Poika 5v haluaa pyssyn (leikki) olenko idioottiäiti jos en suostu ostamaan kotiin?

Kysy pojalta, haluaisiko ennemmin jotain muuta.

mut minusta et,vaan fiksu!

Anna pojan leikkiä mielikuvituspyssyllä (joka syntyy vaikka oksasta), mutta leikkipyssyä älä osta. Kyllä mielikuvitus riittää.

mutta on se aika tylyä, että kaikki muut pihan pojat leikkii pyssyillään ja meidän poika leikkii puun oksan olevan pyssy. Kyllä se niitä pyssyleikkejä leikkii, pyssyn tekee vaikka oksasta... niin että ostin pyssyn.

jos ei saa omaa. Mitä pelkäät? Että pojasta tulee kriminaali sotahullu? Pyssyleikit kuuluvat poikien elämään. Siellä purkavat paineita, käsittelevät tunteita, leikkivät eri rooleissa hyvän ja pahan taistelua. Ei lapsi leikeistä pilalle mene jos vain leikkivät kunnolla.

Minulla ei ole poikaa mutta olen melko varma, etten ostaisi pyssyä. Perustelisin, miksi en pidä pyssyistä. Kertoisin, mitä varten aseita on. Ehdottaisin tilalle jotain kivempaa lelua. Meillä tyttö on alkanut leikkiä tupakanpolttamista. Siihenkin sanon, että on rumaa edes leikkiä sellaista. Tyttö tietää, miksi en pidä tupakasta.

Oli mm. sitä mieltä, että poika voi tuntea huonommuutta, jos ei pyssyä saa ja että pyssyleikit kuuluu tiettyyn ikään. Perusteli kantansa hyvin, mutta en enää perusteluja muista. Jokatapauksessa pojalla on nyt useampikin pyssy sillä ehdolla, että ihmisiä päin ei " ammuta" .

Minua suututti kerran leikkipuistossa, kun yksi poika seisoi puiston kaikkein korkeimmalla kiipeilytelineellä ja ampui sieltä muita puistossa leikkiviä lapsia leikkikonekiväärillään! Karmean näköistä.

Kaikesta ei tartte olla samaa mieltä, mutta avartaa ajatusmaailmaa.

Oma harkinta käyttöön. Itse en ostaisi pojalle pyssyä, vaikka miten itkisi sellaisen perään. Sanokoot kasvatusgurut mitä tahansa.

päästä... Luultavasti annan periksi, kun pyssyleikit eivät ole mielestäni mitenkään erityisen haitallisia, mutta ase on vaan leluna niin makaaberi...

Emme näe niitä tarpeellisina.

Pysssyleikkejä on leikitty jo kauan kauan sitten. Aseet ovat muuttuneet ajan mukana. Suurella todennäköisyydellä monen pikkupojan isä on leikkinyt pyssyleikkejä. Meilläkin leikittiin pihapiirissä 70-luvulla. Oli miekkoja, keppejä, vesipyssyjä, tytötkin mukana.



Niin se vaan on että leikkimällä asioita käsitelleestä lapsesta tulee tervepäinen. Äidit vaan rajaavat lapsen leikkejä omien pelkojensa tähden. He eivät näe asiaa lapsen silmin enää lainkaan. Sääli, että lapsi on se joka erottaa paremmin leikin ja toden.

Ap kysyi linjoilla olevien av-mammojen mielipidettä siihen, onko idiootti, jos ei osta pojalleen pyssyä. Hän ei kysynyt, kenen kaikkien kanssa mammat keskustelevat asiasta kotona. Mammat täällä kertovat _omia_ ajatuksiaan.

Kautta aikojen on pojat vuoleskelleet puutussareita, jousipyssyjä, ritsoja yms. Viisaampaa olisi nimenomaan opettaa se, ettei ihmisiä päin ammuta. Meidän perheessä on kaikki miehet mm. käyneet metsällä. Riistana niin hirvet, vesi- ja metsäkanalinnut sekä jänikset. En minäkään kyllä tykkää poikien raivoissta raäiskinnästä jossa ammutaan toisia päin, vaan leikkivät niitä leikkejä silti.... tietyssä iässä... kun silmä vain välttää ;) Pikkulapsille ei pyssyt ole tarpeellisa, vähän isommat voivat niillä leikkiä (kunhan leikkivät " ihmisiksi" . Elämä on raadollista, hyvän ja pahan taistelu on jokapäiväistä. Jutelkaa lastenne kanssa ja perustelkaa miksi ette anna pyssyä ostaa tai miksi annatte. Jokainen vanhempihan sen itse päättää, tiettyyn ikään saakka lapset jopa tottelevatkin.... Vaan kuten aiemmin jo mainitsin, jossain vaiheessa ne tulevat ehkä kuitenkin mukaan kuvioihin. Ja kaikki mikä on totaalisen kielletty on ehdottoman kiinnostavaa!

aikamoisia hippejä kuitenin vielä silloin olivat, joten varmaan kantansa oli yleisesti kielteinen. en tiedä miksi mutta minä pelkäsin lapsen aaseita ja pyssyjä ihan hysteerisesti. tulin sisään jos pihan pojilla oli pyssyjä leikeissä, ja piileskelin itku silmässä sohvan takana jos telkkarissa yhtään ammuttiin. se pelko oli oikeasti jo ihan normaalia elämää rajoittavaa. ja loppui siihen kun sain oman vesipyssyn. se on mulla vieläkin olemassa.



olen aikuisena ampunut monenmoisilla aseilla (maalitauluun radalla) ja menin jopa asesepän kanssa naimisiin. pelko katosi siis kokonaisuudessaan, eikä tilalle tullut mitään sen kummempaa fanatismia.

Sama juttu meillä. Pikkuveli ei saanut pyssyä. Ihan normaali mies hän on :)

Vesipyssyt (sellaiset niiiin lelun näköiset) tekevät poikkeuksen.



En halua lapseni leikkivän pyssyleikkejä oikeiden aseiden näköisillä lelupyssyillä. Mutta mielikuvituspyssyjä (vaikka oksasta) hänellä kyllä saa olla, tietyin säännöin (esim. ei osoitella ihmisiä).

Kyse ei ole aseista vaan juurikin taisteluleikeistä, hyvästä ja pahasta. Aseet ovat leikin välineitä. Ne tehdään ihan mistä vain jos oikean näköisiä ei ole. Se ei muuta leikkien sisältöä miksikään jos äiti jättää pyssyn ostamatta.



Katselkaaapa joskus tyttölastenne leikkejä. Äitien on helpompi sulattaa tyttöjen maailma, johon ei kuulu miekkoja, pyssyjä, naamioituja aseistettuja sankareita, mutta samoja asioita käsitellään niissäkin leikeissä.