Ikisinkkuna eläminen on aivan pe*#eestä!!

Vierailija kirjoitti:

Taas jokin nirso nainen vinkuu kun ei löydy täydellistä prinssiä.

Et taida ymmärtää vieläkään ettemme elä menneisyydessä. Miehillä sekä naisilla on oikeus olla sinkkuna tai mennä suhteeseen mieluisan kumppanin kanssa. Enää ei tarvitse yhtyä kotitalouspalvelujen, saatika rahan takia.

Samoin olen joskus ajatellut itsekin, mutta nykyään siihen omaan yksinäisyyteensä on jo kasvanut ja juurtunut niin, että on edes vaikea kuvitella sitä miten yhteiselo parisuhteessa sujuisi. Epäilen, että menettäisin hermoni hyvinkin nopeasti ja siitä seuraisi vain jatkuvaa riitelyä. Joskus toki tulee ajateltua, että olisipa tuossa rinnalla joku kulkemassa, mutta ne ovat nykyään enää sellaisia ohimeneviä haihatteluja, ja aika nopeasti palaa mieleen ne lukemattomat hyvät puolet joita yksin olemisessa on. Joku läheisyyskin on minulle niin vieras käsite ettei sellaista osaa kaivatakaan.

Terveisin Naispelko27

Sama ongelma täälläkin.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puolet talouksista on sinkkutalouksia. Olen aika varma, että jokaiselle haluavalle kyllä löytyy kumppani, jos uskaltaa etsiä.

Nomut kyllä niistäkin varmasti iso osa jonkun kanssa jo "harrastelee".

Varmasti. Mutta silti sinkkuja, jotka haluavat parisuhteen, on niin paljon, että kyllä sieltä löytyy niitä miehiä/naisia ihan riittämiin.

Toki esim deittailu on huomattavan ärsyttävää, kokemusta on, mutta vaivaa pitää vaan olla valmis näkemään, jos ei luontevasti vaikka harrastusten kautta potentiaalisia kumppaniehdokkaita tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se parisuhde elämä ole välttämättä sen helpompaa. 

Ei se olekaan, mutta ymmärrän täysin ikisinkkuja, jotka eivät ole koskaan päässeet parisuhteeseen. Se on monelle raastava ja yksinäinen tunne. Itselläni oli samaa, mutta sitten sain parisuhteen, avioliiton ja lapsia. Nyt olen jo eronnut ja nautin sinkkuudesta ihan eri tavalla. Ei ole mitään tarvetta ollut enää pariutua vuosikausiin, vaikka sekin voisi olla ihan mukavaa. Jos taas en olisi vieläkään kokenut sitä pitkää parisuhdetta, ajattelisin todennäköisesti täysin eri tavalla.

Osa voisi uskaltautua tuonne edellä mainittuun Suomi24 chattiin. Ruudun pystyy kumminkin sulkemaan jos tuntuu siltä ettei haluakaan jutella siellä olevien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Osa voisi uskaltautua tuonne edellä mainittuun Suomi24 chattiin. Ruudun pystyy kumminkin sulkemaan jos tuntuu siltä ettei haluakaan jutella siellä olevien kanssa. 

Jostain syystä siellä on sinkkuchatit aina tyhjänä mitä olen tässä vuosien varrella joskus vilkaissut, joitain yksittäisiä linjoilla roikkuvia miehiä lukuunottamatta. Ilmeisesti koska naiset eivät kaipaa parisuhdetta, tai sitä ei ainakaan kehtaa hakea niin avoimesti että alentuisi johonkin sinkku-chattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas jokin nirso nainen vinkuu kun ei löydy täydellistä prinssiä.

Et taida ymmärtää vieläkään ettemme elä menneisyydessä. Miehillä sekä naisilla on oikeus olla sinkkuna tai mennä suhteeseen mieluisan kumppanin kanssa. Enää ei tarvitse yhtyä kotitalouspalvelujen, saatika rahan takia.

Olen eri, mutta oikeasti jos kärsii sinkkuna olemisesta, kuten aloittaja ilmeisesti tekee, kannattaa vaan hieman höllätä niitä kriteereitä. Aika harva on täydellinen unelmien vastine. Ei ole oma miehenikään, mutta hänen kanssaan on mukava olla, arki sujuu ja sopivasti on hellyyttä ja intohimoa ja yhteistä tekemistä ja arvopohjaa.

Ja vaikkei suhde sitten loppuelämää kantaisi, se voi olla hyvä vaihe elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Noin puolet talouksista on sinkkutalouksia. Olen aika varma, että jokaiselle haluavalle kyllä löytyy kumppani, jos uskaltaa etsiä.

Yksin eläviä, ei välttämättä sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puolet talouksista on sinkkutalouksia. Olen aika varma, että jokaiselle haluavalle kyllä löytyy kumppani, jos uskaltaa etsiä.

Yksin eläviä, ei välttämättä sinkkuja.

Tilastoissa sinkkutaloudet tosiaan on lisääntyneet, koska on lisääntynyt myös tämä tyyli että seurustelevat asuu omissa asunnoissaan. Eli ei taida olla aivan paikkansapitäviä tilastoja nämä ja näistä sinkkutalouksista saattaa silti iso osa olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka törmäisinkin kiinnostavaan ja kiinnostuneen oloiseen tyyppiin, niin luovutan käytännössä heti koska en usko osaavani kuitenkaan enää olla missään parisuhteessa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammalta se koko ajatus alkaa tuntumaan. Joten en jaksa uskoa niitäkään jotka paasaa että "kyllä joskus vanhempanakin voit jonkun löytää". No olenhan minä tähänkin mennessä "löytänyt" vaikka kuinka monia, mutta kun se itseluottamus parisuhteessa pärjäämiseen puuttuu niin se puuttuu.

