Kaverini kurittaa lastaan :(

Minua on lapsena tukistettu ja joskus läimitty pepulle, muttei mitenkään järjestelmällisesti, tai niin että tuntisin erityisemmin vahingoittuneeni.

Silti asenteeni lapseni kasvatukseen (tällä hetkellä) on se että minä olen aikuinen, ja minun ei tarvitse kostaa 2-vuotiaan aiheuttamia ärsytyksiä väkivallalla, ei fyysisellä eikä henkisellä.

Luonnonlapsityylinen kaverini on toisella linjalla: ruokaillessamme yhdessä hänen saman ikäinen lapsensa oli minusta jo syönyt kyllikseen ja vääntelehti tuolissaan koska halusi pois. Kaveri antoi ipanalle luunapin.

En huomannut tuota ennen kuin hän itse sivunmennen mainitsi asiasta. Apua siitä ei ainakaan ollut koska koko loppuistunto oli yhtä vääntämistä ja kurinpitoa.

En usko että kaveristani on tuon kummemmaksi lapsenpiiskaajaksi, mutta minusta vaikuttaa myös että hän ei ymmärrä että luunapista ei ollut mitään apua.

Tai en vaan voi käsittää. Ehkä kaverini näkee nämä tilanteet voitettavina valtataisteluina?

Toisaalta en mielestäni voi pysyä asiasta hiljaa koska minusta aikuisen kuuluu kasvattaa lasta muilla keinoin, mutta toisaalta en tiedä miten voisin selittää asian niin että kaverini ymmärtäisi.

Hän vetoaa usein lapsensa vaikeuteen, mutta näkemäni perusteella hänen lapsensa ei ole sen kummoisempi kuin minunkaan ponteva uhmikseni joka kyllä pysyy hallinnassa esimerkiksi sylissä kantaen jos ei muuten.

Mitäpä tehdä? Viisaampi varmaan väistää, ehkä täytyy tyytyä näyttämään hyvää esimerkkiä.