Aaarght mitä puhetta kuusivuotiaalle!!!
eräs mamma kävi meillä kuusivuotiaan lapsensa, ainokaisensa kanssa. omat lapseni olivat juuri syömässä mandariineja.
tämä mamma lapselleen:
katso nämä ovat mandariineja.katso, oransseja palloja.
haluaisitko maistaa?
ehkä sinä pidät niistä. tai et.
lapsi sanoo ei halua.
äiti kuorii yhden.selittää:
katso tässä on valkoisia naruja.ne voi ottaa pois jos
tahdot.tai voit jättää ne jos tahdot.katso tältä mandariini näyttää.sanopas mandariini.lapsi toistaa.
katso, mitä jos maistaisit palan.
ei kaikki näistä pidä. monien mielestä mandariinit on pahoja.mutta ehkä sinä pidät. tai ehkä et. maista pieni pala tuosta.minä pidän mandariinista kiinni ja sinä maistat.minä pitelen tässä paperia niin saat sylkeä siihen jos et pidä.
Kommentit (14)
Kuulostaa toisaalta oudolta. Tosin meidän kolmesta lapsesta ei välttämättä kukaan tunnistaisi mandariinia vaikka nuorinkin on 6v. Meillä kun ei ole juuri koskaan mitään sitrushedelmiä kotona kun kaikki lapsemme ovat niille allergisia. Ja kokeilut tehdään appelsiinimehuilla tai vaikka leivonnaisiin lisätyllä sitruunan mehulla koska todennäköisemmin käsitelty sitrus sopii ensin ja sitten vasta tuore.
Minusta tuo että valmiiksi haukkuu uutta maisteltavaa mahdollisesti pahaksi kuulostaa oudolta vaikka voi olla että tämä lapsi maistaa sitten paremmin kun haluaa näyttää kuinka rohkea on jne.
Ja meidän lapset kyllä ovat tosi huonoja maistelemaan uusia ruokia eli ap saisi varmaan hepulin kun näkisi kuinka paljon näin vaivaa pari päivää sitten että sain lapset maistamaan auringonkukan siemeniä... Usko tai älä niin meillä pelattiin ruualla ja sen varjolla lapset maistoivat uutta ja heille outoa ruoka-ainetta ilman tappelua ja kovaa pakottamista.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 13:13"]
Kuulostaa toisaalta oudolta. Tosin meidän kolmesta lapsesta ei välttämättä kukaan tunnistaisi mandariinia vaikka nuorinkin on 6v. Meillä kun ei ole juuri koskaan mitään sitrushedelmiä kotona kun kaikki lapsemme ovat niille allergisia. Ja kokeilut tehdään appelsiinimehuilla tai vaikka leivonnaisiin lisätyllä sitruunan mehulla koska todennäköisemmin käsitelty sitrus sopii ensin ja sitten vasta tuore.
Minusta tuo että valmiiksi haukkuu uutta maisteltavaa mahdollisesti pahaksi kuulostaa oudolta vaikka voi olla että tämä lapsi maistaa sitten paremmin kun haluaa näyttää kuinka rohkea on jne.
Ja meidän lapset kyllä ovat tosi huonoja maistelemaan uusia ruokia eli ap saisi varmaan hepulin kun näkisi kuinka paljon näin vaivaa pari päivää sitten että sain lapset maistamaan auringonkukan siemeniä... Usko tai älä niin meillä pelattiin ruualla ja sen varjolla lapset maistoivat uutta ja heille outoa ruoka-ainetta ilman tappelua ja kovaa pakottamista.
[/quote]
Kai se teidänkin 6v tietää miltä mandariinit ja muut sitrukset näyttää... näkeehän niitä kaupoissa. Onhan se nyt hyvä tietää minkä näköisiä juttuja ei saa syödä... osaa sitten sanoa jos joku vähemmän tuttu tarjoaa?
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:14"]
Onp ikävää, että l´hänen lapsenkasvatusmetodinsa tuntuvat noin naurettavilta. Minusta kuulosti ensimmäiseksi siltä,e ttä äiti jaksaa viettää aikaa lapsen kanssa, selitää asioita ja opettaa paljon. Arkisista asioista se lähtee ja sanavarasto karttuu, kun lasten kanssa puhutaan. Taidat vähän liioitella tuota jankutusta.
Tunnistan itseni tuosta, että selitän lapsille tarkkaan uusia asioita. Pienelle mikään ei ole itsestäänselvää, ei edes se mistä saadaan maitoa (kaupasta vai lehmästä?) tai että maapallo pyörii, ei aurinko.
[/quote]
onko sun kasvatusmetodilla sitten normaalia että 6v ei tiedä mikä on mandariini? Ja jos 6v ei tiedä mikä madariini on niin eikö sille voi selittää että se on puussa kasvava sitrushedelmä sen sijaan että selittää sen olevan oranssi pallo?
ja onko mielestäsi järkevää tuomita ruoka pahaksi ennenkuin lapsi on edes saanut mahdollisuutta maistaa?
