Kuinka moni teistä palkkaisi mielenterveysongelmaisen töihin?

Olen työnantajan edustaja enkä palkkaisi. Kyse ei ole siitä, että halveksin tai vieroksun huono-osaisia, vammaisia, sairaita tai muuten vain työrajoitteisia, vaan siitä, että yhdenkin työntekijän palkkaaminen on oikeasti iso satsaus ja mitä pienemmästä firmasta on kyse, sitä suurempi ratkaisu on suhteellisesti. Kun työntekijän palkkaamiseen varataan tietty summa rahaa usean vuoden ajaksi, on ihan selvä, että sitä olettaa saavansa tuon summan eteen 100-prosenttisen työpanoksenkin. En tarkoita että työtä pitäisi tehdä vapailla tai painaa muuten vain niska limassa työnantajan asioilla, vaan tarkoitan sitä, että työajalla työntekijän pitää pystyä luovuttamaan työnantajalle korvausta vastaan sataprosenttinen työpanos. On itsestään selvää, että työmarkkinoilla työnantaja etsii panokselleen parasta hoitajaa hinta-laatu-suhdetta silmälläpitäen. Työnantajan kannalta nimittäin sen työpanoksen laatu ja intensiteetti ovat ihan ykkösasioita. Ei paljon lohduta, jos vaikkapa jonkun mielenterveyskuntoutujan palkka on yhteiskunnan tukemaa ja vain murto-osa ko. tehtävän normaalista palkasta, jos muiden työntekijöiden työpanoksesta menee iso osa opastustehtäviin eikä tämä henkilö sittenkään selviä työpanoksensa hoitamisesta.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:12"]

Olen työnantajan edustaja enkä palkkaisi. Kyse ei ole siitä, että halveksin tai vieroksun huono-osaisia, vammaisia, sairaita tai muuten vain työrajoitteisia, vaan siitä, että yhdenkin työntekijän palkkaaminen on oikeasti iso satsaus ja mitä pienemmästä firmasta on kyse, sitä suurempi ratkaisu on suhteellisesti. Kun työntekijän palkkaamiseen varataan tietty summa rahaa usean vuoden ajaksi, on ihan selvä, että sitä olettaa saavansa tuon summan eteen 100-prosenttisen työpanoksenkin. En tarkoita että työtä pitäisi tehdä vapailla tai painaa muuten vain niska limassa työnantajan asioilla, vaan tarkoitan sitä, että työajalla työntekijän pitää pystyä luovuttamaan työnantajalle korvausta vastaan sataprosenttinen työpanos. On itsestään selvää, että työmarkkinoilla työnantaja etsii panokselleen parasta hoitajaa hinta-laatu-suhdetta silmälläpitäen. Työnantajan kannalta nimittäin sen työpanoksen laatu ja intensiteetti ovat ihan ykkösasioita. Ei paljon lohduta, jos vaikkapa jonkun mielenterveyskuntoutujan palkka on yhteiskunnan tukemaa ja vain murto-osa ko. tehtävän normaalista palkasta, jos muiden työntekijöiden työpanoksesta menee iso osa opastustehtäviin eikä tämä henkilö sittenkään selviä työpanoksensa hoitamisesta.

[/quote]

Niinpä, joten miksi sitten sellaiset ihmiset eivät ansaitse elatusta yhteiskunnalta, joita kukaan ei edes palkkaisi töihin?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:12"]

