Yhteiskuntaan kuulumisen vaikeus

Olen kokenut että Downeja kohdellaan paremmin kuin aspergereja, mutta minä luulen, että syy on se, kun Down kuuluu yhteiskuntaan paremmin kuin asperger tai ainakin käyttäytyy yhteiskuntaan sopivammalla tavalla, josta syystä häneen luotetaan enemmän kuin aspergeriin.

Asperger tavallaan kuuluu omaan perheeseensä tai kaveripiiriinsä joka sitä toki suojelee ja puolustaa ja arvostaa koska asperger kuuluu siihen. Down-henkilö taas kuuluu laajemmalti koko maailmaan ja siksi downia koko maailma puolustaa. ihmistä puolustaa se yhteisö johon ihminen kuuluu. Tästä johtuen esimerkiksi lääkärit ja hoitajat on downille tuttavallisempia, ystävällisempiä ja juttelevat downin kanssa enemmän koska down elää kuin sisar, veli tai tytär tai poika suhteessa jokaiseen vieraaseenkin ihmiseen ja on automaattisesti jokaisen läheinen. Asperger taas ei kuulu muuhun kuin omaan pikkuyhteisöönsä jossa hän voi olla arvostettu, mutta yhteiskunnallinen taho ei arvosta aspergeria kodka as ei kuulu yhteiskuntaan ja yhteiskuntaa edustavan tahon esim lääkärin toiminnassa aspergeria kohtaan siksi usein korostuu muodollisuus, virallisuus ja puolueettomuus nimenomaan siihen suuntaan että pyritään ettei anneta aspergerille etuoikeuksia, koska jos niitä antaa niin silloin kuuluu aspergerin joukkoihin ja lääkärin on kuuluttava yhteiskunnan joukkoihin eikä aspergerin pieneen lähipiiriin joka on aspergerille yhteiskunta.

Minun pointti on se kun minusta tuntuu, että olen kiusattu, hyljeksitty ja yksinäinen ja että kaikille muille ollaan hyviä ja ystävällisiä, mutta minulle ollaan tylyjä ja töykeitä ihan jo ensi näkemältä vaikkei taustojanikaan tunnettaisi mutta downeja tunnutaan rakastavan yli kaiken. heille kaikki on myötämielisiä.

minulle vain harvat ihmiset on myötämielisiä, epäilen tämän johtuvan kyvyttömyydestäni käsittää laajoja kokonaisuuksia. yhteiskunta on laaja kokonaisuus, liian laaja minulle.

vain muutama ihminen ehkä ymmärtää ja hyväksyy minutkin ja puolustaa minua koska kuulun heidän tuttavapiiriin ja kuulun heidän joukkoon. monien mielestä myös takerrun liikaa yksittäisiin ihmisiin. se johtuu siitä kun minulla on samat sosiaaliset tarpeet kuin terveillä mutta minua ei hyväksytä laajoissa mittakaavoissa osaksi ainakaan isoa yhteisöä kuten esim yhteiskuntaa tai maailmaa. minun yhteiskuntani ja yhteisöni jossa olisin hyväksytty, tulisi olla pieni. kuulun koulussa omaan luokkayhteisööni ja se on pieni luokka erityisammattikoulussa ja siellä minut hyväksytään ja koska olen kokenut pienessä porukassa hyväksyntää, tarve yrittää hakea muiltakin ihmisiltä ja esim yhteiskuntaa edustavilta tahoilta hyväksyntää, on vähentynyt.

Downien puolelle mennään koska Downit itsekin ovat ihmisiä kohtaan myötämielisiä. ihmiset menevät ystävänsä puolelle ja Down käytöksellään osoittaa sen, että on jokaiselle ystävä.

jos asperger-henkilö koko ajan suhtautuu vaan neutraalisti tai jopa vihamielisesti kaikkiin ja omaa vaan muutaman ystävän niin silloin on ymmärrettävää jos ne muutamat ihmiset vaan ovat aspergerin puolella mutta kaikki muut downien puolella aspergereja vastaan.

mitä luulette, että koska kykyni sopeutua maailmaan ja yhteiskuntaan on noin heikko asperherista johtuen niin olisiko minun viisasta etsiä itselleni omaa pientä yhteisöä johon kuuluisin esim jossakin asumiskuntoutusyhteisössä tai hoitoyhteisössä joka olisi minulle se yhteiskunta johon kuuluisin ja te muut kuulutte tähän maahan ja maailmaan?