Ikisinkkuna eläminen on aivan pe*#eestä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Nelisenkymmentä miestä tullu tavattua tinderistä ja kenellekkään en kelvannut. Ei sillä en itsekään olis heitä kaikkia suhteeseen kelpuuttanut mutta pariin kyllä ihastuin ja suhteesta haaveilin mutta kun ei niin ei. N31

Jaha ja nyt on taas sit tapaus jossa nainen etsii todella paljon itseään suositumpia miehiä. Jos olet 40 miehen kanssa käynyt treffeillä, ja suurin osa niistä - saati yksikään - ei ole sinua halunnut, niin olet ihan karikatyyrimäisen hyvä esimerkki siitä, kun tavallinen tai tavallistakin mitättömämpi nainen tavoittelee komeaa ja menestynyttä ja supliikkia miestä.

Voit suuttua minulle jos haluat, mutta tämä on totuus.

M/40

Miksi kukaan nainen haluaisi olla tekemisissä miehen kanssa joka kirjoittaa noin?

Veljeni kuoli näin.

Vierailija kirjoitti:

Jo ennen metoota sanottiin naisille ettei teitä tule kukaan kotoa hakemaan. Nyt metoon jälkeisenä aikana ei teille tule kukaan julkisellakaan paikalla juttelemaan.

Miten niin ei tule? Olen nainen ja mut on sekä haettu kotoa että otettu jutulle julkisella paikalla. Eihän noi liity ahdisteluun kumpikaan mitenkään.

Ona mukavuudenhalu vain pitää sinkkuna. Ei jaksa vaivautua toisen takia, helpompi hoitaa pelkät omat hommat ja olla olematta tilivelvollinen kellekään. Aina välillä sitä ihastuu, mutta ei niistä onneksi mitään koskaan tule. Elämä on niin hyvää näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä?

Olisin erittäin mielelläni hyvässä parisuhteessa. Olen kuullut, että sellaisia on, mutta yhtään hyvää parisuhdetta en ole vielä nähnyt. 

Ei mulla ole kuin vanhemmat, mutta heidän kanssaan ei ole ollenkaan läsnäoloa tai kummempaa keskustelua.

Ystäviä ei ole ollut varmaan 15 vuoteen.

Ap

Sama juttu. Toisaalta olen jo niin erakoitunut etten enää osaisikaan olla jonkun kanssa. Kun mietin, että nytkin joku tyyppi olisi täällä asunnossa, enkä ole vielä edes saanut itseäni sängystä ylös. Joutuisin ryhdistäytymään aika paljon, ei saisi enää olla ihan saamaton.

Pitäisi laihduttaa ja meikata ja kaikkea. En jaksa.

Miksi en ikinä tapaa muuta kuin naisia, joilla riittää kymmenen ystävää joka sormelle ja kymmenen ihailijamiestä joka varpaalle ja jotka on koko ajan menossa? Haluaisin tavata sinkkunaisen, jolla olisi rauhallisempi elämä eikä olisi mikään kova ekstrovertti, mutta sellaista on todella vaikea tavata. Tuntuu että kaikki tuollaiset naiset on olleet suhteessa jo 22-vuotiaasta, ja jäljellä sinkkuna on vain suosittuja menonaisia.

M/40

Minä olen tuollainen (=rauhallinen ja itsekseni viihtyvä, on vain muutama hyvä ystävä eikä todellakaan ketään ihailijoita) mutta mulla on myös sisustustikkaat sekä tosi vähän keittiövälineitä. En siis kelpaa sulle.

Sivusta toiseen ketjuun viitaten

Vierailija kirjoitti:

Nauttikaa sinkut vapaudestanne ja etsikää seuraa ystävistä, perheestä jne. Tehkää sitä, mikä inspiroi ja kiinnostaa. Olin aikoinaan itsekin yksinäinen sinkku, mutta nyt olen yksinäinen perheenäiti. Jälkimmäinen on pahempaa, vaikka rakastankin perhettäni. Kaipaan sitä aikaa, kun pystyin pyhittämään kaiken ajan vain itselleni.

