Lue keskustelun säännöt.
Isä hylkäsi lapset
06.11.2013 |
Isä hylkäsi lapsensa noin neljä kuukautta sitten. Viisi vuotias on tehnyt tarhassa isälle kortin. Tottakai haluaa sen antaa isälleen.
Mitä kortille pitäisi tehdä? En tiedä miehen osoitetta. Että ei voi lähettää.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:02"]
Lapsen hylkääminen onkin ainoa oikeus mitä tämä oikeusvaltio vielä isälle antaa. Kaikissa muissa asioissa pompitaan äidin ehdoilla.
Hyvä asia, että edes tällä tavalla mies pääsee eroon rääkyvistä toukista ja kurittomasta ex-vaimostaan.
T: Miesasiamies
[/quote]
Juuri tämän vuoksi naisten kannattaisi aina avioitua ja lisääntyä VAIN profeministimiesten kanssa ja jättää lassukat rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, pidä huolta nyt kaikkein eniten omasta jaksamisestasi, siitä ne lapset ovat eniten huolissaan, ainakin alitajuisesti. Ja kyllä, minäkin pidin isääni hyvänä isänä 38-vuotiaaksi asti, kunnes mieleeni hiipi tietoisuus, että eihän hän välttämättä sitä olekaan. Etenkin kun ei ole vuosikymmeniin näkynyt... Kuitenkin muistan hänet hyvänä isänä niiltä vuosilta kun hän on elänyt kanssani normaalia perhe-elämää. Äidilleni annan kaiken kunnian siitä, että hän ei ole koskaan parjannut isääni eikä purkanut omaa turhautumistaan minun nähteni tai kuulteni. Hylätylle lapselle tämä on siksikin tärkeää, että hän saattaa alkaa pelätä tulevansa toisenkin vanhempansa hylkäämäksi, etenkin kun hänestä on puolet tätä kadonnutta vanhempaa.
Tsemppiä teille isänpäivään ja muutenkin isättömään tulevaisuuteen. Toivottavasti isä tajuaisi virheensä ja pyrkisi korjaamaan sen mahdollisimman pian.
Sinä 16, perustelisitko sen, mikä etuoikeus isällä on hylätä lapsensa? Eikö se sama oikeus ole äidilläkin? Toisaalta, mielestäni tätä oikeutta ei ole kenelläkään, eikö lakikin vaadi lapselle huoltajaa 18-vuotiaaksi asti.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 16:53"]
Ap, pidä huolta nyt kaikkein eniten omasta jaksamisestasi, siitä ne lapset ovat eniten huolissaan, ainakin alitajuisesti. Ja kyllä, minäkin pidin isääni hyvänä isänä 38-vuotiaaksi asti, kunnes mieleeni hiipi tietoisuus, että eihän hän välttämättä sitä olekaan. Etenkin kun ei ole vuosikymmeniin näkynyt... Kuitenkin muistan hänet hyvänä isänä niiltä vuosilta kun hän on elänyt kanssani normaalia perhe-elämää. Äidilleni annan kaiken kunnian siitä, että hän ei ole koskaan parjannut isääni eikä purkanut omaa turhautumistaan minun nähteni tai kuulteni. Hylätylle lapselle tämä on siksikin tärkeää, että hän saattaa alkaa pelätä tulevansa toisenkin vanhempansa hylkäämäksi, etenkin kun hänestä on puolet tätä kadonnutta vanhempaa.
Tsemppiä teille isänpäivään ja muutenkin isättömään tulevaisuuteen. Toivottavasti isä tajuaisi virheensä ja pyrkisi korjaamaan sen mahdollisimman pian.
Sinä 16, perustelisitko sen, mikä etuoikeus isällä on hylätä lapsensa? Eikö se sama oikeus ole äidilläkin? Toisaalta, mielestäni tätä oikeutta ei ole kenelläkään, eikö lakikin vaadi lapselle huoltajaa 18-vuotiaaksi asti.
[/quote]
Tämän siis kirjoitti nro 6
Mut mies saattoi raskaaksi, ja nyt 6 kuulla raskautta päätti kadota. Meillä 9 vuotias poika, joka aivan murtunut. Erillään on asuttu erinäisistä syistä. Haluaisin kanssa tietää kuinka tollanen "mies" voi vielä pitää itseään "miehenä"??
