Lue keskustelun säännöt.
Onkohan meidän lapset kärsineet kauheasti?
01.11.2013 |
Jouduttiin musiikkiharrastukset lopettaamaan kun ei ollut enää varaa maksaa musiikkiopiston maksuja. Joutuivat käyttämään vanhoja kännyköitä, ei ole omia tietokoneita, ei muotivaatteita, ei ulkomaanmatkoja, ei enää mitään maksullisia harrastuksia ja kotonakin vähän köyhän näköistä ja ruoka jokseenkin köyhää.
Rupesi nyt vähän huolettamaan kun luin tuon rosendalin jutun ja niiden lapset saa sentään sossun maksaman harrastuksen mutta mä en edes tiennyt, että tuollaistakin voisi pyytää.
Kommentit (14)
Kyllä mieluisan harrastuksen lopettaminen tietty kirpaisee. Ja jos ei koskaan ole varaa siihen mitä muilla on. Minun isäni kuoli kun olin 9. luokalla ja meiltä loppui rahat. Tuntui tosi pahalta jäädä kaikesta paitsi juuri teini-ikäisenä.
Alakoululaisille löytyy vielä vaikka mitä ilmaista tekemistä. Yleisöluistelua, museojuttuja, hiihtokouluja, partiota jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä Rosendalin jutusta on kyse? saisiko linkkiä?
Ainakin köyhästä ruuasta lapset kärsii. Perustarpeista pitää pystyä huolehtimaan.
Jos teillä on perheessä kaikilla hyvä olla, vanhempien suhde kunnossa, vietätte aikaa yhdessä, ruokaa kaikille, puhtaat ja ehjät vaatteet vaikka ei merkki vaatteet olisikaan jne. niin en usko, että ovat kärsineet mistään.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:35"]
Jos musiikkiharrastus oli mieluisa, niin se lopettaminen on varmaan ottanut koville.
Olisiko sinne musiikkiopistoon vielä mahdollista päästä? Jos kysyisitte ennakkoon sossusta apua. Ja eikö niistä musiikkiopistojen maksuista ole mahdollista saada tulojen mukaan alennuksiakin?
[/quote]Siitä on nyt jo niin monta vuotta aika, ettei se enää onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kauheasta kärsimisestä, mutta mun mielestä lasten pitäisi saada harrastaa kohtuu hintaista toimintaa, jos sitä haluavat. Vanhempien velvollisuus on jollain keinolla se järjestettävä.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:44"]
Jos teillä on perheessä kaikilla hyvä olla, vanhempien suhde kunnossa, vietätte aikaa yhdessä, ruokaa kaikille, puhtaat ja ehjät vaatteet vaikka ei merkki vaatteet olisikaan jne. niin en usko, että ovat kärsineet mistään.
[/quote]Periaatteessa noin mutta mä olen ollut aika masentunut jo vuosia. Ovat kai tottuneet siihen, että äiti on aina vähän väsynyt, kuten sanon kun he kysyvät miksi näytän niin surulliselta. Mutta vaatteet on aina olleet hyvät, ei merkkivaatteita mutta ehjät ja hyvät silti. Mutta selkeästi ovat kuitenkin nähneet, ettei me olla ihan niin hyvin toimeentulevia kuin luokkakavereiden perheet. Useimmat leirikoulut yms. on pitänyt jättää väliin kun ei vaan ole ollut rahaa varustaa lasta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:41"]
Ainakin köyhästä ruuasta lapset kärsii. Perustarpeista pitää pystyä huolehtimaan.
[/quote]
Riippuu siitä, mitä pitää köyhänä ruokana. marjat ja sienet ovat lähes ilmaisia, jos niitä pääsee keräämään itse. Samoin nokkoset, voikukka ja muut luonnon antimet. Nämähän ovat sitä todellista superfoodia.
Vaikka kaiken ruoan hinta on noussut, niin kuitenkin porkkanat, sipulit, kaalit ovat kohtalaisen edullista ruokaa verratuna esim. muihin kasviksiin. Erityisesti sipulia ja eri kaalilajeja olisi hyvä syödä terveyden kannalta päivittäin.