Lapset kasvaa, jonka jälkeen voit nopeasti taas pyhittämään itsellesi lähes kaiken ajan. Lisäksi sinulla on aina lapset elämässäsi. Ei kuulosta pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Nelisenkymmentä miestä tullu tavattua tinderistä ja kenellekkään en kelvannut. Ei sillä en itsekään olis heitä kaikkia suhteeseen kelpuuttanut mutta pariin kyllä ihastuin ja suhteesta haaveilin mutta kun ei niin ei. N31

Olen usein miettinyt, että entä jos joidenkin ei vaan ole tarkoitus pariutua ja sen on joku korkeempi voima päättänyt? Hölmöltähän se kuulostaa, mutta siis kun eihän se voi oikeasti olla niin vaikeaa tai edes tuurista kiinni. Itsenikin jo nuorena lannistettiin deittirintamalla, en kelvannut yrityksistä huolimatta kenellekään mutta kaikki muut näyttää pariutuvan noin vaan.

Jep, minulle aina rukkaset heti ekoilla treffeillä, kaikki muut pääsi heti jatkoon kerryttämään seksi/parisuhde/whateverkokemuksiaan eivätkä joutuneet hienon passivoitumisen tielle parisuhderintamalla kuten minä.

Itsekään en enää eron(5v sitten) jälkeen ole parisuhdetta onnistunut löytämään. Onneksi on koira niin siitä on sentään seuraa :)

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä?

Olisin erittäin mielelläni hyvässä parisuhteessa. Olen kuullut, että sellaisia on, mutta yhtään hyvää parisuhdetta en ole vielä nähnyt. 

Ei mulla ole kuin vanhemmat, mutta heidän kanssaan ei ole ollenkaan läsnäoloa tai kummempaa keskustelua.

Ystäviä ei ole ollut varmaan 15 vuoteen.

Ap

Sama juttu. Toisaalta olen jo niin erakoitunut etten enää osaisikaan olla jonkun kanssa. Kun mietin, että nytkin joku tyyppi olisi täällä asunnossa, enkä ole vielä edes saanut itseäni sängystä ylös. Joutuisin ryhdistäytymään aika paljon, ei saisi enää olla ihan saamaton.

Pitäisi laihduttaa ja meikata ja kaikkea. En jaksa.

Miksi en ikinä tapaa muuta kuin naisia, joilla riittää kymmenen ystävää joka sormelle ja kymmenen ihailijamiestä joka varpaalle ja jotka on koko ajan menossa? Haluaisin tavata sinkkunaisen, jolla olisi rauhallisempi elämä eikä olisi mikään kova ekstrovertti, mutta sellaista on todella vaikea tavata. Tuntuu että kaikki tuollaiset naiset on olleet suhteessa jo 22-vuotiaasta, ja jäljellä sinkkuna on vain suosittuja menonaisia.

M/40

Minä olen tuollainen (=rauhallinen ja itsekseni viihtyvä, on vain muutama hyvä ystävä eikä todellakaan ketään ihailijoita) mutta mulla on myös sisustustikkaat sekä tosi vähän keittiövälineitä. En siis kelpaa sulle.

Sivusta toiseen ketjuun viitaten

Mitä teet sisustustikkailla? Mitä ajattelit mielessäsi kaupassa, kun ostit ne?

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä?

Olisin erittäin mielelläni hyvässä parisuhteessa. Olen kuullut, että sellaisia on, mutta yhtään hyvää parisuhdetta en ole vielä nähnyt. 

Ei mulla ole kuin vanhemmat, mutta heidän kanssaan ei ole ollenkaan läsnäoloa tai kummempaa keskustelua.

Ystäviä ei ole ollut varmaan 15 vuoteen.

Ap

Sama juttu. Toisaalta olen jo niin erakoitunut etten enää osaisikaan olla jonkun kanssa. Kun mietin, että nytkin joku tyyppi olisi täällä asunnossa, enkä ole vielä edes saanut itseäni sängystä ylös. Joutuisin ryhdistäytymään aika paljon, ei saisi enää olla ihan saamaton.

Pitäisi laihduttaa ja meikata ja kaikkea. En jaksa.