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 09:14"]
Onp ikävää, että l´hänen lapsenkasvatusmetodinsa tuntuvat noin naurettavilta. Minusta kuulosti ensimmäiseksi siltä,e ttä äiti jaksaa viettää aikaa lapsen kanssa, selitää asioita ja opettaa paljon. Arkisista asioista se lähtee ja sanavarasto karttuu, kun lasten kanssa puhutaan. Taidat vähän liioitella tuota jankutusta.
Tunnistan itseni tuosta, että selitän lapsille tarkkaan uusia asioita. Pienelle mikään ei ole itsestäänselvää, ei edes se mistä saadaan maitoa (kaupasta vai lehmästä?) tai että maapallo pyörii, ei aurinko.
[/quote]
onko sun kasvatusmetodilla sitten normaalia että 6v ei tiedä mikä on mandariini? Ja jos 6v ei tiedä mikä madariini on niin eikö sille voi selittää että se on puussa kasvava sitrushedelmä sen sijaan että selittää sen olevan oranssi pallo?
ja onko mielestäsi järkevää tuomita ruoka pahaksi ennenkuin lapsi on edes saanut mahdollisuutta maistaa?
[/quote]
Luen tuota ap:n tekstiä aikamoisella suodattimella. Kuulen siinä lähinnä sen, että äiti on opettanut hedelmän nimeä ja sitä kuinka siitä voi kuoria ne valkoiset rihmat pois. Jokaiselle lapselle tällaiset pikkuasiat pitää opettaa jossakin vaiheessa. Lisäksi kuulen siinä ap:n halun povosoida ja esittää tapaus alentuvalla tavalla.
Lisäksi kuulen edelleen äidin puhetavassa sen, että lapsella voi olla ertyispiirteitä, jonka vuoksi puheen pitää olla selkeätä. Eihän tuosta voi koko totuutta tietää, kun ei ole ollut itse kuulolla.
Noh, en voi kuin olkia kohauttaa. Minusta tuo ei kuulostanut niin oksettavalta, kauhealta ja järkyttävältä, mutta johtuu ehkä siitä että elän puhehäiriöisten ja hahmotusongelmaisten ihmisten lähellä. Kuulostaa ihan arkipäivältäni. Kanssakäymiseltä, kun puheeseen ujutetaan lisää tietoa ja sanavarastoa.
Kuulostaa erittäin rasittavalta mammalta. Eikä arvostanut teidän mandariineja.
Kuulostaa siltä, että äiti puhuu erityislapselle.
lapsi ei ole allerginen eikä vammainen.
sitten äiti kannusti:
rohkeasti nyt, lipaise edes. lapsi haukkasi palan.
äiti huolissaan:
onko pahaa, onko pahaa? sylje tähän jos on pahaa. lapsi sanoo: tämä on hyvää. ja syö loput mandariinista. äiti pitelee paperia.
me tuijotamme silmät pyöreinä.
mikä show!!! lopussa äiti kysyy mistä ostin ne.
ehkä hekin ostavat joku päivä yhden tai kaksi.
Onp ikävää, että l´hänen lapsenkasvatusmetodinsa tuntuvat noin naurettavilta. Minusta kuulosti ensimmäiseksi siltä,e ttä äiti jaksaa viettää aikaa lapsen kanssa, selitää asioita ja opettaa paljon. Arkisista asioista se lähtee ja sanavarasto karttuu, kun lasten kanssa puhutaan. Taidat vähän liioitella tuota jankutusta.
Tunnistan itseni tuosta, että selitän lapsille tarkkaan uusia asioita. Pienelle mikään ei ole itsestäänselvää, ei edes se mistä saadaan maitoa (kaupasta vai lehmästä?) tai että maapallo pyörii, ei aurinko.
Jos sillä on vaan jäänyt levy päälle, eikä ole tajunnut lapsen kasvaneen.
En mä kyllä lässyttänyt tuolleen taaperollekaan....
Ja mikä 6-vuotias ei ole nähnyt mandariinia aiemmin ? :D
Kuulostaa, että se pitää lastaan tyhmänä. Kyllähän 6-vuotias osaa jo kaikkia perusjuttuja, ei sille tarvii puhua niin kuin huonokuuloiselle 1-vuotiaalle.
No onhan nuitakin yhden lapsen äitejä olemassa. En tiedä oliko se pointti..Mutta joo hieman rasittavan kuuloista. Toisaalta surullista jos syömisestä tehdään aina tuollainen numero.
Minäkin olen yhden lapsen äiti, odotan toista. Lapsi on 2v6kk ja kuorii itse mandariinin jonka käy myös pyytämässä.
tuosta saa sen kuvitelman kuin mamman mielestä teidän tarjottavat ovat huonoja ja ala-arvoisia, hyi kuka nyt mandariineja syö, hyi, yritä edes maistaa vaikka pahaa on....