Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun äitiäni ei kiinnosta minun lapseni
14.09.2020 |
Veljeni lapsia nähdään useita kertoja viikossa, veljelläni vieraillaan, heidän lastensa harrastuksia maksetaan, heitä autetaan aina kun tarvitaan ja heidän lapsista hehkutetaan viikottain somessa, kun on niin kivaa mummu-aikaa.
Jos soitan äidilleni, hän yleensä ei vastaa, kun on viemässä/tuomassa jotain veljen lapsista harrastukseen, shoppaileen, mitä milloinkin. Kun äitini tulee minun lapseni syntymäpäiville, hän esittelee kuvia veljeni lapsista ja kuinka he ovat niin hienoja lapsia. Ihan oikeasti jouduin huomauttamaan äidilleni, että josko minun lapseni saisi omilla 5 vuotispäivillään olla huomion keskipiste. Jos pyydän äitiäni kylään, se ei ikinä käy. Jos joskus harvoin pyydän häneltä apua, ei ikinä onnistu. Häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Parhaimmillaan kun olen pyytänyt äidiltäni apua lasten hoitoon useita viikkoja etukäteen ja hän kerrankin oli suostunut, hän perui homman paria päivää ennen, koska hänen pitikin hakea veljen lapset koulusta.
Veljelläni oli lapsia ennen minua ja tiesin äitini olevan innoissaan mummuudesta. Jotenkin kuvittelin, että tietenkin omatkin lapseni olisivat tärkeitä ja heihin haluttaisiin tutustua. Muutimme jopa lähemmäs vanhempiani kun aloin odottamaan esikoista, koska itse olen aina pitänyt läheisiä sukulaisia tärkeänä voimavarana. Esim itselleni mummoni oli todella tärkeä aikuinen ja jotakin tämän suuntaista olisin toivonut omillekin lapsilleni. Mutta sainkin huomata, että äitini käy meillä tasan lasten synttäreillä (jos sattuu muilta kiireiltä ehtimään), eikä ikinä kutsu meitä käymään. Ja jos yritän itse kutsua meitä kylään, on silloinkin aina tärkeämpää tekemistä.
Tiedänhän toki, ettei äidilläni ole mitään velvollisuuksia minua tai lapsiani kohtaan. Mutta kyllähän tämä silti surettaa. Omat lapseni kyllä tajuavat ennenpitkää, että serkut ovat heitä "parempia" (mummun mielestä). Ja minua suututtaa ja tunnen suunnatonta epäreiluuden tunnetta tästä.
Kommentit (29)
Ap ei mainitse mitään lasten isästä. Lähipiirissäni vanhemmat eivät haluneet olla tyttärensä perheen kanssa tekemisissä, koska eivät hyväksyneet tyttärensä aviomiestä. Ei muita syitä tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on hankala suhde äitiini. Olen ollut hyvin pettynyt häneen viime vuosina. En ole saanut sieltä minkäänlaista tukea viimeiseen kuuten vuoteen. Tulin kuusi vuotta sitten äidiksi. Nyt lapsia on kaksi. Olen yrittänyt puhua aiheesta hänen kanssaan, tuloksetta. Valitettavasti olen tullut siihen tulokseen, että ainoa tapa jatkaa hyvää elämää on ottaa äitiini kunnon etäisyys. Hänestä on vain vaivaa eikä mitään iloa. Höpöttää vain omia asioitaan, eikä kuuntele. Ei ole kertaakaan hoitanut lapsiani. On alle 60-vuotias, joten iän puolesta jaksaisi. Sisarusparvesta veljeni on aina ollut hänen suosikkinsa.
Vierailija kirjoitti:
Se ap:n äitikin on vaan ihminen jolla on oikeus itse päättää, kenen kanssa viettää aikaa. Ehkä sillä on ihan joku syykin pitää etäisyyttä aloittajaan. Kyllä minäkin pidän etäisyyttä hankaliin perheenjäseniin ja koen että on täysi oikeus tehdä niin.
Tervettä itsesuojeluvaistoa, ei sen ihmeempää.
Jospa hän ei halua tuollaista arvostelua kuulla? Voihan ne lapsetkin kertoa, kuinka surkea tapaus on?
Jostain syystä äidit eivät saisi "höpöttää omia asioitaan" eli kaiken keskustelun tulisi olla siinä tyttäressä. Terapeutit jopa ohjeistavat, että kun äitisi ryhtyy puhumaan muusta kuin sinusta, niin lopeta puhelu. Ongelmana on se, että niillä äideillä on muutakin elämää kuin tyttärensä elämä, eivät he halua jumiutua yhteen ainoaan ihmissuhteeseen.
Kukaan ei halua kuulla sitä, miten on huono ja surkea ihminen, koska vuonna 1995 ei antanut lapsen valita raidallisia sukkia päivähoitoon.
Joskus on vain hyvä antaa olla. Oma äitini ei edes muista lasteni syntymäpäivinä, ei onnittele mitenkään. Lapset toki ihmettelevät sillä tietävät, että äitini on tekemisissä vain veljeni lasten kanssa. Tiedän, että äitini inhoaa minua syvästi (on sanonut sen suoraan), mutta sitä en ymmärrä että sitten ignoorataan lapsen lapsetkin täysin. Syy tähän äitini inhoon on se, että en suostunut enää olemaan hännystelijä vaan totesin, että minullakin on oma elämä.
Mielestäni lapset tulisi pitää aina erossa aikuisten välisistä asioita. He eivät ole tehneet mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajusteallergia! Käytätkö niitä kotonasi nyt, kun saat itse määrätä kaiken?
Voin hyvin samaistua aloittajaan. Veljeni on aina ollut suosikkilapsi ja myös hänen lapsensa ovat olleet mieluisampia kuin omani. Veljen velkoja on maksettu ja lapsilleen ostettu kaikkea, mitä ovat kehdanneet pyytää. Pienistäkin tehdyistä askareista annetaan palkaksi 50 - 100 euroa. Itse jouduin aikanaan hoitamaan päivällisen laiton, tiskauksen ja viikkosiivouksen. Jos rahaa pyysi, niin hyvin nihkeästi sitä annettiin. Kuvaavaa on, että kun muutin pois, niin sitten hommasivat astianpesukoneen. Oli äidille niin raskasta käydä tekemässä neljä tuntia päivässä töitä, että piti tyttären niskoille jättää kotityöt. Pojalta edellytetty yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskp niin ettei äiti oikein kykene tunnistamaan lastasi laosenlapseksi jos ovat liian.. öö.. tummia?
Ymmärrän sua Ap, perheenjäsenten väliset suhteet voivat todella olla kinkkisiä eivätkä avaudu ulkopuolisille helposti. Vain Aihe vapaa -palstalla voit saada törkeyksiä niskaasi täysin asiallisesta aloituksesta, älä välitä siitä.
Minulla on ehkä vähän samanlaisia kokemuksia, ei tosin ihan noin ikävältä kuulostavia kuin sinulla. Mutta olen selvinnyt tilanteesta niin, että en vain kertakaikkiaan ole välittänyt siitä. Olen omalta osaltani tehnyt asiat mielestäni oikein, kutsunut kylään ja käynyt kylässä. Sitten jos äitiäni ei ole kiinnostanut, en ole tehnyt siitä numeroa lapseni kuullen (kuten et varmasti sinäkään), vaikka ihan hirveän pahalta on välillä tuntunut esim. lahjoitta jättäminen, kun sisareni lapsille on lahjat lähteneet postissa.
Arvostetaan siis omaa perhettämme - muuta ratkaisua asiaan ei oikeastaan ole.