koskaan tykännyt Loirista. Tai siis, enhän mä ole koskaan häntä tavannut, mutta haastattelujen perusteella vaikuttaa ihmiseltä josta en pitäisi.

Tiedän faktana, että hänen naisensa ovat sitä mieltä, että ihana, sympaattinen, karismaattinen, suurisydäminen mies. Mutta tämä pätee sitten tosiaan vain näihin naisiin. Ei lapsiin. Loirille aika oikein, että Stina lähetti ne teinit Intiasta  isänsä luokse asumaan, äijä joutunut kerran elämässään ottamaan vastuuta ja olemaan isä.

Saisiko ton Hesarin jutun kopioituna niin, että sen näkee vaikkei ole kirjautunut Hesariin?

Todella hämmentävä juttu ? Perheen merkitys vaan vähenee vanhatessaan? Mäntiltä äijältä kuulostaa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 17:38"]

Todella hämmentävä juttu ? Perheen merkitys vaan vähenee vanhatessaan? Mäntiltä äijältä kuulostaa.

[/quote]

Koska ajattelee eri tavalla kuin sinä?

Ehkä sellainen ihminen joka elää vain perheensä/äitiyden kautta ei voi tuota ymmärtääkään.

Ei vaan kun ajattelee erillälailla kuin suurin osa vanhemmista?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 18:23"]Ei vaan kun ajattelee erillälailla kuin suurin osa vanhemmista?[/quote]

Ok

Mutta poikansa ei käy isän luona kaverina vaan enemmänkin omaishoitajana eli ei nä suhdetta tasavertaisena vaan enemmänkin "puolivelvollisuutena" katsoa isänsä perään.Vesa-Matti on siten poikansa silmissä "alisteisessa asemassa, vaikka isä pitää suhdetta tasavertaisena. Alisteisella tarkoitan sitä, että poika ei ole kaveri, hän on peräänkatsoja, mutta sitä isä ei tajua.

Jotenkin surullinen tapaus. Isä luulee olevansa poikansa paras kaveri, jonka kanssa on kiva pelata korttia ja vetää sikaria. Oikeasti poika käy katsomassa pelkästä säälistä/velvollisuudentunnosta isäänsä.

"Elämäni voi jakaa eri aikakausiin. Ensimmäiset seitsemän vuotta minulla oli täydellinen koti ja perhe. Kaikki muuttui, kun tulin kerran himaan ja yläkerrassa oli laukut pakattuna.

Vanhempieni eron jälkeen faijaa ei ole voinut isäksi kutsua. Näimme vain silloin tällöin. Jos olimme sopineet menevämme yhdessä Linnanmäelle, saatoin odottaa häntä monta tuntia porraskäytävässä. Viikkoa myöhemmin tuli puhelu, että sori, unohtui.

Faija innostuu asioista, ja hänellä on leikkisä mieli. Siihen kuuluu myös se, että lapset saattavat unohtua. Kun katson nyt omaa elämääni, olisin varmaan ihan samanlainen.

Vaikka minulla ei ole ollut opastavaa isähahmoa, olen tyytyväinen. Ehkä suhteemme on niin avoin siksi, että meiltä puuttuvat isän ja pojan väliset odotukset. Saatan soittaa faijalle aamuyöllä superkännissä, jos minulle tulee jokin hauska juttu mieleen, ja olemme heti samalla aaltopituudella. Kerran pyysin faijaa tulemaan jatkoille Turhapuro-puku päällä, mutta hän ei suostunut, vaikka keräsimme 30 euron kolehdin.

Välimme menivät poikki, kun täytin 18. Faija oli luvannut maksaa autokouluni, mutta ei avannut oveaan, kun menin koputtelemaan. Kun faija avasi oven kahden tunnin kuluttua, haukuimme toisemme niin, että fyysinen kontakti oli lähellä. Kaikki asiat kulminoituivat siihen, emmekä puhuneet toisillemme kuuteen vuoteen.

En päässyt faijaa pakoon, koska hän oli niin paljon esillä. Faija sanoi jossain lehtijutussa mokanneensa pahasti ensimmäisten lastensa kanssa mutta saaneensa uuden mahdollisuuden Sampon ja Ukon kanssa. Se vitutti. Ihan kuin hän olisi heittänyt vanhat hanskat lattialle ja katsonut, miten uusien kanssa menee.

