Lue keskustelun säännöt.
Ns. "hiljainen kiusaaminen" somessa.
14.09.2020 |
Onko kaverin poistaminen fb:stä ilman syytä sitä? Tai unfollaaminen instassa ilman syytä?
Mielipiteitä?
Kommentit (88)
Eli poistatte sellaiset, jotka eivät koskaan tykkää päivityksistänne? Onko se pätevä syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostu tervehtimään henkilöitä jotka poistavat minut tai eivät hyväksy. En ole tuntevinaankaan heitä, vaikka tervehtisivät ensin. Pitäkööt tunkkinsa.
Samaa mieltä, jos on siis poistettu ilman syytä. Hyväksyttävä syy voi olla mielestäni riita, tai jos toinen tulee tahallaan provosoimaan omalle sivulleni, poistan heidät.
Mutta ei kai kukaan kavereita poista, joista tykkää ja haluaa olla tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "ilman syytä". Kyllähän siihen joku syy varmasti on. Se syy voi olla vaikka se, että ne toisen postaukset ovat aiheeltaan sellaisia, että ne eivät (enää) itseä kiinnosta. Esimerkiksi fanaattisesti jostain aatteesta postaamista (oli sitten ruokavalio, poliittinen mielipide, harrastus tai mikä tahansa) ei pitkään jaksa, lapsetonta tuskin kiinnostaa pelkästään lasten ja perhearjen kuvaus, eläimistä piittaamaton ei jaksa loputonta kissa/koirakuvien virtaa. Toisaalta, jos siellä facessa tai instassa ei ole mitään mielekästä sisältöä tai muuten mitään kanssakäymistä, et ole nähnyt kyseistä ihmistä livenä vuosikausiin, eikä sinua oikeasti kiinnosta tietää, mitä hänelle kuuluu, miksi toista pitäisi väkisin siellä listoilla roikottaa.
Aloituksessa mainittiin sana kaveri. Jos ei kiinnosta tietää mitä hänelle kuuluu, ei hän varmastikaan ole kaverisi? Yleensä kaveri on sellainen, jonka kuulumiset kiinnostavat.
Niin, miten itse kukin sen kaverin määrittelee. Se, että esim. sinä kuvittelet teidän olevan kavereita jonkun ihmisen kanssa, ei tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi todellisuudessa olla kyseiselle ihmiselle lähinnä hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa voi tavattaessa jutustella tyhjänpäiväisiä, mutta jonka kuulumiset eivät oikeasti kiinnosta tai hetkauta pätkääkään.
Itse poistin kaverin facessa. En jaksanut niitä jatkuvia selfieitä. Ko. henkilö ei ole ollut kiinnostunut edes tapaamaan livenä, aina jotain muuta kalenterissa. Poistoakaan ei huomannut ennenkuin puoli vuotta jälkeenpäin. Ja sitten kitisee whatsapissa että mitä pahaa hän on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se. Osoitus, ettet ”kelpaa”, ja vielä sellaisella tavalla jota ei haluta ääneen sanoa.
Varsinkin jos on ensin seurannut, ja sitten lopettaa seuraamisen?
Siis oikeasti mielestäsi, jos seuraamisen jälkeen osoittautuu (joko heti tai myöhemmin sisällön muutuessa), että toinen postaa aiheista, jotka eivät sinua pätkääkään kiinnosta, sitä toista pitäisi siellä listoilla kuitenkin väkisin roikottaa, ettei tule paha mieli?
Mutta silti pidät häntä kaverina, ja tapaat ystävyyden merkeissä? Tuossa on jotain ristiriitaista.
Minä tuskin pidän ihmistä, jonka kanssa minulla ei (enää) ole mitään yhteistä, suoranaisesti kaverina. Mutta minä en voi vaikuttaa siihen, kuvitteleeko hän meidän olevan kavereita. Jos kuulumme samaan tuttavapiiriin, voi olla, että tapaamme, mutta silloin minä tapaan ensisijassa niitä muita ja tuo henkilö tulee "kaupanpäällisinä". Silti käyttäydyn häntä kohtaan kohteliaan ystävällisesti ja aivan varmasti keskustelenkin, jos sellainen tilanne tulee.
