Lue keskustelun säännöt.
Vihaan itseäni
13.09.2020 |
Olen pitkässä liitossa. Meillä ollut useita vuosia todella olematon seksielämä. Kumppanini ei halua minua, eikä ilmeisesti ketään muutakaan. Itseäni kiinnostaisi harrastaa irstasta (kinkyilyjä) seksiä muutaman kerran viikossa. Lisäksi haluaisin päästä jonkun kainaloon ja jakaa fyysistä läheisyyttä, elämää ja tunteita sitä kautta arjessa.
No tähän ei ole liitossani mahdollisuutta ja tuntuu että nämä toiveeni saavat koko elämäni pilalle. En ymmärrä miksi hän ei minusta syty, syyttelen itseäni ja olen ihan surkeana lähes jatkuvasti. En vain pääse näistä toiveistani eroon.
Olen neuvoton. Ilmeisesti mitään lääkkeitä tai edes terapiaa ole olemassa millä tästä pääsisin eroon. Olen harkinnut ajoittain itsemurhaa tämän takia. Mitä minun pitäisi tehdä? Eron seurauksena jäisin todennäköisesti yksin koko loppuelämäkseni koska olen tällainen, eli sekään ei mitään ratkaisisi.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Mitä se terapeutti on tilanteesta sanonut?
On sanonut että minun pitää hyväksyä itseni. Antanut neuvoja miten kumppanin saisi innostumaan. Ehdotti että selvittäisin selibaatin mahdollisuutta, erilaisia tukahduttamisen keinoja. Ei ole ehdottanut, mutta maininnut eron. On sitä mieltä että tämä puoli on minussa hieno ja ihana asia, että minun pitäisi löytää jokin keino toteuttaa sitä. Eli ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Olen niin ruma, sairas ja ällöttävä ettei kukaan halua minua. En ymmärrä miksi se haluaa syventää tätä ahdinkoani. Helppoa se on sanoa, kun itsellään asiat varmaan toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda jo se seksi tai eroa.
Miten sen unohtaa? Pyörii vähintäänkin päivittäin mielessä, usein useita kertoja päivässä. Pistää minut aivan sekaisin kun tiedän etten sitä saa.
Neuvoja siihen miten unohtaa ja hävittää asia elämästäni juuri kaipaisin.
Tähän kun olisikin joku "ihmeparannus". Ei vain valitettavasti ole :(
Itselläni huomattavasti vaniljaisempia halut, mutta kun ei löydy ketään kuka niistäkään innostuisi.
No miten asian kanssa pärjäät? Itse olen tosiaan aivan itsetuhon partaalla. En kestä tätä tilannetta enää.
Huonosti. Töissä vielä jaksaa käydä, mutta siinäpä se. En kyllä tiedä kuinka kauaa..
Samaa minulla. Töissä jaksan juuri ja juuri käydä. Elämä muuten ihan harmaata p*skaa. Missään ei tunnu olevan mitään mieltä. Kun vaan pääsisi tästä eroon.
Oletteko te kaksi, ap ja jälkimmäisempi kommentoija kertoneet seksimieltymyksistänne puolisolle jo suhteen alussa? Se nimittäin omasta näkökulmastani tuntuu aika oudolta, että mennään suhteeseen tietämättä tai kertomatta mikä miellyttää seksissä. Ja jos sitten on joku salaisuus ja se paljastuu, niin siitä tulee aikamoinen trauma toiselle osapuolelle, kun toinen osoittautuu ihan erilaiseksi kuin antoi ymmärtää. Eli tilanne on kutakuinkin sellainen, ettei alunperinkään olisi pitänyt suhteeseen alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se terapeutti on tilanteesta sanonut?
On sanonut että minun pitää hyväksyä itseni. Antanut neuvoja miten kumppanin saisi innostumaan. Ehdotti että selvittäisin selibaatin mahdollisuutta, erilaisia tukahduttamisen keinoja. Ei ole ehdottanut, mutta maininnut eron. On sitä mieltä että tämä puoli on minussa hieno ja ihana asia, että minun pitäisi löytää jokin keino toteuttaa sitä. Eli ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Olen niin ruma, sairas ja ällöttävä ettei kukaan halua minua. En ymmärrä miksi se haluaa syventää tätä ahdinkoani. Helppoa se on sanoa, kun itsellään asiat varmaan toimii.
Ai antanut neuvoja, millä kumppanin saisi innostumaan jutuista, jotka kokee ällöttävinä? Kuulostaapa erikoiselta vai ymmärsinkö väärin.