Emme voineet soittaa toisillemme ja pyytää anteeksi, vaikka kaikki läheisemme ihmettelivät, miten voimme olla vihamiehiä. Kun luokkakaverini Jasper Pääkkönen teki faijan kanssa Pahat pojat -leffaa, hän kyllästyi molempien valituk-seen siitä, ettemme ole väleissä. Jasper käski meidän lähteä laivalle selvittämään asiat. Puhuimme laivalla kuusi tuntia putkeen niitä näitä.

Emme ole käyneet oikein koskaan läpi sitä, miksi asiat menivät niin kuin menivät. Olemme käyneet faijan kanssa loppujen lopuksi läpi enemmän vanhempieni riitaa kuin minun ja faijan riitaa. Kuuluin siihen vain sivullisena uhrina.

Kun kaikki on nyt hyvin, asioiden avaaminen ei johtaisi mihinkään. En voi syyttää faijaa siitä, millainen minusta on tullut, koska kasvoimme erillämme.

Ajattelen edelleen harvoin, että minulla on isä. Vaikka puhun ystävyydestä, olen tuntenut viimeiset vuodet hoivaviettiä faijaa kohtaan. Vanheneminen painaa häntä selvästi. Faija on ehkä vähän luovuttanut kuntonsa kanssa, mikä harmittaa minua. Monesti on tullut tunne, että tämä on nyt tässä, mutta hän on pysäyttänyt kuoleman aina jollain tavalla.

Jos olen Suomessa, käyn tapaamassa faijaa päivittäin, mutta olen naamioinut sen niin, että olemme frendipohjalla. Jos häntä alkaa hoivata liikaa, hän saattaa työntää pois.

Faija osaa olla tosi kylmä ja vaikea ihminen, ja hän tietää sen itsekin. Hänen pinnansa palaa, jos joku pettää lupauksensa tai ei hoida sovittuja asioita. Se on vituttanut välillä, koska asiat eivät mene aina toisinpäin. Jos pikkuveljeni riitelevät, faija purkaa ärtymyksensä minuun. Antaudun monesti vain kaikkien hyvän mielen vuoksi.

Faija on perheemme alfauros, enkä ole yrittänyt ottaa sitä roolia pois. Olen aina halunnut, että joku muu johtaa laumaa.

Faijalla on hetkiä, jolloin hän tuntee syyllisyyttä tai on pahoillaan, mutta se vaatii kymmenen vuotta tapahtuneesta.

Olemme molemmat jääräpäisiä, mutta sitä puolta on faijassa nykyään paljon vähemmän. En muista, koska meillä olisi ollut viimeksi vaikeaa.

Vaikka faija on ihan mulkku, hän on täydellinen. Kaiken paskan jälkeen hänellä on salaa järjettömän iso sydän.

Hetkittäin toivon, että hän olisi kiinnostunut työprojekteistani enemmän, mutta ne ovat pinnallisia asioita. Faija ei lelli piloille, mutta kun olen tarvinnut häntä, hän on ollut läsnä.

Olen faijasta ylpeä varsinkin siksi, että hän on hoitanut asiansa olosuhteisiin nähden täydellisesti. Janin kuolema on ollut faijalle paljon rankempaa kuin kuvittelin. Minä en olisi selvinnyt siitä, että menettäisin ensin vaimoni ja sen jälkeen auto-onnettomuudessa lapseni.

Faija ei kelaile asioita hirveästi eteenpäin niin kuin en minäkään. Vaikka meissä on paljon samoja luonteenpiirteitä, olemme tosi erilaisia. Eniten olen oppinut faijalta varmaan anteeksiantoa.

Voisin kuvitella, että suurin tunnustus, jonka faija on saanut, on se, että me lapset haluamme pitää häntä kasassa. Joku herkkäluontoisempi olisi jo luovuttanut. Faijassa on paljon huonoa ja paljon hyvää, mutta hyvää on enemmän."