Miksi en ikinä tapaa muuta kuin naisia, joilla riittää kymmenen ystävää joka sormelle ja kymmenen ihailijamiestä joka varpaalle ja jotka on koko ajan menossa? Haluaisin tavata sinkkunaisen, jolla olisi rauhallisempi elämä eikä olisi mikään kova ekstrovertti, mutta sellaista on todella vaikea tavata. Tuntuu että kaikki tuollaiset naiset on olleet suhteessa jo 22-vuotiaasta, ja jäljellä sinkkuna on vain suosittuja menonaisia.

M/40

Minä olen tuollainen (=rauhallinen ja itsekseni viihtyvä, on vain muutama hyvä ystävä eikä todellakaan ketään ihailijoita) mutta mulla on myös sisustustikkaat sekä tosi vähän keittiövälineitä. En siis kelpaa sulle.

Sivusta toiseen ketjuun viitaten

Mitä teet sisustustikkailla? Mitä ajattelit mielessäsi kaupassa, kun ostit ne?

M/40

Ja tässäpä esimerkki sellaisesta miehestä, jonka on varmaan tarkoituskin jäädä sinkuksi. Kun tuossa aiemmin spekuloitiin, onko se vain joidenkin osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä?

Olisin erittäin mielelläni hyvässä parisuhteessa. Olen kuullut, että sellaisia on, mutta yhtään hyvää parisuhdetta en ole vielä nähnyt. 

Ei mulla ole kuin vanhemmat, mutta heidän kanssaan ei ole ollenkaan läsnäoloa tai kummempaa keskustelua.

Ystäviä ei ole ollut varmaan 15 vuoteen.

Ap

Sama juttu. Toisaalta olen jo niin erakoitunut etten enää osaisikaan olla jonkun kanssa. Kun mietin, että nytkin joku tyyppi olisi täällä asunnossa, enkä ole vielä edes saanut itseäni sängystä ylös. Joutuisin ryhdistäytymään aika paljon, ei saisi enää olla ihan saamaton.

Pitäisi laihduttaa ja meikata ja kaikkea. En jaksa.

Miksi en ikinä tapaa muuta kuin naisia, joilla riittää kymmenen ystävää joka sormelle ja kymmenen ihailijamiestä joka varpaalle ja jotka on koko ajan menossa? Haluaisin tavata sinkkunaisen, jolla olisi rauhallisempi elämä eikä olisi mikään kova ekstrovertti, mutta sellaista on todella vaikea tavata. Tuntuu että kaikki tuollaiset naiset on olleet suhteessa jo 22-vuotiaasta, ja jäljellä sinkkuna on vain suosittuja menonaisia.

M/40

Minä olen tuollainen (=rauhallinen ja itsekseni viihtyvä, on vain muutama hyvä ystävä eikä todellakaan ketään ihailijoita) mutta mulla on myös sisustustikkaat sekä tosi vähän keittiövälineitä. En siis kelpaa sulle.

Sivusta toiseen ketjuun viitaten

Mitä teet sisustustikkailla? Mitä ajattelit mielessäsi kaupassa, kun ostit ne?

M/40

Ja tässäpä esimerkki sellaisesta miehestä, jonka on varmaan tarkoituskin jäädä sinkuksi. Kun tuossa aiemmin spekuloitiin, onko se vain joidenkin osa.

Miten tämä liittyi kysymyksiini sisustustikkaiden ostoprosessista?

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä?

Olisin erittäin mielelläni hyvässä parisuhteessa. Olen kuullut, että sellaisia on, mutta yhtään hyvää parisuhdetta en ole vielä nähnyt. 

Ei mulla ole kuin vanhemmat, mutta heidän kanssaan ei ole ollenkaan läsnäoloa tai kummempaa keskustelua.

Ystäviä ei ole ollut varmaan 15 vuoteen.

Ap

Sama juttu. Toisaalta olen jo niin erakoitunut etten enää osaisikaan olla jonkun kanssa. Kun mietin, että nytkin joku tyyppi olisi täällä asunnossa, enkä ole vielä edes saanut itseäni sängystä ylös. Joutuisin ryhdistäytymään aika paljon, ei saisi enää olla ihan saamaton.

Pitäisi laihduttaa ja meikata ja kaikkea. En jaksa.

