uskonnolliset juhlat tavan vuoksi

Oon ollut häissä jossa pari sanoi haluavansa avioliitolle siunauksen ja siksi kirkkohäät. Kumpikaan ei kuulemma olleet uskovaisia. En tiedä mitä tuo siunaus heille sitten tarkoitti.

Näitähän nämä on, perinteitä ilman vakavampaa ajatusta. Toisaalta nämä tavat tukevst kulttuuriamme ja monessa saamme olla kiitollisia esim. Raamatulle (sanonnat, kielikuvat jne.), vaikkei uskonnolla sinänsä ole meille merkitystä.

Oikein hyvä pointti. Jos noihin ei oikeasti usko, niin miksi rajoittaa itseään yhteen uskontoon kun voi poimia kaikenlaista kivaa monesta paikasta. Tai sitten tehdä niinkin radikaalin ratkaisun, että tekee juhlistaan itsensä näköiset ilman mitään "siunauksia". Kauhistus sentään, mitähän nuo muut ajattelevat jos eivät pääse toistamaan sitä samaa peruskaavaa muodon vuoksi.

Onko se vaan tätä suomalaista häpeilyä, ei uskalleta tehdä mitään omaa, joten kopioidaan sitä mitä muutkin tekevät, uskoi siihen tai ei?

Meillä myös poltetaan pääsiäiskokkoa, vaikkei uskota noitiin. Vietetään joulua pakanallisine perinteineen, vaikkei ollakaan kovin pakanallisia. Kerätään kukkakimppu tyynyn alle, vaikkei uskotakaan juhannustaikoihin. Käyn joskus joulun aikaan kirkossa, koska tykkään joululauluista. En usko jumalaan.

Mitäs muiden perinteiden noudattaminen sinua haittaa?

Johan tuohon itse vastasit, perinteet. Kun joku keksii uuden periteen sen mukaan mennään, nyt tarjolla oleva vieraattomat maistraattihäät ei kelpaa vielä perinteeksi.

Meillä mentiin nuo isoimmat juhlat kristillisten perinteiden mukaan vaikka emme uskossa olekaan. Kirkkohäät, lapsen kastaminen, lapsen rippikoulu+juhla ym. suurelta osin siksi, että se oli suvun huomioon ottaen se vähimmän vaivan tie. Sukukaan ei ole erityisen uskovaa, mutta kun asiat on aina tehty näin, niin olisi ollut suurempi vaiva selittäessä ja suurempi vaara loukkaantumisissa ja välien katkeamisissa jos oltaisiin pyritty uudistamaan perinteitä.

Vierailija kirjoitti:

Johan tuohon itse vastasit, perinteet. Kun joku keksii uuden periteen sen mukaan mennään, nyt tarjolla oleva vieraattomat maistraattihäät ei kelpaa vielä perinteeksi.

Tarjolla on myös isot häät ja maistraatin vihkijä juhlapaikalla. Tai maistraattivihkiminen ja myöhemmin isot häät. Tai pieni vierasmäärä maistraatissa.

Siksi koska nämä perinteet ovat osa elävää kulttuurihistoriaa ja perinnäistapoja, oli sitten uskossa tai ei. Ihminen ei ole irrallinen yhteiskunnasta ja omasta yhteisöstään vaikka kuinka väittäisi näin. Kulttuuriantropologian perusteisiin voi perehtyä, sieltä löytyy mm. termit legendat ja myytit, rituaalit ja riitit.

Siksi ei buddhalainen juhla koska Suomi on ollut kristinuskon vaikutuspiirissä.

Miksi vietetään joulua, loppiaista, pääsiäistä, juhannusta?

Miksi kuollut siunataan hautaan yms.?

Juurteineita tapoja, on totuttu tekemään niin.

Ymmärrät sen kenties joskus, vaikkapa läheisesi hautajaisissa.

Suurin osa ei edes mieti vaihtoehtoja. "Sai kasteessa nimen" -porukkaa.

Ihan kuule vaan siksi että haluan tehdä niin.

No mitäpä sinä nyt tämän tiedon perusteella teet?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vietetään joulua, loppiaista, pääsiäistä, juhannusta?

Miksi kuollut siunataan hautaan yms.?