Jos vaimosi ei halua sinua eikä pidä seksimieltymyksistäsi, niin eihän se tarkoita etteikö kukaan haluaisi. Olet aika dramaattinen jutuissasi, mutta koeta sisäistää, että monet kokevat eron ja selviävät siitä ihan hyvin. Ovat jopa onnellisia ja harmittelevat, kun eivät eronneet aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaksi, ap ja jälkimmäisempi kommentoija kertoneet seksimieltymyksistänne puolisolle jo suhteen alussa? Se nimittäin omasta näkökulmastani tuntuu aika oudolta, että mennään suhteeseen tietämättä tai kertomatta mikä miellyttää seksissä. Ja jos sitten on joku salaisuus ja se paljastuu, niin siitä tulee aikamoinen trauma toiselle osapuolelle, kun toinen osoittautuu ihan erilaiseksi kuin antoi ymmärtää. Eli tilanne on kutakuinkin sellainen, ettei alunperinkään olisi pitänyt suhteeseen alkaa.
Toinen kommentoija tässä. Yli 10v yhdessä, en alussa kertonut, tosin tuohon aikaan olin hyvin ujokin vielä. Lapsen jälkeen jäänyt käytännössä kokonaan seksi pois (3 kertaa 4 vuoden sisällä) ja silloin sitten erilaiset mieltymykset "kohoaa esille" enemmän. "Lähe pois jo ei kelpaa" on yleisin vastaus jos yrittää keskustella. Itsetunto täysin nollassa, työ stressaavaa ja kun sitten seksiä ei käytännössä ole, niin sitten tulee niin nopeaa että jos jostain sattuisi uusi kumppani löytymään jota kiinnostaisi, niin varmaan viimeistään tuohon kaatuisi.
Päällimmäisemä on sama ajatus kuin ap:lla. Kuolis vaan pois, kun ei tämä maailma tunnu olevan minua varten ollenkaan. Lapsen takia ei nyt kuitenkaan itse ko. asiaa toteuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se terapeutti on tilanteesta sanonut?
On sanonut että minun pitää hyväksyä itseni. Antanut neuvoja miten kumppanin saisi innostumaan. Ehdotti että selvittäisin selibaatin mahdollisuutta, erilaisia tukahduttamisen keinoja. Ei ole ehdottanut, mutta maininnut eron. On sitä mieltä että tämä puoli on minussa hieno ja ihana asia, että minun pitäisi löytää jokin keino toteuttaa sitä. Eli ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Olen niin ruma, sairas ja ällöttävä ettei kukaan halua minua. En ymmärrä miksi se haluaa syventää tätä ahdinkoani. Helppoa se on sanoa, kun itsellään asiat varmaan toimii.
Ai antanut neuvoja, millä kumppanin saisi innostumaan jutuista, jotka kokee ällöttävinä? Kuulostaapa erikoiselta vai ymmärsinkö väärin.
Jos vaimosi ei halua sinua eikä pidä seksimieltymyksistäsi, niin eihän se tarkoita etteikö kukaan haluaisi. Olet aika dramaattinen jutuissasi, mutta koeta sisäistää, että monet kokevat eron ja selviävät siitä ihan hyvin. Ovat jopa onnellisia ja harmittelevat, kun eivät eronneet aikaisemmin.
Ei, antanut neuvoja joilla hänet saisi ylipäätään syttymään läheisyyteen. Enkä ole vaimosta tässä puhunut.
Ja tuolla aiemmin sanoin joidenkin ehkä syttyvän, mutta kestävää parisuhdetta haluavaa tuskin löytäisin yhtään mistään.
Haluan eroon tästä. Se selvittäisi valtaosan ongelmistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se terapeutti on tilanteesta sanonut?
On sanonut että minun pitää hyväksyä itseni. Antanut neuvoja miten kumppanin saisi innostumaan. Ehdotti että selvittäisin selibaatin mahdollisuutta, erilaisia tukahduttamisen keinoja. Ei ole ehdottanut, mutta maininnut eron. On sitä mieltä että tämä puoli on minussa hieno ja ihana asia, että minun pitäisi löytää jokin keino toteuttaa sitä. Eli ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Olen niin ruma, sairas ja ällöttävä ettei kukaan halua minua. En ymmärrä miksi se haluaa syventää tätä ahdinkoani. Helppoa se on sanoa, kun itsellään asiat varmaan toimii.
Seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole kumppanista kiinni eli voihan omia mielihalujaan toteuttaa yksinkin ja fantasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaksi, ap ja jälkimmäisempi kommentoija kertoneet seksimieltymyksistänne puolisolle jo suhteen alussa? Se nimittäin omasta näkökulmastani tuntuu aika oudolta, että mennään suhteeseen tietämättä tai kertomatta mikä miellyttää seksissä. Ja jos sitten on joku salaisuus ja se paljastuu, niin siitä tulee aikamoinen trauma toiselle osapuolelle, kun toinen osoittautuu ihan erilaiseksi kuin antoi ymmärtää. Eli tilanne on kutakuinkin sellainen, ettei alunperinkään olisi pitänyt suhteeseen alkaa.
En myöntänyt tätä puolta itselleni suhteen alussa. Olin opetettu siihen että tämä on väärin ja sairasta. Ja onhan tämä, pilaa mielenterveyteni ja tuhoaa perheeni. Kuvittelin voivani elää asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se terapeutti on tilanteesta sanonut?
On sanonut että minun pitää hyväksyä itseni. Antanut neuvoja miten kumppanin saisi innostumaan. Ehdotti että selvittäisin selibaatin mahdollisuutta, erilaisia tukahduttamisen keinoja. Ei ole ehdottanut, mutta maininnut eron. On sitä mieltä että tämä puoli on minussa hieno ja ihana asia, että minun pitäisi löytää jokin keino toteuttaa sitä. Eli ei ymmärrä yhtään mistä on kysymys. Olen niin ruma, sairas ja ällöttävä ettei kukaan halua minua. En ymmärrä miksi se haluaa syventää tätä ahdinkoani. Helppoa se on sanoa, kun itsellään asiat varmaan toimii.
Seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole kumppanista kiinni eli voihan omia mielihalujaan toteuttaa yksinkin ja fantasioissa.
Yritin tätä useita vuosia. Seurauksena ei mitään muuta kuin itsetuhoisten ajatusten lisääntyminen, toivottomuuden ja itsetunnon lasku entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeethän turruttavat tunteet ja vähentävät seksihaluja ja ilmeisesti olet masentunut ja tarvitsisit muutenkin siihen lääkettä.
Monet sinkut elävät elämäänsä ilman kumppanin kanssa koettua seksiä ihan tyytyväisinä, joten en nyt aivan ymmärrä tuota pakonomaisuutta, mikä liittyy siihen että juuri tämän kumppanin nyt pitäisi olla avain siihen haluttuun seksiin ja hyväksytyksi tulemiseen.
Ehkä se isompi ongelma ei olekaan seksi, vaan se, ettei osaa olla yksin. Omaa seksuaalisuutta ei voi muuttaa eikä kumppanin seksuaalisuutta edes pitäisi yrittää muuttaa halutunlaiseksi.
Jospa se terapia ajan kanssa auttaisi miettimään asioita vähän laajemmalta kantilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaksi, ap ja jälkimmäisempi kommentoija kertoneet seksimieltymyksistänne puolisolle jo suhteen alussa? Se nimittäin omasta näkökulmastani tuntuu aika oudolta, että mennään suhteeseen tietämättä tai kertomatta mikä miellyttää seksissä. Ja jos sitten on joku salaisuus ja se paljastuu, niin siitä tulee aikamoinen trauma toiselle osapuolelle, kun toinen osoittautuu ihan erilaiseksi kuin antoi ymmärtää. Eli tilanne on kutakuinkin sellainen, ettei alunperinkään olisi pitänyt suhteeseen alkaa.
Toinen kommentoija tässä. Yli 10v yhdessä, en alussa kertonut, tosin tuohon aikaan olin hyvin ujokin vielä. Lapsen jälkeen jäänyt käytännössä kokonaan seksi pois (3 kertaa 4 vuoden sisällä) ja silloin sitten erilaiset mieltymykset "kohoaa esille" enemmän. "Lähe pois jo ei kelpaa" on yleisin vastaus jos yrittää keskustella. Itsetunto täysin nollassa, työ stressaavaa ja kun sitten seksiä ei käytännössä ole, niin sitten tulee niin nopeaa että jos jostain sattuisi uusi kumppani löytymään jota kiinnostaisi, niin varmaan viimeistään tuohon kaatuisi.
Päällimmäisemä on sama ajatus kuin ap:lla. Kuolis vaan pois, kun ei tämä maailma tunnu olevan minua varten ollenkaan. Lapsen takia ei nyt kuitenkaan itse ko. asiaa toteuta.
