Kuinka siististi n. 3. lk oppilas kirjoittaa?

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:06"]

 Jos poika pystyy, niin tottakai käsket siistimpään työskentelyyn! 

T:ope

[/quote]

Välillä tulee olo että olen ihan ylitiukka jos alan motkottaa käsialasta (siis kirjainten siisteydestä niin tekstauksessa kuin käsialassa). Varsinaiset virheet käsken korjaamaan eli mm. lisäämään pisteet ja isot kirjaimet, mutta en ole kauheasti valittanut siisteydestä. Läksyjen teko ei ole pojan mielipuuhaa muutenkaan, niin ei viitsisi käskeä pyyhkimään kaikkea.

Ehkä pitää pyytää opelta vahvistusta, eli kysyä häneltä pitääkö vaatia siistimpää jälkeä.

ap

Meillä samanikäisen pojan kirjoitus on aika kaameaa. Taustalla kyllä on motoriikan hidasta kehitystä muutenkin ja hienomotoriikassa on haasteita. Kirjoitus ei pysy rivillä, sanavälit ja kirjainvälit mitä sattuu, kirjaimista ei meinaa saada selvää, isot ja pienet kirjaimet menee vieläkin sekaisin jne. Kun jaksaa oikein keskittyä, tulee vähän parempaa jälkeä, kiireessä ihan hirveää suttua. Jonkun verran yritän korjauttaa virheitä ja muistuttaa keskittymisestä ja huolellisuudesta mutta ei liikaa, koska sitten ei halua kirjoittaa enää ollenkaan ja loukkaantuu - no kukapa ei, jos itselle hankalasta asiasta vielä moititaan. Eli kohtuudella ja kiltisti voi muistuttaa, ei haukkua harakanvarpaita, laiskuutta ja huolimattomuutta.

Onneksi koulussakaan ei nykyään enää vaadita täydellistä kaunokirjoitustekstiä vaan on lupa kirjoittaa sellaista tekstiä, mitä parhaiten saa aikaan, oli se tekstausta, kaunoa tai jotain siltä väliltä, pääasia kun syntyy se oma käsiala ja saa tekstiä aikaan. Toki ymmärrettävää sen tekstin pitäisi olla.

Tasoerot tuon ikäisillä on tosi isot muutenkin ja kehitys menee eri tahtiin. Pääasia, että lapsi jaksaa itse yrittää. Älä missään nimessä lannista sitä lapsesi kirjoitusintoa keskittymällä liikaa ulkoasuun! Välillä voisit jopa antaa kirjoittaa tarinoita tietokoneella, jos sillä tavalla tulee siistimpää tekstiä. Moni (etenkin vasenkätinen) poika saa aikaan paljon hienompia tarinoita ja kokee niistä ylpeyttä, kun ei keskitytä liikaa niihin koukeroihin. Onkin tavallaan vähän epäreilua, että esim. motorisesti hitaasti kehittyneen loppuvuodesta syntyneen pojan kirjoitusta verrataan siistin tytön täydelliseen kirjoitusvihkoon, yleensä nimenomaan keskittyen siihen ulkoasuun ja siisteyteen eikä sisältöön - joka poikien tarinoissa on joskus todella lennokas ja runsas. Toki valtaosa opettajista on itse juuri näitä prinsessoja, kukkasia ja perhosia viivojen sisällä siististi värittäneitä tyttöjä.... ; )

Niissä on eroja! Oma kolmasluokkalainen tyttöni kirjoittaa oikein kauniisti. Toisaalta jotkut lukioikäisetkin (erit. pojat) kirjoittaa ihan hirveitä harkanvarpaita. Ei siitä kannata stressata. Tavoite on, että lapsen käsiala tulee luettavaksi. Sitten on ongelma, jos siitä ei saa selvää vielä yläkouluiässäkään. Esimerkiksi lukiossa tiedän yhden tyypin yo-kokeen menneen ihan päin honkia, kun lautakunnan tarkastaja ei jaksanut tavata sitä käsialaa ja antoi suoraan nollan. Ja oli se opettaja sille pojalle sata kertaa sanonut, että sen täytyy keskittyä siihen kirjoittamiseen ja käsialaansa, koska tuo on juuri se vaara. Poika oli tosi fiksu ja asiaa vastauksissa paljon, mutta kun ei saa mitään selvää.

Kolmasluokkalaisten oppilaiden käsialoissa on ihan älyttömän suuret erot. Toinen kirjoittaa täydellistä kaunoa, toisella tekstauskin on vielä ihan pelkkiä harakanvarpaita. Jos poika pystyy, niin tottakai käsket siistimpään työskentelyyn! 

T:ope