Ja toisaalta, minulla on kyllä ihan ystäviäkin, jotka saattavat harrastaa suurella intohimolla jotain, mikä ei itseäni kiinnosta pätkääkään. En varmasti seuraisi instatiliä, joka on täynnä vain tuota harrastusta. Sen sijaan meillä voi olla muuten paljon yhteistä ja tapaamisissamme hän ei keskitty vain harrastukseensa, joten voisimme hyvin tavata ystävyyden merkeissä livenä.
Mielestäni on äärimmäisen huolestuttavaa, että ilmeisen monella jotkut random-someseuraamiset ja tykkäämiset ovat muodostuneet ystävyyden mittareiksi. Kyllä se ystävyys mitataan ihan jollain muulla kuin sillä, seuraako se ihminen instassa sinun selfieitäsi tai kissakuviasi tai kokkailujasi. Esimerkiksi sillä, viesitteleekö se ystävä sinulle muutenkin kuin somessa, tapaatteko usein, puhutteko molempia kiinnostavista asioista, oletko kyseiselle ihmiselle oikeasti tärkeä, auttaako hän apua tarvitessasi ja autatko sinä vastavuoroisesti häntä, kiinnostaako teitä oikeasti, mitä sille toiselle kuuluu ja miten hänelle menee sen sijaan, että tuplanapautatte sydämen johonkin satunaiseen kuvaan ja kuvittelette niin hoitaneenne ystävän perusvelvollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "ilman syytä". Kyllähän siihen joku syy varmasti on. Se syy voi olla vaikka se, että ne toisen postaukset ovat aiheeltaan sellaisia, että ne eivät (enää) itseä kiinnosta. Esimerkiksi fanaattisesti jostain aatteesta postaamista (oli sitten ruokavalio, poliittinen mielipide, harrastus tai mikä tahansa) ei pitkään jaksa, lapsetonta tuskin kiinnostaa pelkästään lasten ja perhearjen kuvaus, eläimistä piittaamaton ei jaksa loputonta kissa/koirakuvien virtaa. Toisaalta, jos siellä facessa tai instassa ei ole mitään mielekästä sisältöä tai muuten mitään kanssakäymistä, et ole nähnyt kyseistä ihmistä livenä vuosikausiin, eikä sinua oikeasti kiinnosta tietää, mitä hänelle kuuluu, miksi toista pitäisi väkisin siellä listoilla roikottaa.
Aloituksessa mainittiin sana kaveri. Jos ei kiinnosta tietää mitä hänelle kuuluu, ei hän varmastikaan ole kaverisi? Yleensä kaveri on sellainen, jonka kuulumiset kiinnostavat.
Jos minua todella kiinnostaa tietää, mitä kaverilleni kuuluu, soitan hänelle. En katso sitä somesta. Niin odotan myös kavereideni tekevän, kun minun kuulumiseni kiinnostavat.
Tiedostat varmaan että tänä päivänä suurin osa ihmisistä katsoo kuulumiset somesta. Ei kukaan ryhdy soittelemaan esim 20 ystävälleen. Et elä tätä päivää. Enkä tietenkään puhu niistä kaikkein läheisimmistä ystävistä tai sukulaisista, joita useammilla on vain muutama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse poistan sellaisia, jotka selkeästi ärsyttävät minua. En halua huonoa fiilistä päivääni, joten suojelen itseäni. Jos joku siitä loukkaantuu, niin ei voi mitään.
Sama täällä, tuo on yksi syy poistamiseen. Usein nämä ovat henkilöitä, joiden kanssa en ole muutenkaan käytännössä edes tekemisissä. Saatan poistaa myös siksi, että henkilö on itse joko sanoillaan tai teoillaan osoittanut, ettei halua olla kaverini. Esim. eräs ihminen määritteli että olemme moikkaustuttuja, mikä on mielestäni aika selvä merkki siitä, ettei hän halua olla elämässäni millään tavalla osallisena. En keksinyt yhtään syytä miksi pitäisin hänet tuollaisen jälkeen enää kaverilistallani joten päätin poistaa.
Mun mielestä ei ole. Sellainen on, ettei koskaan kommentoi tai tykkää sellaisen julkaisuista joka kuitenkin tykkää ja kommentoi omiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "ilman syytä". Kyllähän siihen joku syy varmasti on. Se syy voi olla vaikka se, että ne toisen postaukset ovat aiheeltaan sellaisia, että ne eivät (enää) itseä kiinnosta. Esimerkiksi fanaattisesti jostain aatteesta postaamista (oli sitten ruokavalio, poliittinen mielipide, harrastus tai mikä tahansa) ei pitkään jaksa, lapsetonta tuskin kiinnostaa pelkästään lasten ja perhearjen kuvaus, eläimistä piittaamaton ei jaksa loputonta kissa/koirakuvien virtaa. Toisaalta, jos siellä facessa tai instassa ei ole mitään mielekästä sisältöä tai muuten mitään kanssakäymistä, et ole nähnyt kyseistä ihmistä livenä vuosikausiin, eikä sinua oikeasti kiinnosta tietää, mitä hänelle kuuluu, miksi toista pitäisi väkisin siellä listoilla roikottaa.