Hae itsellesi apua, olet selvästi masentunut ja sitä voi hoitaa. Mene vaikka terveyskeskuksen kautta, sieltäkin löytyy apua ja neuvoa. Tai jos lapsi on pieni, niin neuvolastakin voisi löytyä yhteystietoja avun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te kaksi, ap ja jälkimmäisempi kommentoija kertoneet seksimieltymyksistänne puolisolle jo suhteen alussa? Se nimittäin omasta näkökulmastani tuntuu aika oudolta, että mennään suhteeseen tietämättä tai kertomatta mikä miellyttää seksissä. Ja jos sitten on joku salaisuus ja se paljastuu, niin siitä tulee aikamoinen trauma toiselle osapuolelle, kun toinen osoittautuu ihan erilaiseksi kuin antoi ymmärtää. Eli tilanne on kutakuinkin sellainen, ettei alunperinkään olisi pitänyt suhteeseen alkaa.
Toinen kommentoija tässä. Yli 10v yhdessä, en alussa kertonut, tosin tuohon aikaan olin hyvin ujokin vielä. Lapsen jälkeen jäänyt käytännössä kokonaan seksi pois (3 kertaa 4 vuoden sisällä) ja silloin sitten erilaiset mieltymykset "kohoaa esille" enemmän. "Lähe pois jo ei kelpaa" on yleisin vastaus jos yrittää keskustella. Itsetunto täysin nollassa, työ stressaavaa ja kun sitten seksiä ei käytännössä ole, niin sitten tulee niin nopeaa että jos jostain sattuisi uusi kumppani löytymään jota kiinnostaisi, niin varmaan viimeistään tuohon kaatuisi.
Päällimmäisemä on sama ajatus kuin ap:lla. Kuolis vaan pois, kun ei tämä maailma tunnu olevan minua varten ollenkaan. Lapsen takia ei nyt kuitenkaan itse ko. asiaa toteuta.
Hae itsellesi apua, olet selvästi masentunut ja sitä voi hoitaa. Mene vaikka terveyskeskuksen kautta, sieltäkin löytyy apua ja neuvoa. Tai jos lapsi on pieni, niin neuvolastakin voisi löytyä yhteystietoja avun piiriin.
Neuvola-aikaan apua löytyi vain äidille, heillä heräsi lähinnä huoli äidin jaksamisesta (kun isä ei jaksa..). Aiemmin on ollut vastaavaa, täyttää kyllä täysin masennuksen kriteerit. Terapia auttaa, mutta tulee hyvin pitkälti heti takaisin, ellei sitten seksielämässä ole tapahtunut parannusta, niin olen sen suhteen luovuttanut etten jaksa käydä enää. Käytännössä stressi laukaisee masennuksen, mutta läheisyys ja seksi riittää itsessään pitämään sen poissa ja poistamaan sen. Tämä käytännössä aiheuttaa sen miksi se sitten pyörii mielessä kokoajan. Harrastuksilla voi pidentää stressin sietoa, mutta ei loputtomiin. Jossain vaiheessa ei vain enää kiinnosta. Lääkkeillä voi olla pitkävaikutteisia haittavaikutuksia, niin niitä en huoli. Alkoholiin en ole vuosiin koskenut.
Ei myöskään seksipalstalla notkuminen auta asiaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei myöskään seksipalstalla notkuminen auta asiaasi.
Eipä sen väliä, kun ei mikään muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeethän turruttavat tunteet ja vähentävät seksihaluja ja ilmeisesti olet masentunut ja tarvitsisit muutenkin siihen lääkettä.
Monet sinkut elävät elämäänsä ilman kumppanin kanssa koettua seksiä ihan tyytyväisinä, joten en nyt aivan ymmärrä tuota pakonomaisuutta, mikä liittyy siihen että juuri tämän kumppanin nyt pitäisi olla avain siihen haluttuun seksiin ja hyväksytyksi tulemiseen.
Ehkä se isompi ongelma ei olekaan seksi, vaan se, ettei osaa olla yksin. Omaa seksuaalisuutta ei voi muuttaa eikä kumppanin seksuaalisuutta edes pitäisi yrittää muuttaa halutunlaiseksi.
Jospa se terapia ajan kanssa auttaisi miettimään asioita vähän laajemmalta kantilta.
Olen niitä syönyt. Fyysinen kyky laski, muuten ei mitään vaikutusta.
Eikö kukaan tosiaan osaa auttaa? Elämäni on aivan pilalla tämän takia.
Voisiko esimerkiksi jokin leikkaus auttaa?
Siis täh? Terapeutti "Ehdotti että selvittäisin selibaatin mahdollisuutta, erilaisia tukahduttamisen keinoja."
Minkähän lajin puoskarista on ollut kyse?
Tämä lämpimikseen trollaaja on tuttu tapaus.
Huonosti. Töissä vielä jaksaa käydä, mutta siinäpä se. En kyllä tiedä kuinka kauaa..