Onko teistä teinin näpistelystä kiinnijääminen miten hirveän paha juttu?

Tee kuten muutkin vanhemmat, palkitse teini hienosta yrityksestä ja lähetä valituskirje vartijoille, jotka sielutta kiusasivat herkkää kerubiasi.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 00:46"]

Tee kuten muutkin vanhemmat, palkitse teini hienosta yrityksestä ja lähetä valituskirje vartijoille, jotka sielutta kiusasivat herkkää kerubiasi.

[/quote]

No en. Tyttö on väärin tehnyt ja rangaistuksensa ansainnut, tosiaankin.

Miten vaan päästä tästä pettymyksestä, vitutuksesta, luottamuspulasta siihen samaan mitä vielä eilen oli?

ap

Ei ole paha juttu, iso osahan tuota kokeilee. Minäkin kokeilin teininä ja kyllä opin läksyni juuri kiinnijäämisen vuoksi.

Oma poikani näpisti jotain keräilykortteja jo 8-vuotiaana ja sai niin hirveät tunnontuskat että tuli kertomaan mulle parin ov:n päästä. Käytiin kyseisessä kaupassa tunnustamassa ja maksamassa, vartija piti lempeän, mutta samalla tiukan puhuttelu pojalle. Poika katui, oikein todella ja jäi ihan varmasti viimeiseksi kerraksi.

Mä tein jotain ton kaltaista suurinpiirtein tuon ikäisenä. Sain ihan törkeän tiukan puhuttelun vanhemmiltani, enkä ole sen koommin uskaltanut tehdä mitään pahaa.  En tiedä miten muut lapset/teinit reagoi, mutta kyllä mulle ainakin häpeän ja syyllisyyden tunteet oli (on) sen verran voimakkaat etten olis toiste halunnut jäädä kiinni, eli stoppi tuli yhdestä kerrasta.

No jos sä itsekin olet niin tehnyt niin miksi tyttäresi teko olisi yhtään kamalampaa?

Eikö sillä yhtään mitään muita teinioireita ole ollut, jos sulle vasta tärähti ettei se ole enää lapsi?

Mä en osaa sanoa miten suhtautuisin tuollaiseen. Itse en ole näpistellyt, kaverit kylläkin sitä tekivät joten itse en uskaltanut edes enää mennä heidän kanssaan kauppaan. Jos olisivat jääneet kiinni, olisin minäkin ollut syyllinen ja isäni olisi tappanut minut, kirjaimellisesti.

Mutta juuri joskus kaveripiiri voi saada tuollaista aikaan, ja voihan se olla sairauskin. Tai sitten vain sitä teinien kaikkivoipaisuutta ja tyhmyyttä. En tiedä mitä ajattelisin, toivottavasti en joudukaan asian eteen, nyt kun tyttäreni ovat tulossa teini-ikään. Mutta kyllä mä vaikeuksia odotan, mutten ihan tuollaista.

Kiinnijääminen sinänsä on hyvä juttu. Paha olisi se, jos saisi jatkua.

Muistan, kun pikkuveli jäi kiinni yrityksestä viedä viehe urheiluliikkeestä. Ei se ollut pikkuasia silloin, eikä nytkään olisi jos omille lapsille tuollaista sattuisi. En osaa sanoa miten sitä käsittelimme, mutta kun saman ikäinen tyttäremme jäi kiinni nettikiusaamisesta, muuttui hänen netin käyttö. ipad ei ole enää yleisenä ajankuluna, vaan sovittuina aikoina hänen ennalta kertomassa käytössä.

Onko teistä teinin näpistelystä kiinnijääminen miten hirveän paha juttu?

Outo kysymyksenasettelu. Mielestäni näpistely on pahempi juttu kuin siitä kiinni jääminen.

Hyvä kun jäi kiinni ja toivottavasti ottaa opikseen.

