Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon deittailit ennen kuin löysit ”sen oikean”?
15.09.2020 |
Tai kuinka paljon olet deittaillut, ja vielä odotat?
Mietin, että onko Suomessa laisinkaan samanlaista treffikulttuuria kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Elääkö joku tai onko elänyt sellaista todellisuutta?
Kommentit (19)
En ole koskaan tuntenut deittailumeininkiä omakseni enkä liittyisi esim tinderiin. Lähden ekoille deiteille vasta kun koen löytäneeni sen Oikean ja näin on käynyt kaksi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt ja en tule koskaan löytämään. Tämän takia tule lähiaikoina tappamaan itseni.
Olen tavannut useita naisia, mutta en ole koskaan ollut treffeillä tai löytänyt vielä sopivaa puolisoa. Ikää minulla on 29 vuotta ja päällisin puolin minussa ei mitään vikaa. Tästä johtuen amerikkalainen treffailukulttuuri vaikuttaa minusta täysin oudolta ja epämiellyttävältä.
Mun oli tarkoitus tavata yksi mies, mutta hän perui. Sitten tapasin sen, josta olin ollut eniten kiinnostunut. Nyt on oltu yhdessä 12 vuotta. Eli voi sanoa, että deittailin nolla kertaa ennen kuin löysin sen oikean.
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt ja en tule koskaan löytämään. Tämän takia tule lähiaikoina tappamaan itseni.
Monet sinkut on onnellisempia kuin varatut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittailin eron jälkeen 3 vuotta Tinderin avulla. En lopulta löytänyt sitä oikeaa, mutta pari kivaa satunnaista FBW:tä jäi käteen.
Ensimmäinen se oikea tuli vastaan jo lapsena, ihastuimme alakoululaisena ja rakastuimme yläasteella. On niitä melko oikeita tullut sitten pari-kolme vastaan, ihastuksia useampi, aika yllättäen pari oikeahkoa juuri tinderistä. Olin mielestäni aika haka etsimään sopivaa miestä kun ei tullut montaa hutia vaikka todellisesta maailmasta ja elämästä ei tuona aikana tullut ketään vastaan. No nuo oli melko oikeita vain ja avioeron jälkeen meni aivan maaniseksi vaikka siis eipä siitä harmia kellekään ollut. Silloin deittailin ihan sarjana ihan vain huvikseni ja ajatuksella että jos joku rakkaus löytyisi. No ei löytynyt, yhteen ihastuin suuresti ja sydänsuruja vain sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin amerikkalaisissa leffoissahan on usein joku hirvittävä kolmenkympin kriisi ja etsitään sarjadeittaillen tuleva puolisoa koska on kiire kiire kiire mennä naimisiin, saada lapsia ja elää hyvää elämää. En tiedä kokeeko kuinka moni tuollaista paniikkia sitten, sehän koskee juuri ydinperheestä haaveilevia 30+ sinkkuja, joilla ei ole sitä high school sweetheart ja pitkää parisuhdetta ja joku pitäis löytää ja yksinäistäkin on ja unelmat kohta mennyttä. Sellainen paniikki ainakin minusta niihin liittyy. Itse olen kyllä sarjadeittaillut, mutta ihan hyvillä fiiliksin. Lapset kun oli tehty nuorena ja ihan hyvän miehen kanssa.
Avioeron jälkeen kävin kolmilla treffeillä, ja se kolmas oli oikea.
Edellisen kohtasin parikymppisenä deittailematta, kun asuttiin samassa opiskelija-asuntolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy treffeillä. Tutustun ihmisiin harrastuksissa, tuttujen kautta jne. Sitä kautta myös kumppanit ovat löytyneet. Poikkeuksena tähän työpaikka. Työkavereiden kanssa en ala parisuhde- tai muihinkaan puuhiin.
Ei 1970- ja 1980-luvulla puhuttu deittailusta, ensimmäisen kerran deittailin nettisivuston kautta 1996. Siihen saakka kaikki "deittailu" oli sitä, että oli tavattu jossain mielenkiintoinen ihminen ja hänen kanssaan sovittiin uusia tapaamisia ja siitä kehkeytyi seurustelu.
Mahdotonta muutenkin laskea, paljonko on tullut "deittailtua". Ennen nykyisen puolisoni löytämistä olin sinkkuna reilut seitsemän vuotta, mutta aika vähän niiden vuosien aikana tuli tavattua uusia tuttavuuksia. Sitten taas avioeroni (1993) ja sitä seuraavan yli kahden vuoden seurustelusuhteen välillä oli 9-10 vuotta ja niiden vuosien aikana kävin treffeillä, tapailin, sekstailin jne kymmeniä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertaakaan. En ymmärrä deittailusta yhtään mitään, mutta olen ollut pitkään parisuhteessa.
Olen käynyt vain yhden miehen kanssa treffeillä. Kysyin puolitutulta mieheltä haluaisiko hän tavata minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olen edelleen parisuhteessa, nyt menossa 21. vuosi.
Vierailija kirjoitti:
En kertaakaan. En ymmärrä deittailusta yhtään mitään, mutta olen ollut pitkään parisuhteessa.
Erosta sen verran aikaa, että alkaa olla ajankohtainen aihe. Ennen exää kävin yksillä treffeillä, jotka ei mennyt kovin hyvin. Sattui sen treffikumppanin exä tulemaan juttusille. :D Ei selvästi ollut vielä päässyt yli kun meni hiljaiseksi kohtaamisen jälkeen.
80 kertaa jo käynyt treffeillä enkä ole ollut lähelläkään löytää sitä oikeaa..
t. m34
Pitkästä suhteesta erottuani parantelin itseäni ensin puolisen vuotta. Sitten deittailin 1,5 vuotta kunnes kolahti. Siitä tuli kahden vuoden suhde, mutta se päättyi pettymykseen. En osannut kuvitellakaan, että osa miehistä valehtelee silmät suut täyteen ja esittää jotain aivan muuta kuin oikeasti on, vain päästäkseen suhteeseen.
Nyt pohdin, minkälaisella systeemillä pystyn tunnistamaan tuollaiset tapaukset sitten, kun uskallan taas aloittaa deittailun. Veikkaan, että tällä kertaa menee paljon pidempään kuin tuo 1,5 vuotta, koska olen nyt todella paljon kriittisempi. Ja hyvin kriittinen tietyissä asioissa olin jo muutenkin!
Ekan poikaystävän jälkeen kävin kolmesti treffeillä ja kolmas treffikumppani on nykyään aviomieheni.
Avioerosta meni 7vuotta ennenkuin olin taas kunnon parisuhteessa. Siinä välissä deittailin ja kerran seurustelin hieman pidempään. Ihan kamalaa aikaa, Yyh.