Kaurapuuro on myös todellista terveysruokaa: on kuituja ja sillä on verisuonitauteja ehkäiseva vaikutus.
Linssit ja erilaiset pavut ovat täynnä hyviä hivenaineita ja proteiineja. Näitä pitäisi syödä enemmän ja vähentää lihan käyttöä. Lisäksi ovat paljon edullisempia kuin lihatuotteet.
Tomaattimurska ei paljon maksa. Säilötty tomaatti on parempi lykopeenin lähde kuin mitä tuore tomaatti on.
Jos lasten tarpeista tinkiminen johtuu siitä, että vanhemmat voivat toteuttaa esimerkiksi asunmisunelmiaan, se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:52"]
Jos lasten tarpeista tinkiminen johtuu siitä, että vanhemmat voivat toteuttaa esimerkiksi asunmisunelmiaan, se on väärin.
[/quote]Lastenhan ei tarvitse asua missään?
kyllä toi sun masennus on kanssa varmaan syy siihen, ettet ole jaksanut hakea niitä palveluja, joihin te olisitte olleet oikeutettuja. Vaikkei itsestään välitä, niin lasten takia pitäisi jaksaa juurikin esim. anoa vapaaoppilaspaikkaa musiikkikouluun, jos se on lapsen intohimo. TÄssähän tulee ilmi hyvin tuo, mistä Rosendahl puhuu, että "köyhällä ei ole varaa unelmoida", eli lapsilta ihan oikeasti sulkeutuu portteja köyhyyden takia myös näennäistasa-arvoisessa Suomessa. Suomessa on järjestelmiä, joiden kautta perheitä tuetaan, mutta kaikkein heikommassa asemassa olevat eivät pääse edes osaksi näitä järjestelmiä, koska saamattomuus/häpeä/tietämättömyys tms. syy estää hakemasta apua vaikeaan elämäntilanteeseen. köyhällä usein puuttuu (kuten ilmeisesti myös sinulta) kokemuus yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyydellä tarkoitan sellaista elämän peruskokemusta että välillä minä olen saaja puolella ja välillä antaja-asemassa, ja tämä on ok, siinä ei ole mitään häpeää eikä glooriaa kumpaankaan suuntaan, vaan niin elämä menee: voimissani teen työtä, autan muita, jaan omastani. Ja välillä väsyneenä ja vaikeassa tilanteessa otan apua vastaan. Harvaa hävettää ottaa vastaan kallista julkista sairaanhoitoa. Miksi halpa musiikkikoulumaksu on niin vaikea ottaa vastaan? se ei ole turhaa, vaan parasta terveyden ennalta ehkäisyä ja tulevaisuuden turvaamista lapselle....
Minulle on vieras ajatus, ettei köyhä saisi käyttää mahdollisuutta lasten tuettuihin harrastuksiin, muttta rikkaammat/parempiosaisemmat kyllä käyttävät kaikki mahdolliset verovähennysoikeudet ym. rakenteelliset etuudet...