Kaksi vaihtoehtoa, rakkauden puute jota yritetään korvata tavaralla mutta todennäköisemmin ikävaiheeseen kuuluva oire, pitää kokeilla käytännössä voiko varastaa, ottaa luvatta haluamansa. Kun siitä jää kiinni, oppii että se on väärin, niin ei voi eikä kannata tehdä, koska muutkin tuomitsevat teon. Kannattaa yrittäö erottaa lapsi/nuori ja hänen tekonsa. Teko voidaan tuomita mutta nuori pysyy samana hyvänä ihmisenä joka hän on ollut ja on edelleen. Vain näin hän myös saa mahdollisuuden anteeksiannolle, oppii virheestä mutta virhe ei leimaa hänen persoonaansa, ainoastaan tekoa. Tottakai nuo negatiiviset tunteetkin ovat hyväksyttäviä, onhan näpistys väärin ja vanhempi saattaa hävetä lapsensa tekoa. Ihminen oma lapsikin kuitenkin vain on, se on hyväksyttävä ja toivottava lapsen vuoksi että oppii kerrasta. Yleensä oppii ja siinä se on kiinnijäämisen positiivinen puoli. Elämä jatkuu ja tunteet laimenevat pikkuhiljaa, kun niitä on saanut oman aikansa käsitellä. Näin myös me vanhemmat kasvamme. Kyllä se siitä! nm. kokemusta on.

Minä olen sitten varmaan ollut tosi epänormaali nuori, kun ei tullut ikinä mieleenkään varastaa yhtään mistään mitään, vaikka olimmekin aika köyhiä. Ehkä se oli jotain mielikuvituksen puutetta, kun en tullut edes ajatelleeksi, että varastaminen on ihan okei.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:24"]

Minä olen sitten varmaan ollut tosi epänormaali nuori, kun ei tullut ikinä mieleenkään varastaa yhtään mistään mitään, vaikka olimmekin aika köyhiä. Ehkä se oli jotain mielikuvituksen puutetta, kun en tullut edes ajatelleeksi, että varastaminen on ihan okei.

[/quote]

Tuo on kyllä ihan oma mielipiteesi. Kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että varastaminen on ok.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:24"]

Minä olen sitten varmaan ollut tosi epänormaali nuori, kun ei tullut ikinä mieleenkään varastaa yhtään mistään mitään, vaikka olimmekin aika köyhiä. Ehkä se oli jotain mielikuvituksen puutetta, kun en tullut edes ajatelleeksi, että varastaminen on ihan okei.

[/quote]

Tuo on kyllä ihan oma mielipiteesi. Kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että varastaminen on ok.

[/quote]

Lähes kaikki niistä äideistä, jotka näihin "apua lapseni jäi kiinni näpistämisestä" -ketjuihin vastaavat, sanovat itsekin koettaneensa näpistystä ainakin kerran teininä. Minusta se on tosi outoa. Samalla he tulevat sanoneeksi, että sitähän se nuoruus on, että koetetaan jotain tuollaista laitonta, se nyt vain kuuluu siihen ikään. Minusta ei kuulu. Vähän kuin sanoisi, että teinipojan nyt vain kuuluu vetää muita turpaan. Tai että aikuisen miehen kuuluu naida 16-vuotiasta tyttöä, se nyt vain kuuluu siihen ikään.

Minä myös hiukan ihmettelen, kun koskaan ei ole tullut itsellä edes mieleenkään näpistää kaupasta mitään.  Kai sen aina jotenkin tajusi, että systeemi lakoontuisi aivan täysin jos noin tehtäisiin.  Jotain on ehkä kuitenkin jäänyt siis nyt kuitenkin opettamatta...

Tai jos on opetettu, niin tytöllä on vain kova pää.

Kaipa tuo nyt hävettää niin paljon, että asia on käynyt jo selväksi.