Olen työnantajan edustaja enkä palkkaisi. Kyse ei ole siitä, että halveksin tai vieroksun huono-osaisia, vammaisia, sairaita tai muuten vain työrajoitteisia, vaan siitä, että yhdenkin työntekijän palkkaaminen on oikeasti iso satsaus ja mitä pienemmästä firmasta on kyse, sitä suurempi ratkaisu on suhteellisesti. Kun työntekijän palkkaamiseen varataan tietty summa rahaa usean vuoden ajaksi, on ihan selvä, että sitä olettaa saavansa tuon summan eteen 100-prosenttisen työpanoksenkin. En tarkoita että työtä pitäisi tehdä vapailla tai painaa muuten vain niska limassa työnantajan asioilla, vaan tarkoitan sitä, että työajalla työntekijän pitää pystyä luovuttamaan työnantajalle korvausta vastaan sataprosenttinen työpanos. On itsestään selvää, että työmarkkinoilla työnantaja etsii panokselleen parasta hoitajaa hinta-laatu-suhdetta silmälläpitäen. Työnantajan kannalta nimittäin sen työpanoksen laatu ja intensiteetti ovat ihan ykkösasioita. Ei paljon lohduta, jos vaikkapa jonkun mielenterveyskuntoutujan palkka on yhteiskunnan tukemaa ja vain murto-osa ko. tehtävän normaalista palkasta, jos muiden työntekijöiden työpanoksesta menee iso osa opastustehtäviin eikä tämä henkilö sittenkään selviä työpanoksensa hoitamisesta.

[/quote]

Niinpä, joten miksi sitten sellaiset ihmiset eivät ansaitse elatusta yhteiskunnalta, joita kukaan ei edes palkkaisi töihin?

[/quote]

Kyykyttäjien perimmäinen motiivi on halu ilkkua ja ilkeillä. Eräänlainen koulukiusaamisen jatkumo.

t. mielenterveysongelmainen

Riippuu ihan ongelmasta. AIka moni narsisti ja psykopaatti on työelämässä hyvinkin korkeassa asemassa.

Kyllä joka diagnoosille jokin sopiva homma löytyy. Jopa niin, että tietyistä oireista/luonteenpiirteistä on joissakin töissä selvää hyötyä. Mutta kaikki eivät sovi kaikkiin töihin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:12"]

Olen työnantajan edustaja enkä palkkaisi. Kyse ei ole siitä, että halveksin tai vieroksun huono-osaisia, vammaisia, sairaita tai muuten vain työrajoitteisia, vaan siitä, että yhdenkin työntekijän palkkaaminen on oikeasti iso satsaus ja mitä pienemmästä firmasta on kyse, sitä suurempi ratkaisu on suhteellisesti. Kun työntekijän palkkaamiseen varataan tietty summa rahaa usean vuoden ajaksi, on ihan selvä, että sitä olettaa saavansa tuon summan eteen 100-prosenttisen työpanoksenkin. En tarkoita että työtä pitäisi tehdä vapailla tai painaa muuten vain niska limassa työnantajan asioilla, vaan tarkoitan sitä, että työajalla työntekijän pitää pystyä luovuttamaan työnantajalle korvausta vastaan sataprosenttinen työpanos. On itsestään selvää, että työmarkkinoilla työnantaja etsii panokselleen parasta hoitajaa hinta-laatu-suhdetta silmälläpitäen. Työnantajan kannalta nimittäin sen työpanoksen laatu ja intensiteetti ovat ihan ykkösasioita. Ei paljon lohduta, jos vaikkapa jonkun mielenterveyskuntoutujan palkka on yhteiskunnan tukemaa ja vain murto-osa ko. tehtävän normaalista palkasta, jos muiden työntekijöiden työpanoksesta menee iso osa opastustehtäviin eikä tämä henkilö sittenkään selviä työpanoksensa hoitamisesta.

[/quote]

Niinpä, joten miksi sitten sellaiset ihmiset eivät ansaitse elatusta yhteiskunnalta, joita kukaan ei edes palkkaisi töihin?

[/quote]

En minä ole väittänyt, etteivät ansaitse elatusta yhteiskunnalta.

t. työnantajan edustaja ylempää

Eli kun tähän ei tule vastauksia, voidaan olettaa että ainoa syy sanoa että mene töihin, on kiusata. Koska jokainen tietää, miten vaikea on saada töitä jos syystä tai toisesta on aukkoja työhistoriassa ja jos on vieläpä ongelmainen.

t. ap, joka on myös mielenterveysongelmainen

Suurimmalla osalla on joku mielenterveysongelma tai mielenvikaisuus jos oikein diagnosoitaisiin.