Hän aloitti uuden elämän sulkemalla puhelimen ja jättämällä vastaamatta sähköposteihin. Ei meidän lapsi ja tuleva vauva+ 13 vuoden seurustelu paljoa merkannut.
Jos exän sukua kiinnostaisi lapseni, niin kyllä he ottaisivat yhteyttä. Ketään en ole kieltänyt tapaamasta lapsia, mutta kukaan ei ole ilmoittanut haluavan.
Taidan säästää kortin ja isä saa sen joskus, jos saa. Kyllä lapset kaipaa ja puhuu isästä.
8 vuotias oN sitä mieltä, että hänellä on hyvä isä. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:43"]
Jos exän sukua kiinnostaisi lapseni, niin kyllä he ottaisivat yhteyttä. Ketään en ole kieltänyt tapaamasta lapsia, mutta kukaan ei ole ilmoittanut haluavan.
Taidan säästää kortin ja isä saa sen joskus, jos saa. Kyllä lapset kaipaa ja puhuu isästä.
8 vuotias oN sitä mieltä, että hänellä on hyvä isä. :(
ap
[/quote]
Tulihan se sieltä. Jospa exän sukulaiset miettivät, että kyllä lapsen äiti ottaa yhteyttä jos haluaa että tapaavat...
Mutta ei. Ainahan MUIDEN pitää ymmärtää se aloite tehdä. Itse ei voi.
Ja anna lapsesi pitää mielikuvansa hyvästä isästä. Ja muista, että lapsesi on puolet sinua ja puolet isäänsä. eli jos pidät itse lapsen isää täyspaskana niin lastasikin pidät puoliksi paskana...
Miksi on hylännyt? Mä ymmärrän eron ja jotenkin ymmärrän, ettei pidä paljoa lastaan luonaan, mutta miten voi kokonaan hylätä toisen...? Siis ettei ole missään yhteyksissä tai koskaan näe? JA senkin ymmärrän, että se on helpompaa hylätä, jos ei lasta ole koskaan tuntenut, mutta tuosta vaan häipyy 5-vuotiaan elämästä?
Onko sillä isällä joku burn out?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen hylkääminen onkin ainoa oikeus mitä tämä oikeusvaltio vielä isälle antaa. Kaikissa muissa asioissa pompitaan äidin ehdoilla.
Hyvä asia, että edes tällä tavalla mies pääsee eroon rääkyvistä toukista ja kurittomasta ex-vaimostaan.
T: Miesasiamies
Lapsen hylkääminen onkin ainoa oikeus mitä tämä oikeusvaltio vielä isälle antaa. Kaikissa muissa asioissa pompitaan äidin ehdoilla.
Hyvä asia, että edes tällä tavalla mies pääsee eroon rääkyvistä toukista ja kurittomasta ex-vaimostaan.
T: Miesasiamies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niele ylpeytesi ja ota yritä selvittää missä lasten isä luuraa. Lapsen suusta totuus löytyy, jos hän pitää isäänsä hyvänä niin hänellä on ollut hyvä olla isän lähellä. Jos isän osoitetta ei vaan löydy niin ota yhteyttä hänen äitiinsä. kyse ei ole nyt sinusta ja sun mielipiteistä vaan sun lapsesta. Suhteet ei aina kestä, se kannattaa pitää takaraivossa muistissa kun tekee lapsia. Kyllä mä olen kestänyt eksän suvun ylenkatseen lasten takia. Lapset tykkäävät isästään ja sukulaisistaan, en mä siihen väliin mene. Jouduin aluksi ottamaan itse yhteyttä. Sanoin vaan että kyse on lapsista ei minusta. Homma on toiminut viimeiset 10 vuotta.
Tässä taas hieno tyyppiesimerkki äidistä, joka ei tee pätkääkään sen eteen, että lapsi saisi pitää isän puolen perheestään ja suvustaan. Miksiköhän se isä edes lähti? Aivan. Yleensä tällaisen marttyyrimarinan takana on se hirviöpuoliso (=äiti), jota paetaan, ei sitä lasta. Ja yleensä se hirviöpuoliso käyttää kaiken energiansa kostaakseen pahan olonsa lapselleen, vaikka siitä syystä että isi haluaa edelleen pitää lapseen yhteyttä. Onhan näitä nähty.