Minä en luokittelisi ihmistä tässä hyvään ja pahaan, vaikka tietysti on parempi jos ei kertaakaan edesn yritä tai ajattele ottaa toiselle kuuluvaa tavaraa luvatta. Me ihmiset olemme erilaisia ja koemme erilaisia asioita, joista jotkut pitää oppia kantapään kautta. Aina kuitenkin jos lapsi tai nuori tekee väärin, tulee asia tietysti käsitellä sekä asiana että tunnetasolla, itsen ja nuoren kanssa. Teko on kuitenkin se joka on väärä, nuori ihminen niinkuin me kaikki aikuisetkin olemme keskeneräisiä, emme ole täydellisiä. Tässäkin tilanteessa nuori tarvitsee ennenkaikkia tukea, huomiota ja myös rakkautta, jotta hän itse pääsisi eheytymään. Minusta on hyvä sanonta että lapsi tarvitsee eniten rakkautta silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee. Nuori saattaa tarvita tukea jossakin kohdassa, vaikka kuinka pienessä, jossa hän kokee jääneensä jostain paitsi. Ylempänä puhuin rakkaudesta, mutta se voi myös olla huomiota, hyväksyntää ja sitä lapsemme je nuoremme meiltä kaipaavat, tuomitsemisen sijaan. Rajathan tulee jo laitettua, mihin viittaa oma pettymys ja viha väärää tekoa kohtaan.

Mä olin samanlainen. En kiusannut ketään,olin kiltti ja kapinoin varastamalla. En tosin jäänyt kiinni. 12-14v olin kun varastelin,koti oli köyhä niin varastin tupakkaa ja rintsikoita ja meikkejä. Sitten vaan lopetin kun kasvoin. Ja nyt olen ihan kunnon kansalainen,en tupakoi enkä harjoita mitään rikollisuutta,en tupakoi/juo,opiskelen yliopistossa kieltenopettajaksi. Mun nuoruuden kaveri oli pahempi kun minä ja siitä tuli historian opettaja. Ei 13v vielä ymmärrä,nykyisin vaan vaaditaan aikuisuutta jo teineiltä. Älä huoli aloittaja,sulla on varmasti ihan normaali nuori tytär. 

Hei ap!

Tiedän hyvin tunteesi. Oma tyttäreni, nyt jo yli 20v, jäi seiskaluokkalaisena kiinni näpistelystä poliisien soittaessa kotiin. Se oli minullekin järkytys ja luottamus meni hetkeksi. En voi väittää että tyttäreni olisi muutoinkaan enkeli ollut, mutta varastamista en ollut tullut ikinä ajatelleeksikaan, rehellinen perhe kun olemme ja sen suhteen arvot kunnossa.

Onneksi toista kertaa tuollaista ei tapahtunut, kai tyttö säikähti tarpeeksi. Ja mitä tyttäreen nyt tulee kun hän on aikuinen: todellakin oman elämänsä herra, on ammatti ja työpaikka ja perhe, ei hänestä rikollista tullut ;)

Toivotaan että sunun tyttäresi otti opiksi, tuskin tuon näpistelyn syitä kannattaa hirveästi analysoida, nuorella nyt saattaa pälkähtää sellainen päähän. Pääasia että katuu ja ottaa opiksi!

Sellaisille äideille jotka kovasti julistavat että eivät ymmärrä varastamista ja että heidän lapsi ei ole koskaan niin tehnyt,niin eivät kaikki nuoret  sitä tunnusta. Minä en tunnustanut ja äiti edelleen patsastelee tyytyväisenä kun hänen lapsensa eivät koskaan sitä ja tätä.:) Miksipä minä nyt enää aikuisena asiaa vatvoisin ja äitini mielen pahoittaisin. 

Pointtini on siis se, että yllättävän moni teini varastaa jollain tasolla.Se voi olla koulun vihko,lähikaupan makeinen tms. Varastamiseksi mielletään aina vaan kaupasta varastettu. Minun tuttavat esim.kehuvat (lastensa kuullen)miten lähikauppa antoi liikaa vaihtorahaa takaisin  tai miten unohtivat maksaa jonkun pienen tuotteen ja "vahingossa" varastivat. Ilmapiiri monissa kodeissa on hyvin tekopyhä. Ja minä,entinen myymälävaras (teininä) en nykyisin veisi muovipussiakaan. 

Kyllähän se varastelu aina jostain kapinasta yms.kertoo,omalla kohdallani kapinamieli syntyi uskovaisista vanhemmistani jotka opettivat toista ja tekivät toista, ja teini-ikä oli hyvin sekavaa ja sisälsi juuri tuota varastelua. Mutta ny on kaikki hyvin.:)

T. Se tuleva ope

No meidän perheessä ei hyväksytä näpistelyä eikä varastamista missään muodossa. Siksi on.