Mutta en usko että lapsesi kärsivät, heillä on perusasiat olleet kunnossa ja ennenkaikkea: tänään on uusi päivä, jolloin voitte hyvällä omalla tunnolla unelmoida ja ottaa yhteiskunnalta jotain vastaan, mitä se teille voi tarjota. Ottamalla vastaan oppii lopulta itse myös antamaan (voittaa masennukset ja köyhyyden kierteet, pääsee osalliseksi opinnoista ja opintotuesta, saa kenties ammatin, josta oikeasti nauttii... kannattaa edes kokeilla, se on sitä unelmointia, mitä R. varmaan tarkoitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 10:14"]
kyllä toi sun masennus on kanssa varmaan syy siihen, ettet ole jaksanut hakea niitä palveluja, joihin te olisitte olleet oikeutettuja. Vaikkei itsestään välitä, niin lasten takia pitäisi jaksaa juurikin esim. anoa vapaaoppilaspaikkaa musiikkikouluun, jos se on lapsen intohimo. TÄssähän tulee ilmi hyvin tuo, mistä Rosendahl puhuu, että "köyhällä ei ole varaa unelmoida", eli lapsilta ihan oikeasti sulkeutuu portteja köyhyyden takia myös näennäistasa-arvoisessa Suomessa. Suomessa on järjestelmiä, joiden kautta perheitä tuetaan, mutta kaikkein heikommassa asemassa olevat eivät pääse edes osaksi näitä järjestelmiä, koska saamattomuus/häpeä/tietämättömyys tms. syy estää hakemasta apua vaikeaan elämäntilanteeseen. köyhällä usein puuttuu (kuten ilmeisesti myös sinulta) kokemuus yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyydellä tarkoitan sellaista elämän peruskokemusta että välillä minä olen saaja puolella ja välillä antaja-asemassa, ja tämä on ok, siinä ei ole mitään häpeää eikä glooriaa kumpaankaan suuntaan, vaan niin elämä menee: voimissani teen työtä, autan muita, jaan omastani. Ja välillä väsyneenä ja vaikeassa tilanteessa otan apua vastaan. Harvaa hävettää ottaa vastaan kallista julkista sairaanhoitoa. Miksi halpa musiikkikoulumaksu on niin vaikea ottaa vastaan? se ei ole turhaa, vaan parasta terveyden ennalta ehkäisyä ja tulevaisuuden turvaamista lapselle....
Minulle on vieras ajatus, ettei köyhä saisi käyttää mahdollisuutta lasten tuettuihin harrastuksiin, muttta rikkaammat/parempiosaisemmat kyllä käyttävät kaikki mahdolliset verovähennysoikeudet ym. rakenteelliset etuudet...
Mutta en usko että lapsesi kärsivät, heillä on perusasiat olleet kunnossa ja ennenkaikkea: tänään on uusi päivä, jolloin voitte hyvällä omalla tunnolla unelmoida ja ottaa yhteiskunnalta jotain vastaan, mitä se teille voi tarjota. Ottamalla vastaan oppii lopulta itse myös antamaan (voittaa masennukset ja köyhyyden kierteet, pääsee osalliseksi opinnoista ja opintotuesta, saa kenties ammatin, josta oikeasti nauttii... kannattaa edes kokeilla, se on sitä unelmointia, mitä R. varmaan tarkoitti
[/quote]
Ei sitä osaa kaikkea kysyä. Ei tullut edes mieleen, että sosiaalitoimistosta voisi saada apua kun toinen kuitenkin oli töissä ja asumistukeenkaan emme olleet oikeutettuja. Olisin minä ottanut apua vastaan jos olisin jostakin saanut tietoa mahdollisuuksista. Olen minä tuettuja lomiakin hakenut monta kertaa muttemme saaneet niitäkään koskaan. Olen myös puhunut lääkärissä väsymisestäni mutta ei sieltäkään mitään tietoa tai neuvoa saanut. Sain kuukauden sairaslomaa mutta mitä sekin auttoi kun olin jo muutenkin työtön. Nuorena unelmoin ja yritin tavoitella unelmiani mutta nyt varon visusti unelmoimasta yhtään mitään koska tiedän jo, etten kuitenkaan mitään saa.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:41"]
Ainakin köyhästä ruuasta lapset kärsii. Perustarpeista pitää pystyä huolehtimaan.
[/quote]
Vaikka kaiken ruoan hinta on noussut, niin kuitenkin porkkanat, sipulit, kaalit ovat kohtalaisen edullista ruokaa verratuna esim. muihin kasviksiin. Erityisesti sipulia ja eri kaalilajeja olisi hyvä syödä terveyden kannalta päivittäin.[/quote]
Kuka oikeasti tekee jotain sipuli-kaali-ruokaa joka päivä?
Jos musiikkiharrastus oli mieluisa, niin se lopettaminen on varmaan ottanut koville.
Olisiko sinne musiikkiopistoon vielä mahdollista päästä? Jos kysyisitte ennakkoon sossusta apua. Ja eikö niistä musiikkiopistojen maksuista ole mahdollista saada tulojen mukaan alennuksiakin?