Onko muilla gamereilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gamerit on niin noloja.

Ei ole. Mutta aika surullista, jos parhaat muistot tulevat sieltä.

Kuka sen määrittelee että se olisi surullista? Ei se ainakaan pelaajille ole surkua niin miksi se on teille? Omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voinut sanoa vaikka pelaajilla?

Mutku se on niin coolia puhua teinikieltä, ellei ap sitten olekin teini. Siinä tapauksessa niitä muistoja ehtii vielä tulla. :)

Peleihin liittyvät muistot ovat joillekin arvokkaita. Usko tai älä.

Uskon. Mutta että elämän parhaita muistoja?

Niin? Miksi pelaamiseen liittyvät muistot olisivat jotenkin vähäpätöisempiä kuin vaikkapa retki Linnanmäelle? Itselle tuo jälkimmäinen oli kamala kokemus.

Ulkomailla en viihdy. Bileissä odotan niiden loppumista että pääsen online pelien pariin :)

En väitä, että joku linnanmäki veisi peleistä voiton, kun itsekkin olen aina tykännyt pelata. Mutta omalla kohdalla esim. ihastumisen tunne oli vahvempi, kun mikään peleistä saatu mielihyvä.

Todella usein tuppaa tuo pelaaminen menemään tunteisiin heillä jotka eivät ikinä pelaa. Mikähän on syynä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voinut sanoa vaikka pelaajilla?

Mutku se on niin coolia puhua teinikieltä, ellei ap sitten olekin teini. Siinä tapauksessa niitä muistoja ehtii vielä tulla. :)

Peleihin liittyvät muistot ovat joillekin arvokkaita. Usko tai älä.

Uskon. Mutta että elämän parhaita muistoja?

Niin? Miksi pelaamiseen liittyvät muistot olisivat jotenkin vähäpätöisempiä kuin vaikkapa retki Linnanmäelle? Itselle tuo jälkimmäinen oli kamala kokemus.

Ulkomailla en viihdy. Bileissä odotan niiden loppumista että pääsen online pelien pariin :)

En väitä, että joku linnanmäki veisi peleistä voiton, kun itsekkin olen aina tykännyt pelata. Mutta omalla kohdalla esim. ihastumisen tunne oli vahvempi, kun mikään peleistä saatu mielihyvä.

Kaikki eivät kaipaa kumppania elämäänsä.

On minulla muualtakin hyviä muistoja, mutta on kyllä todella hyviä muistoja myös peleistä. Osa niistä liittyy omiin saavutuksiini, osa taas esim. vaikuttaviin hetkiin tarinapitoisessa pelissä.

Oli aika hienoa, kun Suomi voitti minun ja parin online-kaverin johdolla nuorten maailmanmestaruuden Hattrick-jalkapallomanageripelissä. Monet vaikeasta tilanteesta voitoksi käännetyt ottelut world of tanksissa ovat hyvin muistissa. Ja sitten tietysti monet vaikuttavat hetket yksinpeliroolipeleissä.

On niitä hyviä muistoja toki "IRL":stäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voinut sanoa vaikka pelaajilla?

Mutku se on niin coolia puhua teinikieltä, ellei ap sitten olekin teini. Siinä tapauksessa niitä muistoja ehtii vielä tulla. :)

Peleihin liittyvät muistot ovat joillekin arvokkaita. Usko tai älä.

Mun mielestä kyllä on aika surullista, jos elämän parhaat muistot tietokone/konsolipeleistä. :(

Miksi sinusta olisi parempi että se olisi jääkiekkopelistä?

Vai mistä sen sitten pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voinut sanoa vaikka pelaajilla?

Mutku se on niin coolia puhua teinikieltä, ellei ap sitten olekin teini. Siinä tapauksessa niitä muistoja ehtii vielä tulla. :)

Peleihin liittyvät muistot ovat joillekin arvokkaita. Usko tai älä.

Uskon. Mutta että elämän parhaita muistoja?

Niin? Miksi pelaamiseen liittyvät muistot olisivat jotenkin vähäpätöisempiä kuin vaikkapa retki Linnanmäelle? Itselle tuo jälkimmäinen oli kamala kokemus.

Ulkomailla en viihdy. Bileissä odotan niiden loppumista että pääsen online pelien pariin :)

En väitä, että joku linnanmäki veisi peleistä voiton, kun itsekkin olen aina tykännyt pelata. Mutta omalla kohdalla esim. ihastumisen tunne oli vahvempi, kun mikään peleistä saatu mielihyvä.

Mulle ihastuminen on johtanut aina myös sydänsuruun ja menetykseen. Jälkeen päin ei voi ajatella ihastumista ilman tiettyä haikeutta.

Lisäksi ihastuminen ja moni pariskuntiin liittyvä juttu liittyy siihen, että onneni olisi riippuvainen jostain miehestä. Pelaamiseen arvoni ihmisenä ei riipu parisuhdetilanteestani. Ne ovat omia saavutuksiani, ihan vain minun minuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voinut sanoa vaikka pelaajilla?

Mutku se on niin coolia puhua teinikieltä, ellei ap sitten olekin teini. Siinä tapauksessa niitä muistoja ehtii vielä tulla. :)

Moikka moi 😘

Nämä ihmettelijät eivät varmaan hahmota, että pelaaminen on ajanvietettä ystävien, lasten ja puolison kanssa. Muistan kuinka lapseni auttoi minut raunion huipulle Lego Harry Potterissa, tai kuinka seikkailimme yhdessä koko lomaviikon Zeldapelissä nummilla ja vuoristossa. Muistan kiltamiitin puolisoni kanssa, missä laukkasimme ratsuillamme maanalaisissa luolissa valtavan kiltalauman kanssa. Muistan kuinka koko perheenä taistelimme zombeja vastaan ostoskeskuksessa, ja kuinka perheen nuoret pitivät huolta, etten putoa joukosta, ja toimivat bodyguardeina. Se oli hienoa.