Säälittää 18-22-vuotiaat omilleen muuttaneet.

Kaikki eivät ole niin viisaita ja lahjakkaita, että pystyvät opiskelemaan ja olemaan töissä siinä sivussa. Itsekään en ollut niin lahjakas, vaan opinnot vaativat minulta kovaa työntekoa, että pärjäsin. Kun olen nämä geenini antanut lapselleni, ymmärrän, että hän ei ole opintojen ohella töissä kuin loma-aikoina. Autan häntä taloudellisesti mielelläni. Toki ymmärrän, että joillekin oppiminen on helpompaa, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:43"]

Todella harva tuon ikäinen on henkisesti valmis omaan asuntoon. Eivät tuon ikäiset osaa edes siivota tai laittaa ruokaa. Puhumattakaan siitä, millä elättävät itsensä.

[/quote]

itse muutin 17 vuotiaana, siivosin , pyykkäsin, tein ruuan , äidiksi tulin 19 vuotiaana. Kaikki mennyt hyvin,  reilu kymmenen vuotta saman miehen kanssa ollut jo <3 JOten mikä säälittää?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:43"]

Todella harva tuon ikäinen on henkisesti valmis omaan asuntoon. Eivät tuon ikäiset osaa edes siivota tai laittaa ruokaa. Puhumattakaan siitä, millä elättävät itsensä.

[/quote]

Ohhoh. Sain esikoiseni 23-vuotiaana. Kumpihan olisi ollut säälittävämpää: asua vanhempien kanssa vielä VAI että olisin alle vuoden asunut miehen kanssa ja saanut jo esikoisen... :O Molemmat. Muutin 20-vuotiaana omilleni, 21-vuotiaana miehen kanssa yhteen. Ja hyvin osasin siivota ja maksaa laskut (rahoilla mitkä tienasin käymällä kokopäivätöissä).

Ja muuten, miten sinä olet lapsesi kasvattanut, jos he ovat noin osaamattomia vässyköitä vielä parikymppisenä..?

Ap on pojan äiti. Pojathan on yleensä aika tumpeloita mitä tulee kotitöihin, kun mami-kulta on kuorinut perunatkin valmiiksi. Ja jos tällainen poika muuttaa pois kotoa, käy mami siivoamassa, pyykkäämässä ja viemässä jääkaappiin ruuat. Ja soittaa pakkasaamuna, että muistathan varmasti laittaa pitkät kalsarit jalkaan. 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:47"]

Ei lapseni pysty elättämään itseään, koska on opiskelija. Muuten hoitanee asiansa. Elätämme häntä, koska olemme hänet maalmaan saattaneet. Lapsia tehdään tasan se määrä kuin heitä pystyy elättämään ja opintoaikana avustamaan. Kohta tänne on tulossa opintomaksutkin. Siinä sitten on sormi siellä synnytysautomaateilla. Säälin heidän lapsiaan.

[/quote] Totta. Minulla on viisi lasta ja jo kolme heistä on käynyt lukion ja muuttanut pois kotoa, yksi on jo valmistunut. Lukiokulut tansseineen ja risteilyinenn olen maksanut, edelleen maksan puhelimet, vakuutukset ja kuukausirahaa 100 euroa opiskelijoille, jouluisin saavat enemmän toki. Tämä kaikki yksinhuoltajana. Eli luulisi että kahden huoltajan perheessä lapsia voisi olla enemmänkin kuin viisi?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:56"]

Kaikki eivät ole niin viisaita ja lahjakkaita, että pystyvät opiskelemaan ja olemaan töissä siinä sivussa. Itsekään en ollut niin lahjakas, vaan opinnot vaativat minulta kovaa työntekoa, että pärjäsin. Kun olen nämä geenini antanut lapselleni, ymmärrän, että hän ei ole opintojen ohella töissä kuin loma-aikoina. Autan häntä taloudellisesti mielelläni. Toki ymmärrän, että joillekin oppiminen on helpompaa, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

[/quote]Varmasti monet nuoret aikuiset tarvitsevat taloudellista avustusta. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että 18-22-vuotiaan pitäisi asua vanhempiensa luona, jos ei itse niin halua.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:56"]

Kaikki eivät ole niin viisaita ja lahjakkaita, että pystyvät opiskelemaan ja olemaan töissä siinä sivussa. Itsekään en ollut niin lahjakas, vaan opinnot vaativat minulta kovaa työntekoa, että pärjäsin. Kun olen nämä geenini antanut lapselleni, ymmärrän, että hän ei ole opintojen ohella töissä kuin loma-aikoina. Autan häntä taloudellisesti mielelläni. Toki ymmärrän, että joillekin oppiminen on helpompaa, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

[/quote]

Mitä alapeukuttamista tässä puheenvuorossani oli?