Aloituksessa mainittiin sana kaveri. Jos ei kiinnosta tietää mitä hänelle kuuluu, ei hän varmastikaan ole kaverisi? Yleensä kaveri on sellainen, jonka kuulumiset kiinnostavat.
Jos minua todella kiinnostaa tietää, mitä kaverilleni kuuluu, soitan hänelle. En katso sitä somesta. Niin odotan myös kavereideni tekevän, kun minun kuulumiseni kiinnostavat.
Tiedostat varmaan että tänä päivänä suurin osa ihmisistä katsoo kuulumiset somesta. Ei kukaan ryhdy soittelemaan esim 20 ystävälleen. Et elä tätä päivää. Enkä tietenkään puhu niistä kaikkein läheisimmistä ystävistä tai sukulaisista, joita useammilla on vain muutama.
En katso ihmisten kuulumisia somesta. Ne, joiden kuulumiset kiinnostavat, ovat ihmisiä joiden kanssa olen yhteydessä muuta kautta. Facessa seuraan aiheita, tapahtumia, tietoja, ryhmiä jne. Tottakai aikajanalla näkyy myös tuttavieni päivityksiä ja jos niissä on jotain kiinnostavaa niin kommentoin tai tykkään, harvakseen tosin. Instassa seuraan minua kiinnostavia aiheita ja usein niistä postaavat ihmiset ovat minulle ventovieraita. Joukossa on kyllä myös tuttaviani mutta vain sellaisia jotka postaavat kiinnostavista asioista. En ottaisi instaan seurattavakseni ketään vain sen takia että hän on live-elämästä tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Eli poistatte sellaiset, jotka eivät koskaan tykkää päivityksistänne? Onko se pätevä syy?
No, miksi heitä siellä roikottaa, jos eivät koskaan tykkäilyllä tai kommenteilla osoita että päivitykseni kiinnostavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "ilman syytä". Kyllähän siihen joku syy varmasti on. Se syy voi olla vaikka se, että ne toisen postaukset ovat aiheeltaan sellaisia, että ne eivät (enää) itseä kiinnosta. Esimerkiksi fanaattisesti jostain aatteesta postaamista (oli sitten ruokavalio, poliittinen mielipide, harrastus tai mikä tahansa) ei pitkään jaksa, lapsetonta tuskin kiinnostaa pelkästään lasten ja perhearjen kuvaus, eläimistä piittaamaton ei jaksa loputonta kissa/koirakuvien virtaa. Toisaalta, jos siellä facessa tai instassa ei ole mitään mielekästä sisältöä tai muuten mitään kanssakäymistä, et ole nähnyt kyseistä ihmistä livenä vuosikausiin, eikä sinua oikeasti kiinnosta tietää, mitä hänelle kuuluu, miksi toista pitäisi väkisin siellä listoilla roikottaa.
Aloituksessa mainittiin sana kaveri. Jos ei kiinnosta tietää mitä hänelle kuuluu, ei hän varmastikaan ole kaverisi? Yleensä kaveri on sellainen, jonka kuulumiset kiinnostavat.
Jos minua todella kiinnostaa tietää, mitä kaverilleni kuuluu, soitan hänelle. En katso sitä somesta. Niin odotan myös kavereideni tekevän, kun minun kuulumiseni kiinnostavat.
Tiedostat varmaan että tänä päivänä suurin osa ihmisistä katsoo kuulumiset somesta. Ei kukaan ryhdy soittelemaan esim 20 ystävälleen. Et elä tätä päivää. Enkä tietenkään puhu niistä kaikkein läheisimmistä ystävistä tai sukulaisista, joita useammilla on vain muutama.
Ohis, mutta kenellä on 20 ystävää? Siis oikeaa ystävää, eikä niitä "sometuttuja", jotka tykkäilee toistensa postauksista, lähettelee sydämiä ja postailee yhteiskuvia #loveyou #mydear #friendsforever jne. hästägein? Oikeaa ystävää, jolle voi... hmm. vaikka soittaa?
On se sellainen selvä viesti: "en halua kuulla sinusta mitään", että tuskin jatkossa voi tuollaiseen henkilöön ihan neutraalisti suhtautua.
Yksi "äitituttu" yhtäkkiä poisti osan samasta tuttavapiiristä (lapset olleet samalla luokilla, käyty samoissa harrastuksissa jne) ja osan jätti. Poistetuissa oli niin aktiivisia kuin passiivisiakin somepäivitysten laittajia, vaikea tietää mikä hänellä oli tämän jyvät ja akanat - jaon motiivina. Mutta luuleeko oikeasti että jatkossa moikkaillaan ja jäädään juttelemaan niin kuin ennenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se. Osoitus, ettet ”kelpaa”, ja vielä sellaisella tavalla jota ei haluta ääneen sanoa.
Varsinkin jos on ensin seurannut, ja sitten lopettaa seuraamisen?
Siis oikeasti mielestäsi, jos seuraamisen jälkeen osoittautuu (joko heti tai myöhemmin sisällön muutuessa), että toinen postaa aiheista, jotka eivät sinua pätkääkään kiinnosta, sitä toista pitäisi siellä listoilla kuitenkin väkisin roikottaa, ettei tule paha mieli?
Mutta silti pidät häntä kaverina, ja tapaat ystävyyden merkeissä? Tuossa on jotain ristiriitaista.
Minä tuskin pidän ihmistä, jonka kanssa minulla ei (enää) ole mitään yhteistä, suoranaisesti kaverina. Mutta minä en voi vaikuttaa siihen, kuvitteleeko hän meidän olevan kavereita. Jos kuulumme samaan tuttavapiiriin, voi olla, että tapaamme, mutta silloin minä tapaan ensisijassa niitä muita ja tuo henkilö tulee "kaupanpäällisinä". Silti käyttäydyn häntä kohtaan kohteliaan ystävällisesti ja aivan varmasti keskustelenkin, jos sellainen tilanne tulee.
Ja toisaalta, minulla on kyllä ihan ystäviäkin, jotka saattavat harrastaa suurella intohimolla jotain, mikä ei itseäni kiinnosta pätkääkään. En varmasti seuraisi instatiliä, joka on täynnä vain tuota harrastusta. Sen sijaan meillä voi olla muuten paljon yhteistä ja tapaamisissamme hän ei keskitty vain harrastukseensa, joten voisimme hyvin tavata ystävyyden merkeissä livenä.
Mielestäni on äärimmäisen huolestuttavaa, että ilmeisen monella jotkut random-someseuraamiset ja tykkäämiset ovat muodostuneet ystävyyden mittareiksi. Kyllä se ystävyys mitataan ihan jollain muulla kuin sillä, seuraako se ihminen instassa sinun selfieitäsi tai kissakuviasi tai kokkailujasi. Esimerkiksi sillä, viesitteleekö se ystävä sinulle muutenkin kuin somessa, tapaatteko usein, puhutteko molempia kiinnostavista asioista, oletko kyseiselle ihmiselle oikeasti tärkeä, auttaako hän apua tarvitessasi ja autatko sinä vastavuoroisesti häntä, kiinnostaako teitä oikeasti, mitä sille toiselle kuuluu ja miten hänelle menee sen sijaan, että tuplanapautatte sydämen johonkin satunaiseen kuvaan ja kuvittelette niin hoitaneenne ystävän perusvelvollisuuden.
Kummallinen asenne, kuin olisit jotenkin muiden yläpuolella? Onko sinulla paljonkin sellaisia kavereita, joiden ajattelet kuvittelevan olevanne ystäviä ja sinä et pidä heitä minään? Millaista kulissiä sinä pidät yllä heitä kohtaan, vai miksi ihmeessä joku kuvittelisi sinut kaveriksi jos ette sitä oikeasti ole? Ehkä aloituksessa ei tarkoitettu harrastetilejä tai kissatilejä, vaan tavallisten ihmisten instatilejä joissa näkyy normaali elämä ja kuulumiset. Mutta tietenkin jos väheksyt jotain ihmistä, ei kannata seurata sellaisten tilejä. Hehän voisivat kuvitella että olet heidän ystävänsä.
Minulla on tilanne, että olen eräässä WhatsApp-ryhmässä, joka kuluttaa. En haluaisi loukata ketään, mutta mieleni tekisi poistua ryhmästä. Ryhmään saattaa tulla kymmeniä viestejä päivässä. Puhutaan lapsista, lähetellään kuvia töistä ja jopa vanhoja lomakuvia. Itse en ymmärrä läheskään kaiken kohdalla, miksi. Minua häiritsee, että kommunikaatio on etääntynyt ystävien välisestä kuulumisten vaihdosta muistuttamaan facen seinää (en ole Faceboonissakaan juuri näistä syistä).
Koska kaikki tunnemme toisemme (kuitenkin pieni ryhmä), on epäystävällistä jättää kommentoimatta ja lukematta. Onko muilla tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistin juuri facesta yhden työkaverin. Tuntui että oli pakko hyväksyä kaveripyyntö kohteliaisuuden takia aikanaan koska työskenneltiin tiiviisti yhdessä. Tyyppi oli epämiellyttävä työpaikkakiusaaja . Nyt vaihdoin työpaikkaa ja poistin em ihmisen facestani. Ei tarvitse enää olla olevinaan kavereita työpaikkasovun takia. Sielläpä nyt saa ihmetellä miksi poistin hänet "ilman mitään syytä".
Jotkut kutsuu kavereiksi lähes tuntemattomia. Ollaan facekavereita ja tykkäillään, mutta oikeasti ei tunneta. Ei ole missään oltu yhdessä tai kyläilty.
Poistin noin vuosi sitten ison määrän ihmisiä intasta, joiden kuulin tai tiesin puhuneen minusta pahaa sekä arvostelleen elämääni, harrastuksiani ja perhettä. Ei heidän pidä nähdä tai tietää minusta yhtään mitään ylimääräistä. Suojelen itseäni ja läheisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei ole. Sellainen on, ettei koskaan kommentoi tai tykkää sellaisen julkaisuista joka kuitenkin tykkää ja kommentoi omiasi.
No, ei tuotakaan kyllä kiusaamisena voi pitää. Kiusaaminen on jotain, mitä tehdään tarkoituksellisesti aiheuttaakseen pahaa mieltä toiselle. Välinpitämättömyys tai kiinnostuksen puute ei ole kiusaamista. Ei kenenkään tarvitse vastavuoroisuuttaan ja kohteliaisuuttaan tykkäillä ja kommentoida. Silloin kyllä itse lopetan myös reagoinnin hänen juttuihinsa ja poistan kavereista.
Mitä teen kirjoitti:
Minulla on tilanne, että olen eräässä WhatsApp-ryhmässä, joka kuluttaa. En haluaisi loukata ketään, mutta mieleni tekisi poistua ryhmästä. Ryhmään saattaa tulla kymmeniä viestejä päivässä. Puhutaan lapsista, lähetellään kuvia töistä ja jopa vanhoja lomakuvia. Itse en ymmärrä läheskään kaiken kohdalla, miksi. Minua häiritsee, että kommunikaatio on etääntynyt ystävien välisestä kuulumisten vaihdosta muistuttamaan facen seinää (en ole Faceboonissakaan juuri näistä syistä).
Koska kaikki tunnemme toisemme (kuitenkin pieni ryhmä), on epäystävällistä jättää kommentoimatta ja lukematta. Onko muilla tällaista?
Minä poistuisin tuollaisesta ryhmästä. En kestäisi jatkuvaa puhelimen kilinää. Tottakai on vaikeampaa poistua kuin olla koskaan sellaiseen liittymättä, mutta kyllä ihmisten pitää ymmärtää jos kohteliaasti ilmoitat, että sinulla ei ole aikaa osallistua ryhmän viestittelyyn.
Poistin Facebook-tilini käytöstä ja nyt ihmiset luulevat, että olen estänyt heidät vittumaisuuttani. Laitoin kyllä suurimmalle osalle yksityisviestin puoli vuotta sitten, että jatkossa minut tavoittaa Whatsappista ja annoin numeroni. Mutta ei näköjään kelpaa, koska en ole kiillottamassa heidän someimagoaan tykkäyksilläni.
Mukavaa, että ainakin aidot ystävät jäivät. Some on pilannut maailman.
En suostu tervehtimään henkilöitä jotka poistavat minut tai eivät hyväksy. En ole tuntevinaankaan heitä, vaikka tervehtisivät ensin. Pitäkööt tunkkinsa.