Miksi en ikinä tapaa muuta kuin naisia, joilla riittää kymmenen ystävää joka sormelle ja kymmenen ihailijamiestä joka varpaalle ja jotka on koko ajan menossa? Haluaisin tavata sinkkunaisen, jolla olisi rauhallisempi elämä eikä olisi mikään kova ekstrovertti, mutta sellaista on todella vaikea tavata. Tuntuu että kaikki tuollaiset naiset on olleet suhteessa jo 22-vuotiaasta, ja jäljellä sinkkuna on vain suosittuja menonaisia.

M/40

Minä olen tuollainen (=rauhallinen ja itsekseni viihtyvä, on vain muutama hyvä ystävä eikä todellakaan ketään ihailijoita) mutta mulla on myös sisustustikkaat sekä tosi vähän keittiövälineitä. En siis kelpaa sulle.

Sivusta toiseen ketjuun viitaten

Mitä teet sisustustikkailla? Mitä ajattelit mielessäsi kaupassa, kun ostit ne?

M/40

Ja tässäpä esimerkki sellaisesta miehestä, jonka on varmaan tarkoituskin jäädä sinkuksi. Kun tuossa aiemmin spekuloitiin, onko se vain joidenkin osa.

Miten tämä liittyi kysymyksiini sisustustikkaiden ostoprosessista?

M/40

Kaikkiaan vaikutat ikävältä tyypiltä. Ei kukaan halua elämäänsä negailijaa, joka päsmäröi jopa täysin harmittomista valinnoista. (Vaikka itselläni ei tikkaita olekaan.)

Mitä vikaa on sisustustikkaissa? En omista sellaisia, mutta en ole kuitenkaan tikkaita kohtaan vihamielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä?

Olisin erittäin mielelläni hyvässä parisuhteessa. Olen kuullut, että sellaisia on, mutta yhtään hyvää parisuhdetta en ole vielä nähnyt. 

Ei mulla ole kuin vanhemmat, mutta heidän kanssaan ei ole ollenkaan läsnäoloa tai kummempaa keskustelua.

Ystäviä ei ole ollut varmaan 15 vuoteen.

Ap

Sama juttu. Toisaalta olen jo niin erakoitunut etten enää osaisikaan olla jonkun kanssa. Kun mietin, että nytkin joku tyyppi olisi täällä asunnossa, enkä ole vielä edes saanut itseäni sängystä ylös. Joutuisin ryhdistäytymään aika paljon, ei saisi enää olla ihan saamaton.

Pitäisi laihduttaa ja meikata ja kaikkea. En jaksa.

Miksi en ikinä tapaa muuta kuin naisia, joilla riittää kymmenen ystävää joka sormelle ja kymmenen ihailijamiestä joka varpaalle ja jotka on koko ajan menossa? Haluaisin tavata sinkkunaisen, jolla olisi rauhallisempi elämä eikä olisi mikään kova ekstrovertti, mutta sellaista on todella vaikea tavata. Tuntuu että kaikki tuollaiset naiset on olleet suhteessa jo 22-vuotiaasta, ja jäljellä sinkkuna on vain suosittuja menonaisia.

M/40

Minä olen tuollainen (=rauhallinen ja itsekseni viihtyvä, on vain muutama hyvä ystävä eikä todellakaan ketään ihailijoita) mutta mulla on myös sisustustikkaat sekä tosi vähän keittiövälineitä. En siis kelpaa sulle.

Sivusta toiseen ketjuun viitaten

Mitä teet sisustustikkailla? Mitä ajattelit mielessäsi kaupassa, kun ostit ne?

M/40

Ja tässäpä esimerkki sellaisesta miehestä, jonka on varmaan tarkoituskin jäädä sinkuksi. Kun tuossa aiemmin spekuloitiin, onko se vain joidenkin osa.

Miten tämä liittyi kysymyksiini sisustustikkaiden ostoprosessista?

M/40

Kaikkiaan vaikutat ikävältä tyypiltä. Ei kukaan halua elämäänsä negailijaa, joka päsmäröi jopa täysin harmittomista valinnoista. (Vaikka itselläni ei tikkaita olekaan.)

No kyllä itsekin ihmettelen sisustustikkaita :D.

N39

up