Olen lukenut tätä palstaa vuosia. Aina luen kk-liitteestä nämä jutut. Yleensä juttujen jälkeen tulee hyvä mieli: ai - tuo onkin ihan inhimillinen tyyppi. Tämä juttu oli aika kummallinen. Ensiksi huonosti toimitettu, mikä ei välttämättä ole toimittajan vika. Sanotaanko näin, että tuli kökkö fiilis. Loirin arvo laski silmissäni negalle. Poika tuntuu ihan tervejärkiseltä - isä ei : (

tiedän tuon joonaksen ristiriitaiset tunteet samanlaisten vanhempien kasvattamana: toisalta painaa huoli ja velvollisuus vanhenevasta vanhemmasta, toisaalta muistissa on se, miten lapsena kaipasi vanhempiaan turhaan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 23:30"]

Jotenkin surullinen tapaus. Isä luulee olevansa poikansa paras kaveri, jonka kanssa on kiva pelata korttia ja vetää sikaria. Oikeasti poika käy katsomassa pelkästä säälistä/velvollisuudentunnosta isäänsä.

[/quote]

Mistä päättelet näin? Mitä jos poika oikeasti rakastaa häntä ja välittää hänestä. Oma lapsikin voi olla kaveri, kaiken muun lisäksi.

Ylläoleva on Joonas Loirin kertomaa. Ekassa kappaleessa Vesku kehuu naisillaan, että hänen 96 vuotiaana kuollut äitinsä sanoi, ettei halua nähdä enää yhtään uutta tyttöystävää, että tämän poikansa Joonaksen kanssa hän "joskus vertailee ja laskee aikakauslehdistä pisteitä, mutta Joonas jo melkein voittaa, koska hänen entiset hoitonsa ovat jo kuolleet". Tuntuu Veskulla olevan toi painotus elämässä pyörivän naisten ympärillä, ja myös suhde omiin lapsiin liittyy rehentelyyn naisista. Kehuu myös ulkonäköään, siteeraa sitä oli kuin nuori Loiri-biisin sanoitusta, ja tässä sitten poika kertoo" isästään " rehelllisesti. Loirilla aika vähän kerrottavaa lapsestaan, minäminäminä on enemmän esillä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 23:30"]

Jotenkin surullinen tapaus. Isä luulee olevansa poikansa paras kaveri, jonka kanssa on kiva pelata korttia ja vetää sikaria. Oikeasti poika käy katsomassa pelkästä säälistä/velvollisuudentunnosta isäänsä.

[/quote]

Mistä päättelet näin? Mitä jos poika oikeasti rakastaa häntä ja välittää hänestä. Oma lapsikin voi olla kaveri, kaiken muun lisäksi.

[/quote]

Lapsi yleensä rakastaa vanhempiaan ehdoitta. Kaikesta huolimatta.

Tuntuu oudolta että kaikki te puhutte siitä etteikö heidän välillä olisi rakkautta! Olen varma että Joonas välittää isästään ja jos oikein muistan niin he ovat viettäneet aikaa paljon viimeaikoina esim ulkomailla yms.

Jos ette osaa lukea juttua silmat auki niin kannattaako alkaa Veskua haukkumaan huonoksi isäksi sen takia?

Moni tekee lapsia ajatellen olevansa siihen valmis. Ja sitten kun lapset ovat syntyneet, huomaakin, ettei perhe-elämä tai lapset kiinnostakkaan, ainakaan sillä tavalla kuin mitä ennen lapsen syntymää ajatteli. Tällasia vanhempia on lukuisia, myös äitejä. Keski-luokkaiset mammat käy perhetukikursseilla opettelemassa vuorovaikutussuhdetta lapseen, kun se ei sitten kaikesta odotuksesta ja jopa hedelmättömyyshoidoistakaan huolimatta ollut sellaista kun kuvitteli.

Ihan turha jankuttaa, et "miks niitä lapsia sit tekee". Tuskin kukaan yksikään äiti haluaisi sairastua esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Miehillä tosin tuntuu olevan helpompi irtaantua niistä perhekuvioista, oli se sitten työ, viina tai taiteen teko.