Tietty jos itse kertoo että on ollut vuosia pois työelämästä koska ollut suljetullla niin en palkkaisi. Tosin en palkkaisi fyysisesti sairastakaan, sama riski.

Minulla ei ole mielenterveysongelmia, mutta on iso aukko työhistoriassa. Ennen tätä aukkoa tein työtä tauotta. Näistä työsuhteista on erinomaiset työtodistukset. Opintomenestyksenikin on hyvää-kiitettävää.

Kelpaako syyksi aukolle, että jäin kotiin lasten kanssa kunnes he tulivat kouluikään? Taloudellisesti mahdollinen ratkaisu meille. Mies on suurituloinen eli tienaa moninkertaisesti sen mitä minä koskaan nykyisellä hyvällä koulutuksellani. Keksin koko ajan mielekästä tekemistä ilman palkkatyötäkin. Työhön paluun otan kuitenkin tosissani. Koen, että työnantaja saa minussa hyvää vastinetta rahoilleen.

En kysy tätä tosissani, mutta saatte vastata silti. Teen aina itse omat ratkaisuni. Menen kohta hyvin valmistautuneena työhaastatteluun.

Mielenterveysongelma se työnarkomaniakin on. Mutta sehän ei ole työnantajalle ongelma, kunnes palaa loppuun ja sitten ei enää kelpaakaan, koska muka sitten vasta on mt-ongelmainen.

Suljetultakin voi päästä pois niin, että toipuu. Ajatelkaapa nyt sitä toimittajaakin, joka juuri julkaisi kirjan diagnoosistaan ja kokemuksistaan. Mielenterveysongelmilla on hyvätkin puolensa.

En palkkaisi koska töissä on tärkeää yhteishenki. Suurin osa terveistäkään ei kelpaa. Minusta kaikki halukkaat pitäisi päästää ainakin minimieläkkeelle koska töitä ei yksinkertaisesti ole. 

Mä olen palkannut kahdesti elämäni eri osa-alueilla ja aion kohta palkata kolmannen kerran. Kyseessä on kuitenkin ollut ihmisiä, jotka tunnen, ja tiedän kykeneviksi.Toinen on ollut opiskelija, jolla oli masennus. Palkkasin konferenssisihteeriksi ja hotiamaan pr-puolta. Hyvin meni. Toinen on fyysisesti sairas raskamies, joka on kieltämättä heiveröisyytensä takia liian hidas bulkkityömaalle, mutta koska jälki on priimaa, on mies hyvä sisätöissä. Kohta aion palkata tutkimustehtävään henkilön, jonka tiedän olevan hitaasti toipumassa pahasta syömishäiriöstä.

Tottakai tämä vaatii vähän johtamista, että tämmöisistä henkilöistä saa irti ne edut eikä riskejä heille tai minulle, mutta kokemukseni mukaan se on kuitenkin vallan mahdollista.

Työt ovat olleet määräaikaisia projekteja (meillä ei muita olekaan).

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:52"]

Mielenterveysongelma se työnarkomaniakin on. Mutta sehän ei ole työnantajalle ongelma, kunnes palaa loppuun ja sitten ei enää kelpaakaan, koska muka sitten vasta on mt-ongelmainen.

Suljetultakin voi päästä pois niin, että toipuu. Ajatelkaapa nyt sitä toimittajaakin, joka juuri julkaisi kirjan diagnoosistaan ja kokemuksistaan. Mielenterveysongelmilla on hyvätkin puolensa.

[/quote]

Minäkin mietin tämän toimittajan kohdalla, että miten ihmeessä hän ikinä kuvittelee saavansa kovan rahan työpaikan, kun tekee mielenterveydestään tuollaisen numeron. No, tietysti voi aina työllistää itse itsensä.

