Miehet, ahdistaako ulkonäköpaineet?

Enää ei ahdista oma ulkonäkö niin pahasti, kun lakkasin yrittämästä saada kumppania. Nykyään jää myös hieman enemmän aikaa muuhun elämään.

20 vuotta menty samalla tyylillä ja tukalla. Ei ahdista.

Ei sitten yhtään.

m49

Ihastukseni seurassa kyllä, muuten ei ahdista tai ylipäätään kiinnosta, mitä ihmiset ajattelee.

Juu. En koe olevani ruma, mut en oo komee. :/ Miul o myös luomi vasemmassa poskella. Se häiritsee. M25

Ei ahhdista. Pidän itestä huolta ja riittäää, kun vaimo tykkää ja sanoo asioita.

Älyä on ihan kohtuudella ja tulotkin on keskiarvoa isommat. Silti koen ulkonäköpaineita. Deittailumaailman koen pinnalliseksi ja kylmäksi.

M41

Ei ahdista koska olen kaikkien noiden pelleleikkien ulkopuolella. Kaiken tuon tarkoituksella rakennetun mätäpaskan ulkopuolella omasta tahdosta.

Harvassa paikassa kohtaa niin paljon halveksintaa ja ennakkoluuloisuutta kaljuuntumista ja lyhyt-kasvuisuuta kohtaan kuin tällä palstalla. Oeln sekä lähes kalju  että lyhykasvuinen. - Tuoko tämä paineita?  Valehtelisin jos väittäisin,ettei tuo. Mutta toisaalta, mitä minä kummallekaan voin?  

Peruukki saadakseni tuuheat hiukset  sen paremmin kuin korkokengät tai muut vippas- konstit, joilla yritäisin saada ainakin hetkellsiesti pituutta  lisää en ole kokenut tai tuntenut omaksi vaihoehdoksi.

Mitä jää jäljelle? - No itse yritän keskittyä niiden asioiden tekemiseen ja työstämiseen, joille uskon voivani tehdä jotain ai vielä enemmänkin.

Yrittäen samalla erottaa ne niistä asioista, joille en voi oikeastaan mitään. Aika hyvin olen erottelussa onnistunut.

En toki aina ja joskus on sattunut ja kirvellyt pahastikin kun on hakannut päätään seinään ymmärtämättä, että se tai tuo on nyt vain asia, joka minun olisi syytä hyväksyä tai ainakin yrittää elää siitä huolimatta, että se on, niin kuin se on.          

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten yhtään.

m49

Ei niin ja mehän jo ollaan maskuliinisia

mies52v

Kun tulee vanhemmaksi, alkaa paremmin ymmärtämään, ettei naisten nirsous tai välinpitämättömyys perustu mihinkään erinomaisuuteen ja ylemmyyteen, vaan se vain on. 

Siis vaikka miten paljon kehittäisi itseään, ei se 'palkinto' siitä ihmeellisemmäksi muutu; se on vain toinen biologisesta aineesta koostuva ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Juu. En koe olevani ruma, mut en oo komee. :/ Miul o myös luomi vasemmassa poskella. Se häiritsee. M25

Höh.

Itse tykkään luomista, ne on söpöjä, vähän kuin pisamat ja hymykuopat.

Jos luomi kovin ahdistaa niin poisto on aika helppo toimenpide. Ei edes kovin kallis.

N29

Vierailija kirjoitti:

Juu. En koe olevani ruma, mut en oo komee. :/ Miul o myös luomi vasemmassa poskella. Se häiritsee. M25

Leikkauta se pois.

Vierailija kirjoitti:

Harvassa paikassa kohtaa niin paljon halveksintaa ja ennakkoluuloisuutta kaljuuntumista ja lyhyt-kasvuisuuta kohtaan kuin tällä palstalla. Oeln sekä lähes kalju  että lyhykasvuinen. - Tuoko tämä paineita?  Valehtelisin jos väittäisin,ettei tuo. Mutta toisaalta, mitä minä kummallekaan voin?  