Itse muutin 16 vuotiaana ja kyllä osasin ruokaa laittaa sekä siivota. En nyt alkuun mitään erikoisia ruokia, mutta äkkiä ne taidot siitä karttui. Olin myös töissä.

Hyvä, että joku säälii.

Voin kertoa, ettei se kivaa ollutkaan. Ypöyksin toisella puolella maata niin nuorena vailla kodin lämpöä ja äidin lihapatoja. En koe vieläkään toipuneeni tuosta traumasta täysin. Kasvuni jäi ikäänkuin kesken. En ehtinyt kehittyä aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:56"]

Kaikki eivät ole niin viisaita ja lahjakkaita, että pystyvät opiskelemaan ja olemaan töissä siinä sivussa. Itsekään en ollut niin lahjakas, vaan opinnot vaativat minulta kovaa työntekoa, että pärjäsin. Kun olen nämä geenini antanut lapselleni, ymmärrän, että hän ei ole opintojen ohella töissä kuin loma-aikoina. Autan häntä taloudellisesti mielelläni. Toki ymmärrän, että joillekin oppiminen on helpompaa, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

[/quote]Varmasti monet nuoret aikuiset tarvitsevat taloudellista avustusta. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että 18-22-vuotiaan pitäisi asua vanhempiensa luona, jos ei itse niin halua.

[/quote]

Siis opiskeleva lapseni ei asu kotona.

Säälittää jos joku asuu kotonaan vielä 23-vuotiaana. Vieroksun kyllä 21-vuotiaitakin jotka asuvat vielä mamman hoivissa. Vässykät

22v. mennessä olimme mieheni kanssa menneet naimisiin, saaneet ensimmäisen lapsen ja muuttaneet ulkomaille. Sääliäsi emme siis olisi tarvinneet! ;) 

Minä muutin 19-vuotiaana ihan toiseen maahankin, avioliittoon. OIkein hyvin pärjäsin, myöskin alle vuoden sisään syntyvän lapsen kanssa. Toinenkin lapsi vielä parin vuoden päästä, siis ikäerohullun mukaan rankasti alaikäisenä. Kukaan minut livenä tunteva ainakaan tuskin minua on säälinyt, en taida olla erityisen säälittävä tapaus...

Omillaan asuminenhan on hemmetin helppoa vaikkapa intin käymiseen, töissä olemiseen tai tutkinto-opiskeluun verrattuna.

Kontrollointihaluiset harput vain haluavat mukulan takaisin kotiin itselleen pompoteltavaksi.

Tää on Ikis :D

Olin 15, kun muutin omaan asuntoon opiskelemaan lähtiessäni, täytin kyllä myöhemmin samana vuonna 16. Ei tuolta korvesta olis jaksanu joka päivä linja-autolla kulkea, matkoihin ois menny monta tuntia päivässä. Mielestäni pärjäsin tosi hyvin. :)

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 14:43"]

Todella harva tuon ikäinen on henkisesti valmis omaan asuntoon. Eivät tuon ikäiset osaa edes siivota tai laittaa ruokaa. Puhumattakaan siitä, millä elättävät itsensä.

[/quote]

Ei se siivoaminen tai ruuanlaitto elämän tarkoitus olekkaan.

Tuleeko ketjun kirjoittajille yllätyksenä, että lapset kehittyvät eri tahtiin?

Mäki olen säälittävä tapaus. Muutin omilleni 19-vuotiaana, kävin koulun loppuun ja koulun ohella tein iltavuoroja, elätin itseni, maksoin jopa veljeni pikavippejä pois. Kertaakaan en vanhemmilta pyytänyt rahaa vuokraan, ruokaan, muihin menoihin. Valmistuttuani ammattiin, jatkoin samassa työpaikassa koko aikaisena ja edelleen olen samassa työpaikassa.

Nyt ikää 25-vuotta. 2 lasta, naimisissa, asutaan paritalossa ja tulotaso hyvä. Löytyy 2 autoa, koira, asiat mallillaan. Että kyllä tämä elämä nyt on sitten mennyt niin persiilleen, kun muutin 19-vuotiaana omilleni. Voi minua. 

Itse muutin 19 -vuotiaana 100km päähän opiskelemaan ja osasin siivota ja laittaa ruokaa. Ja ihan itse pesin pyykkinikin, vaikka mies olenkin :)

Kyllä minua nauratti kämppis, joka kävi aina viikonloppuisin kotona hakemassa äidin tekemän laatikon pakasteeseen, josta sitten viikon mittaan mikrossa ruokaa lämmitteli. Koittakaa nyt vanhemmat oikeasti antaa lapsillenne vastuuta jo kotona ollessaan. Muuten tulee karu yllätys sitten 30-kymppisenä, kun uskaltautuu pois äidin sylistä.