Ratkaisevinta tässä on se, miten Joonas kokee isänsä. Tämä on heidän välinen suhde. Tuskin Joonas olisi osallistunut koko juttuun, jos olisi kovin katkera tällä hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:41"]

Moni tekee lapsia ajatellen olevansa siihen valmis. Ja sitten kun lapset ovat syntyneet, huomaakin, ettei perhe-elämä tai lapset kiinnostakkaan, ainakaan sillä tavalla kuin mitä ennen lapsen syntymää ajatteli. Tällasia vanhempia on lukuisia, myös äitejä. Keski-luokkaiset mammat käy perhetukikursseilla opettelemassa vuorovaikutussuhdetta lapseen, kun se ei sitten kaikesta odotuksesta ja jopa hedelmättömyyshoidoistakaan huolimatta ollut sellaista kun kuvitteli.

Ihan turha jankuttaa, et "miks niitä lapsia sit tekee". Tuskin kukaan yksikään äiti haluaisi sairastua esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Miehillä tosin tuntuu olevan helpompi irtaantua niistä perhekuvioista, oli se sitten työ, viina tai taiteen teko.

Ratkaisevinta tässä on se, miten Joonas kokee isänsä. Tämä on heidän välinen suhde. Tuskin Joonas olisi osallistunut koko juttuun, jos olisi kovin katkera tällä hetkellä.

[/quote]

Sitä on sitten opeteltava olemaan hyvä vanhempi. Lapsi ansaitsee kyllä vanhemman, joka ainakin yrittää olla hyvä.

Vesku on tajunnut tilanteen ja koittanut korjata sitä. Niinhän se elämä menee, jotkut tajuavat, jotkut eivät.

57: Se Vexin kuollut poika on avioliiton ulkopuolinen, sivusuhteesta muistaakseni syntynyt. Sulla on nyt vähän eri haastattelu...

Liian rehellinen.. Pitääkö sun elämää helpottaa valehtelemalla asioista jotta ne tuntuisi paremmalta itsestäsi..

Tosi ikävä lukea näitä kommentteja kun teette jokaisesta asiasta negatiivisen. veskun ja joonakset välit ovat hyvät sillä he käy yhdesä usein thaimaassa ja jopa vesku oli viettänyt 3kk shanghaissa poikansa luona.

Jokainen synnyttää toinen toisiamme tässä mutta sitä vaan ei moni tajua. Joonas tuskin jaksaa leikkiä kotilääkäriä vain säälistä. Ekköhän he rakasta toisiaansa enemmän kun yksikään palikka tällä foorumilla. Ja millä vitulla te pölyhousut arvostelette toistennelämää kun omassa on varmasti monta asiaa ja päin vittua sekä luultavasti äijä petoksella jollain naapurin likalla kun ei teidän kitinää jaksa kukaan kuunnella. Keskittykää omaan elämäänne ja herätkää!

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 07:40"]

Liian rehellinen.. Pitääkö sun elämää helpottaa valehtelemalla asioista jotta ne tuntuisi paremmalta itsestäsi..

Tosi ikävä lukea näitä kommentteja kun teette jokaisesta asiasta negatiivisen. veskun ja joonakset välit ovat hyvät sillä he käy yhdesä usein thaimaassa ja jopa vesku oli viettänyt 3kk shanghaissa poikansa luona.

Jokainen synnyttää toinen toisiamme tässä mutta sitä vaan ei moni tajua. Joonas tuskin jaksaa leikkiä kotilääkäriä vain säälistä. Ekköhän he rakasta toisiaansa enemmän kun yksikään palikka tällä foorumilla. Ja millä vitulla te pölyhousut arvostelette toistennelämää kun omassa on varmasti monta asiaa ja päin vittua sekä luultavasti äijä petoksella jollain naapurin likalla kun ei teidän kitinää jaksa kukaan kuunnella. Keskittykää omaan elämäänne ja herätkää!

[/quote]

Kuule, moni meistä näkee jutussa omia ja vanhempiensa virheitä. Vesku on kuten monet komedianäyttelijät ihmisenä hyvin vaikea ja se välittyy myös haastattelusta. Oma isäni on hyvin samanlainen, narsistinenkin. Joonaksen kommenteista välittyy isän kaipuu, mutta myös sen tajuaminen, että hän on perinyt osan isänsä ominaisuuksista - sama tilanne on itselläni. Tehdään tilanteesta paras mahdollinen. Tsemppiä.