Kymyksesi on absurdi siksi, ettei työnantajalla ole oikeutta saada tietoja työnhakijan terveydestä. Aukot työhistoriassa voi selittää miten haluaa, kunhan välttää valehtelua.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:52"]

Mielenterveysongelma se työnarkomaniakin on. Mutta sehän ei ole työnantajalle ongelma, kunnes palaa loppuun ja sitten ei enää kelpaakaan, koska muka sitten vasta on mt-ongelmainen.

Suljetultakin voi päästä pois niin, että toipuu. Ajatelkaapa nyt sitä toimittajaakin, joka juuri julkaisi kirjan diagnoosistaan ja kokemuksistaan. Mielenterveysongelmilla on hyvätkin puolensa.

[/quote]

Minäkin mietin tämän toimittajan kohdalla, että miten ihmeessä hän ikinä kuvittelee saavansa kovan rahan työpaikan, kun tekee mielenterveydestään tuollaisen numeron. No, tietysti voi aina työllistää itse itsensä.

[/quote]

Juuri siksihän hänen kohdallaan julkisuus onkin eri juttu kuin kenenkään muun. Jos joku tavissiivooja tahtoisi kuuluttaa olleensa kymmenen kertaa päävian vuoksi sairaalassa, ketä se edes kiinnostaisi! Storgård samalla markkinoi itseään. Me ihmiset EMME ole samanarvoisia.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:03"]

Kymyksesi on absurdi siksi, ettei työnantajalla ole oikeutta saada tietoja työnhakijan terveydestä. Aukot työhistoriassa voi selittää miten haluaa, kunhan välttää valehtelua.

[/quote]

Tämä on totta, mutta työhöntulotarkastuksessa tulee tutkia nimenomaan työhön SOVELTUVUUS JA SE, ONKO SIIHEN TERVEYDEN PUOLELTA ESTETTÄ!

Ainoo tilanne jossa mä olisin kuvitteellisesti työnantaja on se, että palkkaisin lapsilleni hoitajan ja sellaiseen työhön en kyllä missään tapauksessa ottaisi mielenterveyspotilasta.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 11:52"]

Mielenterveysongelma se työnarkomaniakin on. Mutta sehän ei ole työnantajalle ongelma, kunnes palaa loppuun ja sitten ei enää kelpaakaan, koska muka sitten vasta on mt-ongelmainen.

Suljetultakin voi päästä pois niin, että toipuu. Ajatelkaapa nyt sitä toimittajaakin, joka juuri julkaisi kirjan diagnoosistaan ja kokemuksistaan. Mielenterveysongelmilla on hyvätkin puolensa.

[/quote]

Minäkin mietin tämän toimittajan kohdalla, että miten ihmeessä hän ikinä kuvittelee saavansa kovan rahan työpaikan, kun tekee mielenterveydestään tuollaisen numeron. No, tietysti voi aina työllistää itse itsensä.

[/quote]

Juuri siksihän hänen kohdallaan julkisuus onkin eri juttu kuin kenenkään muun. Jos joku tavissiivooja tahtoisi kuuluttaa olleensa kymmenen kertaa päävian vuoksi sairaalassa, ketä se edes kiinnostaisi! Storgård samalla markkinoi itseään. Me ihmiset EMME ole samanarvoisia.

[/quote]

Kyllä se vielä kääntyy häntä itseään vastaan. Ei nyky-yhteiskunnassa kovin monta kertaa voi pitää luentoa omasta mielenterveydestään! Ja haluaako kukaan äänestää henkilöä, joka ei ole 100 % tehokas ja terve... valitettavasti ei. Vai mitä mieltä olette, jos Alexander Stubb lihoisi parikymmentä kiloa ja kertoisi syövänsä mielialalääkkeitä. Ei taitaisi komissaarin paikkaa olla tarjolla.