Ja tuo "Jos exän sukua kiinnostaisi lapseni, niin kyllä he ottaisivat yhteyttä. Ketään en ole kieltänyt tapaamasta lapsia, mutta kukaan ei ole ilmoittanut haluavan." oikein huutaa suurin punaisin tikkukirjaimin sitä, että äiti on syyllinen lapsensa isän menettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot lapselle, että säilytetään kortti. Isä ei ole nyt tavoitettavissa mutta ehkä sitten joskus.
Sunnuntaina teette jotain kivaa. Ettekä puhu isänpäivästä jos lapsi ei ota sitä puheeksi.
Paskiainen! Voitko laittaa kortin jollekulle miehen tutulle, vaikka äidille? Välittäkööt sitten "isälle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kuoreen ja poistiin oskari olemattomalle nolla katu nollaan.
En ole ex anopin kanssa tekemisissä, enkä muun suvun.
ap
Minä muistan vieläkin 35 vuoden takaa, miten lähetin isälle isänpäiväkortin, oltiin tehty se eskarissa. No, korttiin ei ikinä tullut vastausta ja isästäkin kuulin seuraavan kerran vasta tokaluokalla.
Seuraavana vuonna tein isänpäiväkortin vain vaarille. Nyt kun vaariakaan ei enää ole, olen pikkuhiljaa oppinut ignooraamaan koko isänpäivän.
Ap:lle, ehkä tuo kortin jemmaaminen kakkosen ehdottamalla tavalla on paras, koska se säästää lasta myös siltä pettymykseltä, että isä ei kiitä kortista eikä vastavuoroisesti koskaan lähetä korttia.
Vaikka et ole tekemisisää niin kai sä voit lähettää sen anopin osoitteeseen, laita pieni viesti että sorry, emme tiedä isän osoitetta, voitko toimittaa perille. Ei sen kummempaa, tekemisissä ei edelleenkään tarvii olla.
Tokkopa sitten voi haukkua ettei tiedä missä mies on jos lähtökohta on noin rupinen ettei mummollekaan voi viedä lapsenlapsen korttia omalle isälle.
Kyllä mä nielisin ylpeyteni ja antaisin lapsen tavata isän puolen sukua. Lapsi selvästi kaipaa isäänsä: lopeta sotaleikki ja viette kortin sinne lapsen mummolle.
Ei kannata omassa päässään syyttää muita jos tilanteen korjaamiseen, ainakin niin että lapsi voi joskus viedä lahjan isälleen olisi OK.
Mutta tuo on sinun toimintaa että kieltäydyt kunniasta, syytät vielä muuta sukua ettei heitä kiinnosta?
Jos mies on todella hylännyt lapsensa, on ihan lapsen suojelua ettei kannusta häntä ottamaan yhteyttä. JOS tietää itse sen, että näihin yhteyksiin ei tulla vastaamaan. Toki se, että mies on hylännyt lapsensa ei tarkoita sitä, että mummokin olisi. Mutta en silti kannustaisi ihan hirveästi sitä korttia toimittamaan välikäsien kautta, mikäli isä on todennut äidille katkaisevansa välinsä jälkikasvuunsa.
BTW minusta pitäisi tehdä joku laki siitä, että vanhempi voisi katkaista välinsä alaikäisiin lapsiinsa vain jonkun viranomaismenettelyn kautta. Tuo nykyinen laistamisen mahdollisuus sotii oikeustajuani vastaan.
#6, se isänsä hylkäämä
Ap on kyllä siinä oikeassa, että ei se ole hänen velvollisuutensa ottaa yhteyttä. Emmehän tiedä mitä siellä on taustalla. Jokainen on vastuussa omista toimistaan. Silti, jos meillä tilanne olisi tuo, niin kyllä yrittäisin lähestyä, ns ojentaa käteni. Ehkä se on se äitiyden syvin juttu, uhrata jotain itsestään lastensa vuoksi. Jos vastakaikua ei kerralla tule, antaisin asian olla. Lähestymisessä olisi tärkeää se, että unohtaa omat tunteesa ja ajatuksensa, ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla lapsensa sanansaattajana. Ja te jotka syytätte ap;ta katsokaa peiliin, siellä se hirviö taitaa olla. Haukutte toista vaikka itse ette ole yhtään sen parempia.