Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kummityttö suuttui synttärilahjastaan..
08.11.2013 |
19 vuotta täyttänyt kummityttöni on muuttanut syksyn aikana ensimmäiseen omaan asuntoon, ja toivoi minulta nyt syntymäpäivälahjaksi tarpeeseen Hackmanin Artik-aterimia. Samalla hinnalla, millä olisin saanut yhden haarukan, ostin Ikeasta 24-osaisen aterinsetin. Äskettäin tytöltä tuli tekstiviesti: "Haista v*ttu! Mä en tollasilla halpa p*skoilla syö, lahjas lenti suoraan roskiin. Paljoa en pyytänyt, kiitti v*tusti!!" Olen työtön, ja olisin toivonut kummitytön ymmärtävän rahatilanteeni. Eipä pahemmin huvita ostaa joululahjoja... Mitä voin vastata kummitytölleni?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:30"]
Oli alkuperäinen teksti provo tai ei, niin vähän samantapaisia kokemuksia.
En väitä olleeni hyvä kummi, mutta juhlat & joulut olen muistanut ja nimpparina onnitellut. Nyt kummilapsi on jo aloittanut aikuinen mutta edelleen minua harmittaa 1) ostin omasta mielestäni varsin kalliin rippilahjan ( lahjakortin kello&koruliikkeeseen) --> ei minkäänlaista kiitosta missään muodossa
2) ylioppilaslahjan suhteen sama juttu; ei kiitosta, ei mitään. Ylioppilasjuhlissa otin kuvia, jotka ihan mielelläni lupasin lähettää tytölle. Mulla oli joku työkiire ja lähettäminen venyi ja yhtenä iltana tuli tekstari että voisinko jo nyt lähettää ne kuvat. Tein työtä käskettyä ja lähetin kuvia yömyöhällä + poltin CD:lle, jonka toimitin postitse. Ja se onkin sitten viimeinen kerta kun olen lapsesta kuullut; ei kiitosta, ei korttia ei mitään.
Eikö nykyään enää tosiaankaan ole tapana kiittää lahjoista? Vedetäänkö rahastakin herne nenään?
[/quote]
Tuo on yleistä, olaan tuttapiirin kanssa kohdattu samanalaista. Mutta ajattelemme niin, että tässä on myös syypäänä vanhemmat, jotka eivät ole terottaneet lapsille ja nuorilleen kiitoksen merkitystä. Olen huomannut, että nuoria saa aika pitkään muistuttaa, ennen kuin kiittäminen automatisoituu. On helppo kiittää, kun toinen on siinä vieressä, mutta postitse tulleistä lahjoista on myös tajuttava kiittää.
En välttämättä pidä ap:ta provona. Nykyään on nuoria naisia, joilla on selvä käsitys, mitä kotiinsa haluavat. Ehkäpä tämä oli yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm. Mun 19v kalliilla maulla varustettu tyttö kyllä tietää mitä haluaa mutta mukisematta söi vuoden sekalaisilla jäännösvälineillä kunnes osti Savoniaa sarjan ihan omilla rahoillaan.
No häh, miksi et antanu sitä yhtä haarukkaa kun sitä kerran toivottiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kympillä Ikeasta kokonainen aterinsetti? Ja Ikea ei edes myy aterimia. Kannattais ehkä yrittää vähän enemmän...
Mä halusin rippilahjaksi yhtä tiettyä sarjaa, sain samalla aivotoiminnolla ajateltuna Ikean setin jossa oli kaikkea keittiöön. Ja sanottiin vielä samalla hinnalla saatiin näin paljon. Laatikon jätin lapsuudenkotiin muuttaessani pois ja nyt vanhempani ovat pikkuhiljaa ottaneet ne käyttöön.
Mielummin 1 haarukka sitä mitä haluaa kuin iso kasa jotain mitä ei haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin loukkaannuin kun sain kaverilta halpis mariskoolin, ruman ruskean möhkäleen vaikka itse myyn työkseni AITOJA skooleja ja kaverikin sen tietää :O
Lasinkeräykseen meni mokoma esine..
Jos taas mietittäis, että miten ne lapset kasvatetaan. Kun opetatte, että kaikesta kiitetään, niin he sen oppivat. Koittakaa ainakin omanne kasvattaa hyvin, kohteliaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinäpä idari kertakaikkiaan, olisit antanut edes hyväntekeväisyyteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa kerätä tiettyä sarjaa, niin ei ole varmasti iloinen saadessaan ison kasan roskaa. Mutta eipä tuolle ole opetettu käytöstapoja kotona, jo riittää tuon ikäisen lahjonta.
