Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä en kestä!!

Vierailija
06.11.2013 |

Olin onnellisessa parisuhteessa useamman vuoden Ja n. 6 vuotta sitten silloinen kumppanini loukkaantui vakavasti ja sai erittäin vaikean aivovamman. Elin hänen rinnallaan yli kaksi vuotta (sairaala-ajat, kuntoutukset) ja lopulta totesin etten voi suhteeseen jäädä, ei se ollut parisuhde vaan olin täyspäiväinen omaishoitaja. Mainittakoon että olin tällöin 25 v, emmekä edes asuneet yhdessä kun onnettomuus sattui.

 

Erosimme riitaisissa tunnelmissa, koska silloinen "poikaystäväni" ei vammautumisensa myötä pystynyt ymmärtämään miksi lähden ja näki kaiken hyvin yksipuolisesti oma näkökulmastaan. Lähtiessäni hän pystyi jo joten kuten kävelemään, selvisi jokapäiväisistä toimistaan itse ja oli kuntoutumassa hienosti. 

 

Suurin vaikeus minulle oli hänen persoonansa muutos, koska hän ihmisenä muuttui aivan täysin. kyky tuntea empatiaa hävisi, kyky nähdä asiat eri näkökulmista hävisi. Hän ajatteli vain omaa parastaan ja muiden hyvä olo oli aina toisarvoista. Viimeinen niitti oli henkinen väkivalta, se että hän yritti pakottaa minut seksiin ja muutaman kerran suutuspäissään löi/yritti lyödä. En ikinä kertonut näistä mm. Hänen perheelleen tai ystävilleen, koska en koe sitä tarpeelliseksi.. Hän purki raivonsa vain minuun..

 

Muutin eron jälkeen ulkomaille saadakseni hengitystilaa hyvän työtarjouksen perässä ja jäinkin sitten sinne pidemmäksi aikaa, mutta olen kesän jälkeen palannut Suomeen hetkeksi, ennen pysyvää muuttoa takaisin uuden puolisoni luokse. Nyt yhteiset tuttumme ja "kaverimme" ovat alkaneet käyttäytyä todella kylmästi minua kohtaan ja seläntakana puhumista on tapahtunut selkeästi paljon.

 

MIKSI kukaan kokee että heillä on oikeus tuomita tilanteeni? Olisiko mun pitänyt säälistä jäädä tilanteesee?? Millä perk*leen oikeudella kukaan ottaa puolia tällaisessa tilanteessa? Joo, olihan se rankkaa entiselle poikaystävälleni ja hän on käynyt läpi helvetin, mutta niin olen minäkin! En mä mitään sääliä kaipaa, mutta antakaa nyt ihmisen elää elämäänsä, ei ole helppoa ollut kenelläkään jota onnettomuus kosketti.

 

Exhän nyt jaksaa jauhaa mitä vaan ja kai sillä on joku oikeus olla loukkaantunut, mutta että muut lähtee siihen mukaan? Erosta on kuitenkin se 4 vuotta..

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnetko olosi yhä syylliseksi? Miksi? Jos itse tiedät eläneesi hänen rinnallaan niin kauan kuin kykenit ja teit parhaasi, niin enempää ei voi vaatia.

 

Jos taistelet syyllisyydentunteen kanssa vuosienkin päästä, on kai aika hakea apua myös itsellesi.

Vierailija
2/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole vastuussa nuoruuden ajan suhteestasi ja muille ei teidän väliset asiat luonnollisesti kuulu. Ihmettelen nykyisten "kavereiden" kylmyyttä, enkä heitä arvosta ollenkaan. Olisiko siinä porukassa joku, jolle voisit muutaman sanan luottamuksellisesti sanoa? Vai kannattako siitä edes puhua, olisiko kaveripiirin vaihtaminen uusiin ystäviin helpompaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta jäädä suhteeseen pelkästä velvollisuudentunteesta etenkään kun jos ei olla asuttu edes yhdessä (sihde ei selvästikään ole vielä ollut "loppuelämän rakkaussuhde".

Vierailija
4/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tietenkään pidä jäädä. Vammahan paljasti että mies on pohjimmiltaa luuseri paska.

Vierailija
5/5 |
06.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aapeen kaksi viimeistä kappaletta antaa ymmärtää, että kyky asettua toisten asemaan on hänelläkin aika vajaa.

 

hänen oli varmaan ihan viisasta jättää silloinen poikaystävänsä silloin vuosia sitten, mutta hänen täytyy ymmärtää, että ne Suomeen jääneet ystävät ja sukulaiset ovat eläneet nämä vuodet sen miehen kanssa, joten luonnollissti he ovat kuulleet ja ymmärtävät miehen näkökulman pammin kn aapeen, joka puolestaan lähti ja katosi mitään selittämättä.