Miehet, ahdistaako ulkonäköpaineet?

Kolmenkympin kieppeillä vakiintunut garderoobi edelleen käytössä. Sama pää kesät talvet myös, hiustyyliä myöten.

Eli nuorempana kiinnitti huomiota, enää ei niinkään. Riittää, että on perussiisti, eli käy joskus parturissa ja viikkaa vaatteet pesun jälkeen.

Koen stessia koulutustasosta/tulotasosta ja titenkin penikseni koosta. Vähemmässä määrin ulkonäöstä.

En koe stressiä mistään noista, en tosin myöskään deittaile. En kokenut sinkkuna ollessanikaan. En ole kiinnostunut sellaisista naisista, jotka jahtaavat jotain statussymboleita. En varmasti kelpaa jokaiselle naiselle, mutta ei minun tarvitsekaan.

Eniten ahdistaa ettei ole iso se. Sillä on kuitenkin suuri merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Älyä on ihan kohtuudella ja tulotkin on keskiarvoa isommat. Silti koen ulkonäköpaineita. Deittailumaailman koen pinnalliseksi ja kylmäksi.

M41

Jos itse olet tyhjä taulu niin ei siinä äly ja tulot 'riitä'. Pitää olla ihminen ihmiselle, aito.

Kyllähän tuota arvostelua on vartalosta saanut kuulla. Milloin ei ole tarpeeksi plösö nallekarhu tai lihaksikas atleetti tällaisena luomuruipelona eikä sitä paljoa naiset arastele sanoa päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäänsä tyytyväinen kirjoitti:

Ei ahdista, eikä ahkistanut nuorempanakaan, vaikka silloin oli suuremmat paineet löytää parisuhde. Pakit tietysti harmitti, mutta niistä aina selvittiin. Jos kokisin, että kaljuuntuminen haittaisi pariutumistani, hankkisin hiussiirrännäiset ja ongelma olisi ratkaistu. Näköjään muut avut kuitenkin tekevät sen, että naisten kiinnostusta on.

V-u sä olet naiivi. Eivät ne hiussiirrännäiset ole läheskään oikeita luonnollisia hiuksia vastaavan näköisiä. Ensinnäkin kaikki huomaavat ne eikä siitä ei ole takeita että siirteet alkavat yleensä kasvaa ja toisekseen saat olla koko ajan teettämässä uusia siirrännäisiä, kun kaljuuntuminen etenee. Ensin täytetään ohimoita, sitten vähän sen takaa, sitten päälakea, jne. Ja kohta sun pää näyttää joltain nuken päältä ja jos siirrännäinen näyttää huonolta et voi enää ajaa nutiksikaan. 

Höpö höpö ja huomenna lisää. Ensinnäkin teesi "siirrännäiset eivät ole aitoja" on täysin valheellinen, koska ne ovat omia hiusfollikkeleita takaraivostasi. Näyttävät siis myös täysin luonnolliselta. Taitava hiuskirurgi tekee luonnollista jälkeä; suuntaa siis Turkkiin, jossa toimenpide on täysin kasuaali.

Osa siirrännäisitä väkisinkin kuolee, mutta se ei ole ongelma, jos sinulla on edes vähän omaa tukkaa jäljellä. Näissä operaatioissa on tarkoitus pelastaa tai luoda tuuheutta ei tehdä nutista taas lapsen hiusten tuuheuden -näköistä tulosta. Kaljuuntuminen toki jatkuu, joten on syytä selvittää sen alkulähde. Itsellä se oli piilevät allergiat, jotka nostivat inflammaation pilviin, ja histamiinireseptorit tekivät töitä enemmän kuin kulakkileirin vangit. Itse siis aloin kaljuuntumaan n. 19-vuotiaana takaa ja ohimoilta. 21-vuotiaana sain sen pysähtymään hoitamalla allergiani ja "puhdistamalla" kehoni inflammaatiosta. Seuraavana vuonna teetin alle 5k:lla siirrännäisen, joka on edelleenkin päässäni. Siis kohta kymmenen vuotta. Hiukseni ovat yksi parhaimmista puolistani tällä hetkellä ulkonäössäni. Tsempit muille hiusongelmaisille.