Peruukki saadakseni tuuheat hiukset  sen paremmin kuin korkokengät tai muut vippas- konstit, joilla yritäisin saada ainakin hetkellsiesti pituutta  lisää en ole kokenut tai tuntenut omaksi vaihoehdoksi.

Mitä jää jäljelle? - No itse yritän keskittyä niiden asioiden tekemiseen ja työstämiseen, joille uskon voivani tehdä jotain ai vielä enemmänkin.

Yrittäen samalla erottaa ne niistä asioista, joille en voi oikeastaan mitään. Aika hyvin olen erottelussa onnistunut.

En toki aina ja joskus on sattunut ja kirvellyt pahastikin kun on hakannut päätään seinään ymmärtämättä, että se tai tuo on nyt vain asia, joka minun olisi syytä hyväksyä tai ainakin yrittää elää siitä huolimatta, että se on, niin kuin se on.          

Sama juttu naisilla tatuointien ja ylipainon suhteen - palstalla. Prismassa riittää kaljuja ja lihavia pariutuneita.

Kuulostat mukavalta.

"Tuntuuko, että pitäisi olla taitava ja maskuliininen?"

Ei tunnu.

"Millaisena näette deittailumaailman?"

Sellaista ei ole.

"Riittääkö äly vai pitääkö panostaa ulkonäköön?"

Riittää.

Vierailija kirjoitti:

Harvassa paikassa kohtaa niin paljon halveksintaa ja ennakkoluuloisuutta kaljuuntumista ja lyhyt-kasvuisuuta kohtaan kuin tällä palstalla. Oeln sekä lähes kalju  että lyhykasvuinen. - Tuoko tämä paineita?  Valehtelisin jos väittäisin,ettei tuo. Mutta toisaalta, mitä minä kummallekaan voin?  

Sama täällä, olen kalju ja lyhyehkö, en nyt sentään silmiinpistävän lyhyt mutta miesten keskipituutta lyhyempi. On sentään komeaksi joskus kehuttu, ja kyllähän sekin jonkun verran on itsetuntoa nostanut. Ikä (lähempänä 40 vuotta) on tuonut myös sellaista varmuutta, että ei mua enää kiinnosta mitä muut minusta ajattelevat. Maailma meinasi murentua silloin vähän yli parikymppisenä, kun huomasin kaljuuntuvani, mutta onneksi siitäkin noustiin. 

Tosiaan tätä palstaa kun lukee niin olen miesten pohjasakkaa ainakin ulkonäöstä puhuttaessa. Ja onhan sitä saanut vähän sellaisia viboja ihan tuolla reaalimaailmankin puolella...

Ei ahdista. Oman olon ja terveyden takia pätin kesällä parantaa kuntoani sekä tiputtaa painoani. Hiustyyli ollut vuosikausia sama ja pukeutuminen rentoa. 

Kyllä ne ulkonäköpaineet ahdistaa.

Nykyään vietän peilin edessä paljon enemmän aikaa ja muutenkin huolehdin ulkonäöstäni nykyään todella paljon. Muoti ja ulkonäkö on nykyään mukavia sekä tärkeitä asioita.

M28

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu naisilla tatuointien ja ylipainon suhteen - palstalla. Prismassa riittää kaljuja ja lihavia pariutuneita.

Kuulostat mukavalta.

Noissa on vaan se perimmäinen ero miesten lyhyyteen ja kaljuuteen verrattuna, että nuo naisten "viat" ovat itse aiheutettuja eivätkä geneettisiä ominaisuuksia. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? 

Itse asiassa juuri nyt kyllä. Tuntuu että instan ja Tinderin aikana pinnallisuus ja vaatimustaso noussut paljon. Normaalipaino ja salilla käynti on sellainen perusnormaali eikä sillä tai työpaikalla itsessään saa mitään takeita suhteesta, vaan pitää olla "jotain muuta".