Juurteineita tapoja, on totuttu tekemään niin.

Ymmärrät sen kenties joskus, vaikkapa läheisesi hautajaisissa.

Viettääkö joku ihan oikeasti loppiaista? Alunperin nuo olivat pakanallisia, vuoden kiertoon liittyviä juhlia, sitten tuli kristinusko ja lyttäsi omat nimikkeensä niiden päälle, nykyään kai alkavat olla lähinnä vapaapäiviä ihmisille. Joitakin vietetään sen takia, että lapsille on jotain kivaa.

Monet perinteet ovat tärkeitä vanhemmille ihmisille. Minulle oli periaatteessa ihan sama menenkö naimisiin kirkossa vai maistraatissa tai kastanko lapseni. Mutta kun tiedän sen olevan vanhemmilleni kauhean tärkeää niin en viitsi pahoittaa heidän mieltään. Toki jos minulla olisi joku kovakin uskonnon vastainen vakaumus niin asia olisi eri. Mutta nyt voin siis tehdä hyvin heille mieliksi kun se ei itseäni liikaa häiritse.

Perinne näissä asioissa on siirtymäriitti ja tapa, jolla siirtymää juhlistetaan. Uskonto on lisämauste. 

Lapsen kaverit houkuttelivat mukaan riparille. Käytiin lapsen kanssa keskustelua ja hän ymmärsi, että on toisten uskonnon pilkkaamista osallistua opetukseen ja rituaaliin, johon ei itse usko.

Jos hänen motiivinsa (tai oikeastaan kavereiden motiivi) olisi ollut aidosti tutustua kristinuskoon, lapsi olisi mielihyvin saanut lähteä riparille. Nyt lapsi lähtee Protu-leirille ja järjestämme sen jälkeen juhlat sukulaisille. Se on meidän suvuissa perinne. 

Siksi, kun ei uskalleta ajatella itse ja pahoittaa mummun enon kaiman mieltä.

Osa heistä on ns. kaappiuskovaisia. Eli oikeasti uskovat jumalaan enemmän kuin väittävät. Nykyisin, katsokaas, ei ole kovin trendikästä uskoa jumalaan, edes vähän.

Eikö avioliitto ja häät itsessään ole ihan riittävä perinne, hassua liittää siihen yliluonnollisia asioita jos ei niihin edes usko.

Koska ihmiset ei yleensä mieti miksi menevät naimisiin tai osallistuvat johonkin perinteisiin. Jos olet menossa naimisiin, alatko miettimään koko ihmiselämän ja kaikkien kulttuurien kirjoa, pohditko elämänarvojasi ja tutustut eri uskontoihin jos joku niistä kolahtaisi? Et varmaan, eikä niin tee kukaan muukaan, koska se hirvittävän vaivalloista. Mutta naimisiinmeno perinteisesti onnistuu yleensä kivuttomammin. Jos halutaan vain juhlistaa yhdessäoloa ja elämään, miksi sitä pitäisi niin syvällisesti pohtia? Hyvä jos sinulla ap on siihen aikaa, mutta useimmilla ihmisillä ei ole.

Yksi surkeimmista perinteistä on kyllä sunnuntain pyhäpäiväkorvaus! Miksi ihmessä sunnuntaina tehdystä työstä pitäisi saada kaksinkertainen palkka, jos se on samanlainen vapaapäivä kuten lauantaikin?

En ole uskovainen, mutta esim kirkkohäissä tuntuu epäkohteliaalta jos ei rukouksen aikana katsele kengänkärkiä. Jo se, etten osallistu ääneen uskontunnustukseen yms tuntuu epäkohteliaalta, liekö peruja kouluajoilta kun kirkossa oli pakko käydä ja uskontotunnilla piti ne isä meidän yms opetella ulkoa, tarhassa oli pakollinen ruokarukous (jota vastaan kapinoi jättämällä kädet ristimättä). En ole koskaan uskonut, mutta kirkkoon kuuluin kun vanhemmat siihen aikoinaan liittivät joten uskontotunnit ja kirkkokäynnit koulussa olivat pakollisia. Erosin kirkosta heti kun pystyin, mutta lapsena saadut opit/tavat istuvat tiukassa.