Ei ahdista. Naiset ovat niin paljon geneettisten ominaisuuksien perään, että katsoin paremmaksi käyttää ajan ja energian akateemiseen uraan sekä musiikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Juu. En koe olevani ruma, mut en oo komee. :/ Miul o myös luomi vasemmassa poskella. Se häiritsee. M25

Laita pihkavoidetta.

Viisainta on luovuttaa naisten suhteen. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Up

Vierailija kirjoitti:

Viisainta on luovuttaa naisten suhteen. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Kunpa alakerran aivonikin tajuaisivat asian.

"Tuntuuko, että pitäisi olla taitava ja maskuliininen?"

Kyllä. Miehille ei ole vaihtoehtoja. Miehille on varattu vain se toimivan ja osaavan sankarin rooli. Siihen on sovittava, halusit tai et.

"Millaisena näette deittailumaailman?"

Kilpailullisena ja armottomana.

"Riittääkö äly vai pitääkö panostaa ulkonäköön?"

Pitää, ja sekin riitti parhaimmillaan just ja just siihen että huolitellulla ja hyväkuntoisella miehellä olirimaa hipoen mahdollisuus naisiin jotka eivät olleet näistä kumpaakaan. Ja päälle tarvittiin naisten luulo että tuloni olivat isommat kuin ne todellisuudessa olivat, ja elämäntilanne jossa sellaiselle miehelle olisi ollut tarvetta, johtuen "hankalista" existä.

"Entä jos ei ole älyä eikä isoja tuloja, koetteko stressiä ulkonäöstä?"

En enää. Ainoa valttini oli nuorekkuus ja poikamaisuus, joka kääntyi heikkoudesta vahvuudeksi joskus 30-37v iässä. Nyt ikääntymisen merkit alkavat näkylä. Minusta ei tule ahavoitunutta ja karismaattista taistelujen karaisemaa miestä, vaan yksinkertaisesti ruma mies.

Itse olen vaalea, kaljuunnun, kapeaharteinen, hieman plösö ja naamataulustani joko mitäänsanomaton tai suorastaan ruma. Älykkyys enintään keskitasoa. Koin nuorena deittailumaailman kylmäksi ja armottomaksi. En päässyt jyvälle naisista. Jos joskus harvoin onnistuin pääsemään saatille, meni sielläkin aina joku pieleen. Yritin kovasti vetää roolia ja pukeutua oikein. Vähän liikaakiin, valitettavasti.

Nyt olen itsevarma ja huoleton pukeutumiseni suhteen, sillä löysin kuin löysinkin itselleni puolison. Löysin hänet olemalla oma itseni. Hän näkee minussa paljon muuta hyvää kuin ulkonäköni, ja oikeastaan nykyään hän viehättyy myös siitäkin. Jos jäisin sinkuksi, niin osaisin varmasti ottaa rennommin yrittäessäni pariutua uudestaan. Mutta tiedän samalla, että samanlainen tuuri ei käy uudestaan ihan kädenkäänteessä. Nykyisessä tilanteessani olen hyvin onnekas!

M30

P.s. Löysin rakkaani lopulta tinderistä. Se ainut, joka ei ollut tyrkky.

Olen 24v mies ja kyllä ahdistaa. Tiedän, että olet mitä olet ja se pitäisi hyväksyä. Ei se silti niin helppoa ole. Minulla on naisystävä sekä ystäviä, mutta kaikki on nykyään niin pinnallista. Tuntuu, että olet luuseri ellet ole bodattu, ruskea silmäinen, insta komistus. Tai ehkä ahdistaa enemmän se, että nykyään niin moni muu omaa tuollaiset hyvät piirteet mitä luettelin ja itse olen tälläinen perus vaalea, hoikka mulkero.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vaalea, kaljuunnun, kapeaharteinen, hieman plösö ja naamataulustani joko mitäänsanomaton tai suorastaan ruma. Älykkyys enintään keskitasoa. Koin nuorena deittailumaailman kylmäksi ja armottomaksi. En päässyt jyvälle naisista. Jos joskus harvoin onnistuin pääsemään saatille, meni sielläkin aina joku pieleen. Yritin kovasti vetää roolia ja pukeutua oikein. Vähän liikaakiin, valitettavasti.

Nyt olen itsevarma ja huoleton pukeutumiseni suhteen, sillä löysin kuin löysinkin itselleni puolison. Löysin hänet olemalla oma itseni. Hän näkee minussa paljon muuta hyvää kuin ulkonäköni, ja oikeastaan nykyään hän viehättyy myös siitäkin. Jos jäisin sinkuksi, niin osaisin varmasti ottaa rennommin yrittäessäni pariutua uudestaan. Mutta tiedän samalla, että samanlainen tuuri ei käy uudestaan ihan kädenkäänteessä. Nykyisessä tilanteessani olen hyvin onnekas!

M30

P.s. Löysin rakkaani lopulta tinderistä. Se ainut, joka ei ollut tyrkky.

Hieno vastaus, mutta viimeinen kappale oli tyhmä ja katkera.

Vierailija kirjoitti:

Olen 24v mies ja kyllä ahdistaa. Tiedän, että olet mitä olet ja se pitäisi hyväksyä. Ei se silti niin helppoa ole. Minulla on naisystävä sekä ystäviä, mutta kaikki on nykyään niin pinnallista. Tuntuu, että olet luuseri ellet ole bodattu, ruskea silmäinen, insta komistus. Tai ehkä ahdistaa enemmän se, että nykyään niin moni muu omaa tuollaiset hyvät piirteet mitä luettelin ja itse olen tälläinen perus vaalea, hoikka mulkero.

Suurplussa itseironiasta.

Ja itseasiassa sullahan on hyvin asiat. Miten voi tuntua pinnalliselta? Väärä heimo?

Vierailija kirjoitti:

Viisainta on luovuttaa naisten suhteen. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Mitäpä se hyvejää? Puolangan pessimisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 24v mies ja kyllä ahdistaa. Tiedän, että olet mitä olet ja se pitäisi hyväksyä. Ei se silti niin helppoa ole. Minulla on naisystävä sekä ystäviä, mutta kaikki on nykyään niin pinnallista. Tuntuu, että olet luuseri ellet ole bodattu, ruskea silmäinen, insta komistus. Tai ehkä ahdistaa enemmän se, että nykyään niin moni muu omaa tuollaiset hyvät piirteet mitä luettelin ja itse olen tälläinen perus vaalea, hoikka mulkero.

Suurplussa itseironiasta.

Ja itseasiassa sullahan on hyvin asiat. Miten voi tuntua pinnalliselta? Väärä heimo?

Sain käsityksen että kirjoittajan kaveripiirissä on kaikki jotain kauniita&rohkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 24v mies ja kyllä ahdistaa. Tiedän, että olet mitä olet ja se pitäisi hyväksyä. Ei se silti niin helppoa ole. Minulla on naisystävä sekä ystäviä, mutta kaikki on nykyään niin pinnallista. Tuntuu, että olet luuseri ellet ole bodattu, ruskea silmäinen, insta komistus. Tai ehkä ahdistaa enemmän se, että nykyään niin moni muu omaa tuollaiset hyvät piirteet mitä luettelin ja itse olen tälläinen perus vaalea, hoikka mulkero.

Suurplussa itseironiasta.

Ja itseasiassa sullahan on hyvin asiat. Miten voi tuntua pinnalliselta? Väärä heimo?

Sain käsityksen että kirjoittajan kaveripiirissä on kaikki jotain kauniita&rohkeita.

No sepä, väärä heimo. Jos likkakin pinnallista heimoa niin ei hyvä heilu. Mutta näin pääpiirteittäin, kokemus kauniista ja rohkeista voi vahvistaa halua lähteä sieltä, ja samalla rikkoo illuusion mitä heistä voi joillain olla.