Törkeä kummityttö sulla ja MITEN HELVETIN huonosti kasvatettu. Mä varmaan haistattaisin takaisin. Ostakoon itse. Mun lapset ( samanikäisiä ) EIVÄT koskaan käyttäytyisi noin. Ja se on varma.Ei muuten kun 19-v kummityttökään. Se osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilantee4ssa hienostiIhana tyttö !!!Siis se mun kummityttö...ei sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lahja-automaatti kummina. Aikuisena tuo ei halua olla missään tekemisissä. En pakota.
Äitinsä yritti että ostaisin hänelle lahjan nyt kun 19 v. Mistä hyvästä? Siitä hyvästä että en kuulu hänen elämäänsä?
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Vierailija kirjoitti:
Kummius päättyy ripillepääsyyn, mitään lahjojenostovelvollisuutta ei ole.
Ei kummius pääty, mutta kummiudella ja lahjanostovelvollisuudella ei ole sen enempää tekemistä keskenään kuin lähisukulaisuudella ja lahjanostovelvollisuudella. Itse asiassa sellaista asiaa ei edes ole kuin lahjanostovelvollisuus. Mutta sellainen on kuin "lahjahevosta ei ole suuhun katsominen".
Minä lopetin lahjojen antamisen lähes kokonaan, kun aina niistä kuuli valitusta joko suoraan tai mutkan kautta. Ikinä ei osunut kohdalleen. Nykyisin lähetän vain itsemaalattuja kortteja, kai nekin mielen pahoittavat mutta ei voi mitään.
Opettaisin nuorelle kierrätystä. Ei aterimia roskikseen heitetä. Viedään kierrätyskeskukseen, myydään kirppiksellä tai annetaan pelastusarmeijan joulupataan.
Vierailija kirjoitti:
(Älä ruoki trollia, muttaaa...) Ei noin "kiitetä" lahjasta, oli se sitten lähestulkoon mitä hyvänsä. Tuossa tilanteessa kertoisin tilanteesta tytön äidille, ja jättäisin ehkä kokonaan vastaamatta tytölle, ja yhteydenottoa (= anteeksipyyntöä) odottelisin hänen taholtaan. Mutta mitä tuohon itse asiaan tulee, niin noita kalliimpia sarjoja on mielestäni ehkä tarkoituskin keräillä vähän kerrassaan. Nuorena aikuisena pienissä tiloissa tulee toimeen ihan muutamalla kappaleella kutakin ruokailuvälinettä, siinähän niitä kertyy ajan ja merkkipäivien mittaan . Ei ole kivaa sekään, jos nurkissa pyörii jotain "turhaa", tosin lahjana saadut kannattaisi vähin äänin luovuttaa eteenpäin, jos siltä tuntuu.
äidille? eikö isällä ole osaa tai arpaa tytön kasvatuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Hm. Mun 19v kalliilla maulla varustettu tyttö kyllä tietää mitä haluaa mutta mukisematta söi vuoden sekalaisilla jäännösvälineillä kunnes osti Savoniaa sarjan ihan omilla rahoillaan.
Kallis maku ja Savonia ei nyt kyllä ihan osu. :)
Alue: Aihe vapaa
Oli alkuperäinen teksti provo tai ei, niin vähän samantapaisia kokemuksia.
En väitä olleeni hyvä kummi, mutta juhlat & joulut olen muistanut ja nimpparina onnitellut. Nyt kummilapsi on jo aloittanut aikuinen mutta edelleen minua harmittaa 1) ostin omasta mielestäni varsin kalliin rippilahjan ( lahjakortin kello&koruliikkeeseen) --> ei minkäänlaista kiitosta missään muodossa
2) ylioppilaslahjan suhteen sama juttu; ei kiitosta, ei mitään. Ylioppilasjuhlissa otin kuvia, jotka ihan mielelläni lupasin lähettää tytölle. Mulla oli joku työkiire ja lähettäminen venyi ja yhtenä iltana tuli tekstari että voisinko jo nyt lähettää ne kuvat. Tein työtä käskettyä ja lähetin kuvia yömyöhällä + poltin CD:lle, jonka toimitin postitse. Ja se onkin sitten viimeinen kerta kun olen lapsesta kuullut; ei kiitosta, ei korttia ei mitään.
Eikö nykyään enää tosiaankaan ole tapana kiittää lahjoista? Vedetäänkö rahastakin herne nenään?