Tätä en kyllä ymmärrä. Tottakai parisuhdetaitoja pitää harjoitella siinä missä mitä tahansa muutakin. Ja niitä voi harjoitella oikeasti vain parisuhteessa, vaikka toki itsetuntoa ja -tuntemusta rakentamalla myös on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puolet talouksista on sinkkutalouksia. Olen aika varma, että jokaiselle haluavalle kyllä löytyy kumppani, jos uskaltaa etsiä.

Yksin eläviä, ei välttämättä sinkkuja.

Tilastoissa sinkkutaloudet tosiaan on lisääntyneet, koska on lisääntynyt myös tämä tyyli että seurustelevat asuu omissa asunnoissaan. Eli ei taida olla aivan paikkansapitäviä tilastoja nämä ja näistä sinkkutalouksista saattaa silti iso osa olla parisuhteessa.

No iso osa on silti sinkkuja. Eli kyllä valinnanvaraa on.

Mitä jos keskittyisit ensin viihtymään itsesi kanssa, hanki jotain harrastuksia, tekemistä ja persoonallisuutta itsellesi. Säälittävää jos määrittelee itsensä parisuhdestatuksen perusteella, se on vain pieni osa elämää. Kumppanina olisit luultavasti sairaalloisen epävarma ja takertuva, ja suhteet ei kestäisi muutenkaan. 

Itse viettänyt suurimman osan aikuisiästäni pitkissä parisuhteissa ja olen sitä mieltä, että ne on osaltani nyt "nähty". Menee tuohon kategoriaan "muka-kivoja asioita, jotka tiedät tylsiksi ja epämukaviksi".

Nyt ollut pari vuotta sinkkuna, enkä ole siitä heti luopumassa. Kyllä sitä kainaloa ja läheisyyttä löytyy sinkuillekin :)

Et sinä yksinäisyyteen kuole, esim syöpään sen sijaan saatat kuolla. 39-vuotiaana leskeksi jääneenä voin sanoa että sinkkuus oli piknikkiä leskeyteen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka törmäisinkin kiinnostavaan ja kiinnostuneen oloiseen tyyppiin, niin luovutan käytännössä heti koska en usko osaavani kuitenkaan enää olla missään parisuhteessa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammalta se koko ajatus alkaa tuntumaan. Joten en jaksa uskoa niitäkään jotka paasaa että "kyllä joskus vanhempanakin voit jonkun löytää". No olenhan minä tähänkin mennessä "löytänyt" vaikka kuinka monia, mutta kun se itseluottamus parisuhteessa pärjäämiseen puuttuu niin se puuttuu.

Tätä en kyllä ymmärrä. Tottakai parisuhdetaitoja pitää harjoitella siinä missä mitä tahansa muutakin. Ja niitä voi harjoitella oikeasti vain parisuhteessa, vaikka toki itsetuntoa ja -tuntemusta rakentamalla myös on merkitystä.

Kysymys: Oletko parisuhteessa? Jos olet niin milloin aloitit ensimmäisen kerran?

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollut pari vuotta sinkkuna, enkä ole siitä heti luopumassa. Kyllä sitä kainaloa ja läheisyyttä löytyy sinkuillekin :)

Helppohan se olla haluttuna sinkkuna, eiköhän kärvistelijät ole niitä jotka ei noin vaan saa ketään seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos keskittyisit ensin viihtymään itsesi kanssa, hanki jotain harrastuksia, tekemistä ja persoonallisuutta itsellesi. Säälittävää jos määrittelee itsensä parisuhdestatuksen perusteella, se on vain pieni osa elämää. Kumppanina olisit luultavasti sairaalloisen epävarma ja takertuva, ja suhteet ei kestäisi muutenkaan. 

Parisuhde on aivan helvetin iso osa elämää, jos tavoitteena on perhe ja jälkikasvua. Useimmilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas jokin nirso nainen vinkuu kun ei löydy täydellistä prinssiä.

Et taida ymmärtää vieläkään ettemme elä menneisyydessä. Miehillä sekä naisilla on oikeus olla sinkkuna tai mennä suhteeseen mieluisan kumppanin kanssa. Enää ei tarvitse yhtyä kotitalouspalvelujen, saatika rahan takia.

Olen eri, mutta oikeasti jos kärsii sinkkuna olemisesta, kuten aloittaja ilmeisesti tekee, kannattaa vaan hieman höllätä niitä kriteereitä. Aika harva on täydellinen unelmien vastine. Ei ole oma miehenikään, mutta hänen kanssaan on mukava olla, arki sujuu ja sopivasti on hellyyttä ja intohimoa ja yhteistä tekemistä ja arvopohjaa.

Ja vaikkei suhde sitten loppuelämää kantaisi, se voi olla hyvä vaihe elämässä.

Kuinka paljon kriteereitä pitäisi oikeastaan höllätä? Äkkiä huomaat olevasi loukussa suhteessa mistä ei lasten tai yhteisen lainan takia olekaan niin nopeaa ulospääsyä.

Minusta tämä on jopa ihan ok. Tietysti välillä tulee niitä hetkiä kun tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaisi läheisyyttä, tukea ja turvaa, mutta suurimmaksi osaksi pärjään yksin ihan hyvin. Varmasti tämä on parempi vaihtoehto kuin olla itselle epäsopivan ihmisen kanssa. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin.